Nyt kun jotkut kaverini ovat äskettäin täyttäneet 18 olen huomannut että osa heistä on ruvennut olemaan niin "aikuisia" perheitään ja nuorempiaan kohtaan. Koko ajan heiltä saa kuulla sitä toitotusta siitä kuinka nyt muut ei päätä asioista jne. Onko tämäntapainen yleistä? Vai onko se jotain oman itsenäisyyden korostelua niin kuin murrosiässä? Eikai sen että on täysi-ikäinen pitäisi muuttaa ihmistä tuollaiseen suuntaan, vai? Mielipiteitä kiitos...
Täysi-ikäisyys
jake86
91535
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
joo
Riippuu yleensä ihan siitä missä vaiheessa on alkanut "aikuistuminen" tapahtua vai onko edes vielä. Ja täysin myös siitä millaisessa ympäristössä on kasvanut.
Toiset ovat kasvaneet kodeissa joissa on katsottu perään tappiin asti ja rajat olleet tiukat (tietty joskus 18 täyttämisen jälkeenkin jos kotona asuu). Joskus tällöin kapinahenki nousee helposti pintaan. Toisilla taas ollut paljon väljempää tai sitten ei oikein mitään kuria ja kontrollia vuosiin. Eikä jälkimmäinen aina tarkoita sitä että lopputulos olisi huono ja huonoilla teillä saman tien.
Itsellä ja omilla kaveripiirillä oli juuri sen kaltainen tilanne että vanhemmat olivat joko tiukkoja työmyyriä jotka eivät paljon perään katselleet yläasteelle menosta eteenpäin, tai sitten muutamassa tapauksessa muutoin hiukkasen olosuhteista johtuen välinpitämättömiä.
Oikeastaan kaikilla tästä johtuen tilanne että 18 ei tehnyt mitään muutosta mihinkään. Valtaosa oli jo aiemmin alkanut silloin tällöin käydä baareissakin ja monet olimme jo 16-17 vuotiaana muutelleet pois kotoakin. Kaveripiirissä nyt tietty juhlittiin 18 vuotis synttäreitä ja kotona käytiin kääntymässä mutta eipä sen kummempia.
Itselle jäi mieleen että radikaalein muutos oli lähinnä kaksi päivää synttäreiden jälkeen ajettu ajokortti. Helpotti olemista mutta siitäkään ei tullut mikään sen kummempi juttu joka olisi muuttanut olemista ihmeellisesti. Tietysti myös ajan kanssa huomasi joitakin juttuja pikkuhiljaa jotka olivat eritavalla kuin silloin kun oli vielä alaikäinen mutta ei se sen kummempaa ollut.
Jos taas on asunut kotona ja asuu sen jälkeenkin, huutaen viimeiset 10 vuotta että sitten minä täytän 18 niin sitä ja tätä niin voi tullakin enemmän kaikkea pikkuaikuistumista ja meteliä siitä että nyt ei kukaan voi mitään. Monella vain loppuu siinä vaiheessa jos kokeeksi tai tosissaan vanhemmat toteavatkin että ok, sinä olet aikuinen joten voitkin lähteä. Silloin menee valtaosalla sormi suuhun.
Harvat juuri 18-vuotta täyttäneet ovat aikuisia tai osaavat tosiaankin käytäytyä kuin aikuiset.
Suuremmaksi osaksi se on vain puhetta.
Poikkeuksia tietenkin löytyy...
Itse tunsin olevani aikuinen vasta kun täytin 20-vuotta.
Oon katsellu vierestä, kun kaverit tipotellen täyttää ne "huimat" 18 vuotta. Itsellä vielä on puoli vuotta jäljellä. Ja voin sanoa, että kukaan mun kavereista ole sen aikuisempi kuin esim. vuos sitte. Itse asiassa vaan tuntuu siltä kun kuvioihin tulee autot yms yms, ni lapsellisuus kasvaa. Neljä tän kevään aikana kortin saanutta on säätänyt enemmän tai vähemmän autojen kanssa.. Liiasta leikkimisestä on menty ojaan, ylinopeussakkoja, toisten autojen kolhimisia.. Ja harva on osannut ottaa vastuun säädöistään. Kyllä se varmaan sillai on, että aikuisuuteen kuuluu kanssa vastuun ottaminen. Voin kyllä jo valmiiks sanoa, että luulen vahvasti, että ite törttöilen vielä kauan lapsellisesti täysikäisyyden saavuttamisen jälkeenkin :)
Loppuun vaan sanon, että liian aikuismainen käytös on turhaa. Mun mielestä on kivaa olla lapsi niin kauan kuin vain voi..
"Kyllä se varmaan sillai on, että aikuisuuteen kuuluu kanssa vastuun ottaminen."
Sitähän se aikuistuminen nimenomaan on. Ei se ole sitä, että nyt voi ostaa itse omat juomansa ja tupakkinsa, ajella autolla ja käydä baareissa. Ei. Aikuisuus on mm. vastuun ottamista. Typerää on leikkiä aikuista, puhua kuin aikuinen ja muuttaa olemustaankin aikuismaisemmaksi, ihan vain sen takia, että täytti 18v.
En itse huomannut tollasta käytöstä kun kaverit täyttivät sen "huimat" 18v. Samanlaisia koheltajia ne olivat ja ovat edelleen. Tosin paras kaverini rauhoittui täytettyään sen 18v. Aikansa juoksi baareissa, kunnes totesi alkoholin typeräksi asiaksi. Aiemmin oli melkeenpä joka viikonloppu huidellut kartsalla umpitunnelissa. =/
Itseäni muutti paljon kotoa poismuuttaminen. Nyt on pakko olla aikuismainen (tiettyyn rajaan saakka), ottaa sitä vastuuta. Ei ole äitiä, joka käskee ja huolehtii. Minulla oli teininä kovat rajat kotona. Kotona oltiin sillon kun käskettiin, eikä yhtään myöhempään. Siivous- ja tiskausvuorot pikkuveikan kanssa jne.. Dokaamisen suhteen ei ollut mitään salailua, kerroin suoraan, että nyt ois tällanen tilanne ja tarttisin pari siideriä. Mutta vieläkin tupakoin salassa vanhemmiltani, enkä kiroile heidän kuullen. Eli jotain on vielä jäljellä niistä säännöistä, joita kotona oli.
"Loppuun vaan sanon, että liian aikuismainen käytös on turhaa. Mun mielestä on kivaa olla lapsi niin kauan kuin vain voi.."
Näinpä. Minusta olisi varsin mukavaa, jos voisin vielä olla ala-asteella, leikkiä ja olla huoleton. Teini en välttis enää haluaisi olla, silloin oli kamalan hankalaa, ei tiennyt, että onko vielä lapsi vai pitääkö jo osata käyttäytyä. =)
Mielestäni ei tarvise olla "aikuinen" (joka muuten sinänsä on aika hankala käsite) että pärjäisi omillaan.
Tuohon alkuperäiseen aiheeseen sanoisin, että kyllähän siinä saattaa käydä niin kun 18 vuotta täyttää, että se hetkeksi aikaa nousee päähän. Mutta tuskin kuitenkaan mitään pysyvää muutosta tapahtuu ihan noin päivässä.
Eihän se 18v ikä kerro sitä, että olet "aikuinen" ja voit määrätä kaikesta itse. Vanha sananlasku senoo, että "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat" pitää hyvin paikkansa. Jos asut vanhempiesi luona, ajat heidät autollaan, syöt heidän ostamaansa ruokaa ja maksatat kännykkälaskusikin heillä, niin eipä siinä auta mutista että "minä itse päätän".
Eihän 18v pääse edes useimpiin ravintoloihin, ruotsin laivalle tai saati sitten saa esim. adoptio-oikeutta. Aikuinen on vasta sitten, kun itse itsensä elättää ja elää omaa elämäänsä irti vanhemmistaan. Jotkut viisaat ovat sanoneet, että ihmisestä tulee aikuinen vasta kun saa oman lapsen... tiedä sitten...
Toi 18v täyttäminen on joillekin sellanen teini-iän huippu, jollon ollaan tosi olevinaan. Mulla on aina ollu vanhempien kanssa silleen hyvät välit, et ei tartte keskustella siitä kuka maksaa kännylaskun tai millon saa käyttää autoo, vaan aina hommat hoituu. sit on tietty jotain sääntöi mitä pitää noudattaa.. toi "kenen lepää syöt" sananlasku on aika hyvä. Tosi monet mun kavereista (etenki ne jotka ei ollu viel täyttäny 18) yritti sanoo mulle, et mun tyyliin pitäis pistää kaikki välit poikki kotiin ja rupee määräämään kaikist asiost ite, enkä sais noudattaa mun porukoitten sääntöi ollenkaan. ite en vaan nähny siin mitään pointtii, koska ne säännöt ei oo mitään ylivoimasii. voin tulla ja mennä miten haluun, käydä baareissa ja silleen.Et joitain sääntöi sit on et ennen kuutta aamulla pitäis tulla kotiin ja kavereita ei saa tuoda baarista himaan, mut ihan sama voin sitte mennä niille jos haluun.
joten siis ei tartte muuttuu ku täyttää 18. Jotku vaan haluu teineillä ja olla "aikuisia"
No jos se menee suoranaisesti vittuiluks se "aikuisena" oleminen ni se on pikemminki lapsellista, mut sit taas toisaalta onha se hyvä et saa päättää ite omista asioista eikä tarvii aina tanssia muitten pillien mukaan. Seki pitää tosiaan kyllä tajuta että vanhemmat ei kyllä varmasti tarkota pahaa vaan haluu auttaa ja neuvoa :) Joillaki se kusi vaan nousee päähän ku täyttää 18.