Koiran ja vauvan tutustuminen

Heissan.

Meilläkin on uros koira,joka tällä hetkellä on vajaa 3v.ja erittäin seurallinen ja huomion hakuinen. Valitettavasti meidän päätöksemme on luopua koirasta, sille on jo uusi koti tiedossa. Mietimme myös pitkään noita samoja asioita,joita sinä kirjoitit, mutta elämä tulee kuitenkin niin paljon muuttumaan vauvan myötä, että koiralle ei tule olemaan sitä aikaa minkä se tarvitsisi.Vauva tulee tarvitsemaan kaiken huomion, sehän on sanomattakin selvää. On vaikea huomioida, mahdollisesti ja hyvin todennäköisesti,erittäin väsyneenä koiran tarpeita. Luopuminen on vaikea päätös,eikä kaikki suinkaan niin tee.
Meillä on laskettu aika ihan tässä käsillä, elikkä synnytystä jo ootellaan alkavaksi.
Tsemppiä teille kuitenkin asian pohdinnassa :)

Meillä on kohta kahden viikon ikäinen vauva ja reilu vuoden vanha uroskoira. Sairaalasta tuotiin kotiin vauvan hattu koiralle haisteltavaksi siis ennen kuin kotiuduimme. Koira oli kyllä alkuun ihmeissään pienestä tulokkaasta ja haisteli tarkkaan kaikki paikat jossa vauva oli ollut. Alkuun ku vauva oli sylisä, koira katsoi vauvaa kuin omaa leluaan. Eli olisi varmaan mieluusti alkanut retuuttamaan vauvaa kuin pehmolelua jos emme olisi vahtineet tilannetta. Annoimme siis koiran haistella vauvaa ihan reilusti. Nyt kun olemme olleet kotona jo pidempään, alkaa koirakin tottua uuteen tulokkaaseen. Itse tein ehkä sen virheen, ettei minulta herunut hirveästi huomiota koiralle, koska keskityin niin kovasti vauvaan. Vasta nyt pystyy antamaan huomiota myös koiralle. Mies on kuitenkin antanut koiralle edelleen paljon huomiota. Vielä emme ole uskaltaneet jättää koiraa ja vauvaa keskenään, vaan aina jompi kumpi meistä on vahtimassa. Koira on kuitenkin eläin ja arvaamaton. Olen huomannut, että koira suhtautuu minuun nykyisin hieman eri tavalla. Luulen sen kuitenkin taas normalisoituvan kun saamme arjen rullaamaan kunnolla. Vieraille olemme sanoneet, että koira pitää huomioida ja tervehtiä aina kun tulevat kylään ettei koira tunne itseään "ulkopuoliseksi".

kuten olet jo tuolla miettinytkin...niin meillä ainakin mieheni toi jo synnärille (siis no osastolle) harsoja joita pidin vauvan vieressä (päivän ja yön) ,hieroin myös kevyesti vauvaan harsoa, ja mieheni toi niitä sitten kotiin koirille (3kpl) haisteltavaksi.Kuten myös pissavaipan toi kotiin koirille haisteltavaksi.Näin koirat tottui jo valmiiksi uuden tulokkaan hajuun. Ja emme milläänlailla panikoineet, kun tulimme vauvan kanssa kotiin, missään nimessä koiria/koiraa EI saa laittaa eri huoneeseen, häkkiin, narunpäähän tms. ,koska koira voi (vaikka olisi miten lempeä ollut aiemmin) ottaa sen niin,että hän ei olekkaan enää yksi perheessä.
Tuolla mennään juuri helpolla pilaamaan koira,jos se lykätään sivuun kun perheeseen tulee uusi asukas.Sitten jälkikäteen ihmetellään, kuinka meidän lempeästä "mustista" tuli yhtäkkiä nuon ärtyisä.
Tiedä vain erään, joka noudatti jonkun tyhmän neuvoa, sysäsi koiransa ensimmäiseksi päiväksi pois, ja toisena päivänä koira sai vain vilkaista vauvaa..sitten vasta päästettiin kunnolla. Ja jo siinä ajassa koira meni pilalle.Se koira ei ollut ennen sitä tehnyt pahaa kärpäsellekkään..ei ollut haukkunut turhia..mutta tuon jälkeen, kun virhe tehtiin, niin koirasta tuli aivan kamala..loppujen lopuksi se puri naapurin muoria.Ja aiemmin tuo naapurin muori oli ollut koiralle kuin yksi perheenjäsen.Joten älä missään nimessä tee sitä virhettä,että sysäät koiran sivuun.
Kun menet vauvan kanssa kotiin, nosta vauva sängylle tms. ja antakaa koiran tulla haistelemaan (koira muistaa,että kyseessä on samat hajut kuin harsoissa).Myös vauvan peppua (siis tottakai vaipan kanssa)..koska koirille on tärkeä saada haistaa juuri takapuoli, sillä tavalla he hyväksyvät toisen laumaansa. Muistakaa palkita koira, jos käyttäytyy hienosti =) Eikä se pieni nuolaisukaan mitää pahaa ole =) sekin on yksi merkki siitä,että koira hyväksyy vauvan.Se pahitteeksi on, jos nuolaisua ei sallita..koirat eivät ajattele, että se olisi ällöä tms. , vaan siis että se on hyväksyntää.

Älkääkä muutes ihan kirjaimellisesti pitäkö koiraa missään kiinni..siis ei ainakaan missään kaukana vauvasta, vaan päästätte koiran vauvan lähelle, ja pyydät vaikka miestäsi ottamaan koira halaus otteeseen siinä.Niin että koira kuitenkin saa haisteltua vauvaa kunnolla.
Niin ja toki tuon haistelu osuuden voi tosiaan tehdä niinkin,että vauva on ensin sinun sylissä (vaikka sohvalla) ja sitte miehesi sylissä.Näin koira näkee, että vauva on kummankin "pentu" ja perheenjäsen.

Toivottavasti sait jotain selkoa höpötyskistäni =D .Aina kun näin yöllä (tai illalla) kirjoittelee, niin ei oikein ajatus luista, ja tulee kirjoitettu pitkän kaavan mukaan =D .

samaa olen itse kuullut, laitokselta lapsen kakka vaippoja vaan pudotetaan lattialle ei saa olla järjestetty juttu eli niitä ei saa asetella mitenkään tai sanoa koiralle että tule haistelemaan vaan tilanteen täytyy olla ihan sponttaani..."oho vaippa putosi lattialle" vauva tuodaan kotiin koiran nenän eteen takapuoli edellä (niinhän ne tutustuvat aivan uuteen koiraan laumassa aina ensin takapuolen haistelulla se kertoo niille että ihminen kuuluu laumaan). itsekkin ajattelin ottaa koiran kaikeen tekemiseen mukaan, koiralle ei saa tulla missään vaiheessa tunne että lapsi jotenkin aiheuttaa sen syrjäyttämisen,koska silloin se voi tulla salavihaiseksi lapselle.rohkeasti vaan antaa haistella vauvaa ja tutkia omia aikojaan tietenkin niin että ihminen on paikalla jos koira esim: muuttuu hyökkääväksi. ongelmia ei pitäisi tulla jos koira tietää paikkansa laumassa ja kunnioittaa ihmistä, mutta koira joka on jo lauman johtaja voi olla vaarallinen. ja siihen täytyy puuttua heti jos alkaa näyttää hampaita tai murista lapselle.

Koiralle ei saa tyrkyttää niitä kakka vaippoja tms jossa on vauvan hajua, että tuleppas haistelemaan vaan laitetaan koiran huomaamatta lattialle ja annetaan koiran itse mennä haistelemaan ja kun on haisteltu niin vaippa roskiin. Sama vauvan kanssa, vauvaa ei tungeta koiran nenän eteen, että tuleppas kattomaan kuka täällä on, vaan annetaan koiran tutkailla tilannetta ja tulla itse nuuskimaan ja tekemään tuttavuutta. jos se vauva tungetaan siihen koiran nenän eteen ja näytellään kuin suurinta ihanuutta niin koira luulee että vauva on tuotu hänelle. parempi tehdä heti kättelyssä selväksi kuka on lauman alimmainen.
meillä nimittäin kävi niin että koiralle näyteltiin vauvaa heti kun kotiin tultiin ja annettiin nuuskia ja koira oli aivan innoissaan. muutama päivä myöhemmin vauva oli sänkymme vieressä pinniksessä nukkumassa päiväunia ja itse olin laittamassa ruokaa, jokin "äidinvaisto" sitten sanoi että mentävä katsomaan vauvaa ja siellä koira seisoi takajalat meidän sängyllä ja etujalat pinniksessä vauvan pää hampaiden välissä. rauhallisesti hain koiran pois ja vein ulos. koira muutti saman päivän aikana uuteen kotiin serkkuni luokse.

Minun äitini aikoinaan tutustutti vuodenikäisen isovillakoirauroksensa minuun yksinkertaisesti niin, että heti kun laitokselta tultiin, hän laski sitterini eteisen lattialle ja antoi koiran omassa tahdissa tulla haistelemaan. Hän ei pitänyt kiinni koirasta eikä siten osoittanut koiralle, että tilanteessa olisi mitään ihmeellistä. "Semmoinen pötkö siellä on ja se nyt jää meille". Ja asia oli koiralle heti itsestäänselvä; se vahti pinnasängyn vieressä ja hätääntyi kun itkin.

Tietenkään kaikkien koirat eivät ole yhtä hyvin omistajiensa käsissä ja silloin en suosittelisi moista tekemään.....

Meillä nyt 1v. leonberger ja 2kk vauva. Mun vinkki olis et ensin itse meet sisään ja touhuut koiran kanssa hetken ja huomioit ja sitten vasta esittelet vauvan. Meillä tää toimi ja koira sai haistella vauvaa sylistä :) Ja hyvin on tullut nyt toimeen :)

Tärkeintä on, että koiraa ei missään tilanteessa etenkään alkuaikoina komenna silloin, kun itse tekee jotain vauvan kanssa. Esimerkiksi, kun vauva itkee ja itkee ja itse jo alat hermostua, kun et saa itkua loppumaan ja koira reagoi siihen ns. yrittämällä lohduttaa ja pomppii ympärillä; silloin koiraa ei käsketä vihaisesti pois vaan käännetään selkä ja kun koira on rauhoittunut, sitä kehutaan ja jos pystytään, niin mielellään myös silitetään. Silloin koira huomaa, että syytä hössötykseen ei ole ja että se saa toivotun reaktion, kun istuu rauhallisesti ja odottaa. Sen jälkeen koiran voi rauhallisesti viedä vaikka toiseen huoneeseen syömään esimerkiksi puruluuta vauvan rauhottelun ajaksi, jos se koiran höösääminen käy omille hermoille. Koiraa ei myöskään komenneta vauvan liian rajusta haistelusta vaan ohjataan rauhallisesti muihin puuhiin, jos meininki menee rajuksi tai sitten alunalkaenkin opetetaan, että vauvan vieressä istutaan nätisti eikä hössötetä (nameilla helppo opettaa; käskee koiran istumaan, kun se tulee vauvan viereen, antaa namin ja kehuu).

Oma rauhallisuus on kaiken a ja o, sillä jos itse hermostut, koira vaistoaa sen ja yhdistää hermostumisen vauvaan. Silloin koira pikkuhiljaa huomaa, että aina kun se pikkukäärö itkee tai on muuten kuvioissa mukana, koiraa rankaistaan. Siitä muodostuu viha vauvaa kohtaan ja koira saattaa alkaa näykkiä vauvaa ihan vaan pitääkseen sen loitolla itsestään. Koira ei osaa olla mustasukkainen, eli jos sinulla on vauvanhoito kesken, koiraa ei silloin tarvitse silitellä ja osoittaa sille huomiota, jos tilanne ei sitä ehdottomasti vaadi (ja jos koira riehuu, silloinhan se ei huomiota ansaitsekaan). Riittää, ettet pura koiraan omaa hermostustasi ja että annat koiralle sitä huomiota sitten silloin kun siihen aikaa on.

Myös koiran kehuminen pitää muistaa AINA, kun se toimii vauvan lähellä halutulla tavalla. Ja AINA, kun se on liian raju, sen huomio ohjataan johonkin muuhun (kuitenkin niin, ettei koira koe saavansa palkintoa vauvan kiusaamisesta!!). Vauvan voi myös nostaa pois koiran läheltä ja kääntää selän silloin, kun koira on käyttäytynyt huonosti ja taas, kun koira on rauhoittunut KEHUTAAN. Mutta komentamista en suosittele missään tilanteessa enkä missään muodossa. Tietysti rauhallisesti sanottu "ei" on hyvä, mutta silloinkin pitää muistaa palkita koira siitä, että se lopetti ei-toivotun toiminnan; "ei. hyvä ( silitys/nami)!"

Jos on pienikin epäilys siitä, että koira voisi olla väkivaltainen vauvaa kohtaan (esimerkiksi poikkeuksellisen riehakas mieliala, kun vauva ja äiti tulevat kotiin tai yleensäkin äkkipikainen koira, jolla on ollut tapana jännittää uusia tilanteita tai näykkiä vaikka vieraiden lapsia), ei vauvaa saa asettaa koiran ulottuville ollenkaan. Silloin totuttaminen tapahtuu ainoastaan niin, että vauvan molemmat vanhemmat ovat paikalla, toisella on sylissään vauva ja toinen on koko ajan valmiina tarttumaan koiraan, jos se osoittaa hyökkääviä merkkejä. Silloinkin koiraan kuitenkin tartutaan mahdollisimman ilmeettömästi ja huutamatta. Namit taskussa toimivat tässäkin; ohjaa koiran huomio itseesi ("katso tänne") ja kun se ei enää ole kireän oloinen vauvan läsnäolon vuoksi, anna nami. Pikkuhiljaa saatatte päästä tilanteeseen, jossa koira ei koe vauvaa pelottavana kapistuksena vaan "ihan kivana juttuna, kun silloin saa kaikkea hyvää". Ongelmakoirien kanssa tie on pitkä ja kivinen, mutta lähes jokaisen koiran saa oikealla käsittelyllä ja omistajan määrätietoisuudella tottumaan vauvaan ja jopa pitämään siitä.

siis joo, en tarkoittanutkaa sitä, että koita pitäisi pakottaa haistelemaan =) ..no, tosiaan kirjoitin selostukseni ehtoolla, että väsykin painoi päälle,joten oli vähän epämääräistä =D

Mutta siis nimimerkki "tammikuu-83" kirjoitus on todella hyvän lyhyt ja asiallinen =)

Tässä tapauksessa, on jokin hermostuttanut koiran: "meillä nimittäin kävi niin että koiralle näyteltiin vauvaa heti kun kotiin tultiin ja annettiin nuuskia ja koira oli aivan innoissaan. muutama päivä myöhemmin vauva oli sänkymme vieressä pinniksessä nukkumassa päiväunia ja itse olin laittamassa ruokaa, jokin "äidinvaisto" sitten sanoi että mentävä katsomaan vauvaa ja siellä koira seisoi takajalat meidän sängyllä ja etujalat pinniksessä vauvan pää hampaiden välissä. rauhallisesti hain koiran pois ja vein ulos. koira muutti saman päivän aikana uuteen kotiin serkkuni luokse. "

Meillä nimittäin äitini ja isäni ovat aikoinaan totuttaneet koiran (meillä on ollut yhteenä 5bernhardilaista,osa eri aikoihin) kaikkiin meihin heti, ja juuri tuolla tavalla, mitä minäkin yritin selostaa. Ja ikinä ei ole ongelmia ollut. Sama homma siskoni perheessä. Niin ja tätinikin on miehensä kanssa totuttanut aikoinaan koirat heidän lapsiin samalla tavalla.Kenelläkään ei ole ollut ongelmia. Ja jos koira muuttuu agresiiviseki, on jotain mennyt pieleen..ja joskus (surullista vaikka onkin) ei ole kuin yksi vaihtoehto.Tietysti voi vielä yrittää koiran kanssa,jos agressiivisuutta alkaa näkymään, tehdä yhteisiä asioita vauvan ja koiran kanssa lenkille (jos se on mahdollista)...keksiä jotain leikkiä..koira vaikka noutaa jotain jota heität ja tuo sinulle (ja vauva on vieressäsi)..tms. Mutta liian pitkälle tilanteen ei saa antaa mennä..

tuo rauhallisena pysyminen ja se että itse ei hermostu on äärimmäisen tärkeää mutta myös varmasti äärettömän haastavaan jos lapsi on itkuinen,,,, mutta siinä on juuri se juju että koira vaistoaa mielialat ja yhdistää hermostumisen heti vauvaan...tuossa on kyllä itellä ainakin opetteleminen ettei vaan tule huudettua sitten koiralle että pois siitä ynm.... mutta kun ajattelee seurauksia ja vahinkoa mitä siitä saattaa aiheutua niin eiköhän tuota rauhallisena osaa pysyä.

toi on kyllä todellakin totta..että koira vaistoaa mielialat. Ja siinä on todellakin katsomista, ettei tee pienintäkään virhettä.
Siksi kannattaakin suunnitella jo etukäteen, miten tilanteen hoitaa...pitää myös yrittää olla jännittämättä (joillekkin helpommin sanottu kuin tehty, joillekkin todella helppoa) , koska jos itse jännität, myös koira on jännittynyt..ja sama hermostumisen yms. mielialojen/tunteiden kanssa.

hiljaa hyvä tulee ajattellen aivan kaunis,,,,maltti on valttia tässäkin asiassa.

Meillä suunniteltiin hyvin tarkkaan miten viedään koiralle harsoja tms. haisteltavaksi ja pikkuhiljaa saavat tutustua vauvan kanssa, mutta käytännössä kaikki meni ihan toisin... Koira omalle osastolleen autoon ja vauva takapenkille minun kanssa ja kotiin. Kotona koira meni heti eri huoneeseen, missä yleensäkin on ollut paljon, ja siellä on enimmäkseen pysynyt. On kyllä käynyt haistelemassa vauvaa, mutta näyttää vähän pelkäävän pikkuista. Kun vauva itkee, tulee huoneesta katsomaan mikä hätänä. On kylläkin aina ollut "kohteliaan varovainen" vauvoja kohtaan, joten en usko että tarvitsee pelätä että tekisi jotain. Uskon, että ajan kanssa tottuu kyllä vauvaan, kunhan koiraakin muistaa huomioida. Ja tosiaan, oma maltti on tärkeää ja se, ettei näytä koiralle, että jännittää kohtaamisia.

Minulla oli koira hoidossa n. kuukauden sektion jälkeen äidilläni jossa sillä oli koiraseuraa ja muutenkin tottunut olemaan äitini luona kun siellä ollaan lomailleet. En kyllä heti olisi sysäämässä koiraa pois vaan siksi että olisin laiska siitä huolehtimaan, kyllä vauvan kanssa on rankkaa ollut mutta eihän se ikuisuuksia kestänyt. Nyt vauva 9kk ja koira alkanut murisemaan perässä roikkuvalle vauvalle, olen kuitenkin kehunut ja palkinnut aina kun nuolasee vauvaa tai muuten käyttäytyy hyvin...nyt ei muuta haluaisikaan tehdä kuin nuolla vauvaa. Toki koira oli alussa vähemmällä huomiolla mutta yleensä vein iltaisin aina palloilemaan kahden että pysyy tyytyväisenä (pallohullu tapaus)...on saanut nukkua vauvan kanssa ja olla mukana touhuissa, heitetään vauvan kanssa yhdessä palloa yms. Ei ole kummemmin tarvinnut meidän tapauksessa totuttaa vauvaan kun niin hyvin mennyt. Zemppiä teille...älkääkä heti luopuko koirasta ellei sitten tosiaan ala olemaan agre ja vaaraksi vauvalle.

Edellinen kirjoittaja on hienosti saanut murisevan koiran tottumaan vauvaan :)

Kuitenkin tuohon äsköisen viestin murinaan palatakseni sen verran (että tulee muillekin selväksi, miten se voisi onnistua), että JOS tosiaan käy niin, että koira murisee tai irvistää vauvalle; koiraa ei missään nimessä saa mennä siitä torumaan tai kieltämään murinaa/irvistelyä, sillä sillä tavallahan koira kertoo, että tilanne on sille epämukava ja "jos tuo kakara ei kohta tajua pysyä kauempana tulee tupenrapinat!" Eikä koirallasi ole tuon tuntemuksen osoittamiseen muita keinoja, sillä se ei osaa sanoa sinulle, että "mieluummin olisin nyt ilman tuota vauvaa, kiitos". Jos siis kiellät koiraasi murisemasta, se saattaa kyllä (etenkin, jos on tottelevainen ja nöyrä koira) lopettaa murinan, mutta silloin et enää tiedä, koska koirallasi on epämukava olo. Ja kun koira ei saa epämukavasta olostaan kertoa, se venyttää pinnaansa äärimmilleen ja saattaakin siirtyä suoraan vain näykkäämään tai jopa ärähtämään vauvalle niin, että puree pahastikin. Eli jos koira murisee -> vauva mahdolisimman rauhallisesti ja huomiota herättämättömästi heti pois koiran läheltä. Totuttelua jatketaan, kun koira on rauhoittunut ja mielellään odotetaan koiran itse tulevan vauvan luo. Totuttelussa edetään murisevan koiran kanssa erittäin hellävaraisesti ja nameilla ja vuolailla kehuilla palkiten aina, kun koira osoittaa rentoutumisen merkkejä vauvan lähellä (istahtaa, käy makuulle, haistaa vauvaa ystävällisesti tai vaikka vain tulee sinun luoksesi hakemaan huomiota, mutta ei yritä ajaa vauvaa ensin pois jne.). Tyvestä puuhun noustaan, eli on aloitettava palkitsemalla omasta mielestä turhistakin asioista, jotta voi edetä siihen, että koiralla on oikeasti ja luotettavasti hyvät välit vauvaan.

Ei siis vain yritetä poistaa ihmisen korvaan hurjalta kuulostavaa murinaa ja ihmisen silmiin rumalta näyttävää irvistelyä, vaan syytä niiden takana. Muriseva tai irvistelevä koira harvemmin puree, jos eleet osaa itse tulkita oikein. Murina ei myöskään läheskään aina ole merkki vihaisuudesta vaan useimmien juuri tuosta epämiellyttävästä olotilasta. Jokaisen koiranomistajan pitäisikin tuntea oma koiransa niin hyvin, että osaa erottaa sen turhan uhkailun ja epämieluisan olon toisistaan. Molempia kun voi ilmaista murinalla tai irvistelyllä. Lähtökohta on kuitenkin se, että jos koira pyrkii pois tilanteesta ja murisee/irvistää samalla, on sen olo epämukava. Jos taas koira seuraa vauvaa muristen ja irvistellen, on kyse valtataistelusta ja siihen omistajan on syytä puuttua hyvin tiukalla "ei" -sanalla. Mutta jälleen kerran; namia nassuun, kun koira lopettaa uhoamisen ja on rauhoittunut.

Kun koira kokee vauvan läheisyyden mukavana, sillä ei ole tarvetta murista :)

joopa joo..annetaan vain koiran murista ja tehdä mitä se haluaa, ja näytetään koiralle,että on ihan ok olla lapselle vihainen.
Se,että koira ei murise, ei tarkoita aina sitä, että koiralla olisi hyvä olla siinä paikassa.Koiran hännän liikkeistä, korvien asennosta yms. myös näkee paljon..
Juuri tuossa koiran käyttäytymisen arvioinnissa moni tekee virheen.En nyt sano,että koiralle pitäisi alata räyhäämään tai sitä pitäisi vetää karvoista pois..mutta kun koira on eläin ja arvaamaton, niin kyllä sille pitää näyttää, miten käyttäydytään missäkin tilanteessa.
Jos ihminen ei ole se pomo, lauman johtaja kotona, niin sen johtajuuden ottaa koira, ja se jos jokin, on todella paha asia.
Näillä kirjoittajilla on ainakin hyviä vinkkejä ja tuntuvat tietävän, mistä puhuvat :
tammikuu-83
3koiran omistaja

Hei keskustelun aloittaja!
Kuuntele omaa sydäntäsi tämän asian kanssa!
Voit poimia neuvoja täältä muutamalta nimimerkiltä, mutta lopullisen päätöksen teet sinä (tai te).
Sitä et voi etukäteen tietää, onko se juuri teidän koiralle hyvä, koska niin kuin ihmisissä, koirissakin on eri luonteita.
Kukaan näistä ns.asiantuntijoista ei voi mennä varmuudella sanomaan, että juuri hänen neuvonsa olisi paras koirallesi.Voi olla, että jonkun "taviksen" neuvot ovat miljoonia kertoja parempia juuri teille.
Ja kukaan ei voi ainakaan mennä sanomaan mitään, kun kukaan tänne kirjoittavista neuvojista ei ole nähnyt teidän koiraa, eikä ole tutustunut sen luonteeseen.

Mutta tosiaan, sitä ei voi etukäteen tietää mikä on paras..Joskus koiran luonne muuttuu ihan täysin kun perheeseen tulee vauva, tekisit asiat kuinka oikein tahansa.
Meille kävi koiran kanssa niin,että siitä tuli todella vihainen, vaikka tehtiin juuri niin kuin asiantuntija meitä neuvoi.Tämä asiantuntija tutustui koiraamme ensin parin viikon ajan (kävi lenkillä, vietti aikaa sen kanssa..yms.), katsoi kuinka se käyttäytyi kotona meidän kanssa, pidin jopa päiväkirjaa asiasta. Mutta siltikään ei neuvot toimineet meillä.
Keskustelin siitä eräällä koirapalstalla siitä, ja kaikilla oli aika erilaisia kokemuksia.Joillakin oli asiantuntijan neuvot toimineet täydellisesti, joillain oli käynyt samaan tapaan kuin meillä. Jotkut olivat taas huomanneet "taviksien" neuvot täydellisiksi, ja jotkut olivat todenneet ne todella huonoksi heidän koiralleen. Jokaisessa tapauksessa jossa neuvot eivät käyneet juuri sille koiralle, koiran luonne muuttui todella lempeästä aivan eriliaseksi..agresiiviseksi tai todella agresiiviseksi.

Joten tutkaile koiraasi ensin..jos on mahdollista, niin katso kuinka käyttäytyy muiden lasten aikana, siis rauhallisten lasten! ei saa olla mitään kiljuvia kauhu kakaroita,ettei koira jo sitä pelästy.

Onnea valinnoille, toivotaan, että teet sen oikean valinnan!

Hyvä kirjoitus tuolla nimimerkillä "oma päätöksesi!" (23.8.2011 22:38) .

Se todellakin on ihan oma päätöksesi!
Olen myös kuullut tarinoita, missä koira on mennyt täysin pilalle, kun on kuunneltu neuvoja sellaisilta, jotka eivät ole koiraa ikinä edes tavanneet, eli eivät tiedä mitään sen luonteesta tai miten se normaalisti käyttäytyy.
Vaikka koira olisi jotain tiettyä rotua, kukaan ei voi silti mennä ilman koiraan tutustumista sanomaan, mikä sen luonne on ja mikä on sille sopiva koulutus muoto.
Ja niin kuin tuolla kirjoitti nimimerkki "oma päätöksesi!" , on myös niitä tapauksia, joissa koira on mennyt pilalle, vaikka ns.asiantuntija oliskin perehtynyt koiraan. Itse tunnet koirasi parhaiten.Sinä olet se, joka on katsonut sitä kauemmin kuin kukaan muu, ja tiedät tasan tarkaan minkälainen luonne koirallasi on.
Voit tosiaan pomia joitain neuvoja täältä, mutta lopullisen päätösen teet sinä.

Sen verran minäkin kuitenki sano, että tuo kannattaa tehdä, että miehesi vie sairaalasta kotiin koiran haisteltavaksi pissavaipan ja jotain peittoa/pyyhettä/harsoa.