Hei, toivon teidän pitävän kaikki kirjoitukset asiallisina, sillä asia todella vaivaa minua... No luulen, että kärsin jonkinmoisísta pakko-oireista, paniikkihäiriöstä ja ehkä masennuksesta, mutta en ole varma. Olen siis luonteeltani aurinkoinen ja yleensä täyttä hymyä, mutta nykyään mielialani ailahtelevat todella pahasti ja en oikein jaksa edes opiskella tai tehdä mitään järkevää. Saan outoja raivopuuskia pienistäkin asioista ja niiden jälkeen ahdistun entisestäni. Kokoajan murehdin ja itken useammin kuin ennen. Nykyään olen myös alkanut nyppiä itseäni ja muutaman kerran viilellyt ihan pintanaarmuja, että saisin ajatuksen muualle. Pari päivää sitten kun vanhempani riitelivät ahdistuin niin, että rupesin hyperventiloimaan kuten muutaman kerran aiemminkin, nyt vain kävi niin että en meinannut saada happea ollenkaan, käteni ja jalkani puutuivat ja rupesin tärisemään. Meni kumminkin ajan myötä ohi kun happi alkoi hiljalleen kulkea. Olen myös lyönyt itseäni kun ahdistun ja nytkin on silmä mustana. En tahdo olla sellainen joka valittaa ongelmista ja siksi en puhu niistä enkä tahtoisi myöskään näyttää niitä muille. Pitäisikö puhua lääkärille vai jollekkin psykologille??? Mitä teen??? Meneekö itsestään ohi??? alan olla jo epätoivoinen, mietin aina ahdistuneena että kuolema olisi helpompaa, kerran ja meinasin hakea isäni asekaapista pyssyn, mutta onneksi lukko oli kiinni... kokemuksia..?
Ahdistun helpolla...apua?
tahdonapua
290
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
neuvoja???
Kannattaa puhua lääkärille tai psykologille joka osaa kuunnella ja ohjata sitten tarvittaessa oikeisiin paikkoihin joista saat apua.
Puhuminen jollekkin lievittää lähes aina oireita ja tuntemuksia jotka liittyvät ahdistukseen ja masennukseen.
On mahdollista että aika hoitaa haavat itsestään mutta usein ulkoinen apu on tarpeen kun puhumme oireista joita kuvailet.
Hae rohkeasti apua ja kerro huolesi ihmiselle joka kuuntelee niin uskon vakaasti että olosi helpottuu.
Muista vielä että et ole yksin sillä monet meistä kokevat samanlaisia tuntemuksia kuin sinä ja pohtivat mitä pitäisi tehdä.
"Puhumalla asiat paranee."
Voimia ja positiivisia ajatuksia sulle toivotan :)