Aamun Hesarissa mielipideosastolla muuan kirjoittaja on sitä mieltä, että suuri palkka ei aina ole paras motiivi työntekoon.
Eipä olekaan. Kaikkihan sen tietää, että parhaat ja yleisimmät ovat uhkailu ja kiristys.
Eipä olekaan. Kaikkihan sen tietää, että parhaat ja yleisimmät ovat uhkailu ja kiristys.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jaaa... Teen töitä edelleen, tosin puolella teholla (osa-aikaeläke). Palkka ei ole suuri, minua ei kukaan uhkaile eikä kiristä työtä tekemään eikä elääksenikään olisi pakko työtä tehdä. Kai sitten on muitakin syitä...
Omalla kohdallani osa-aikaeläkeläisyys ei onnistunut. Jouduin tekemään samat työt lyhyemmällä työajalla ja pienemmällä palkalla.
Samoin kävi veljelleni. Tosin tämä tapahtui silloin kun järjestelmää vasta ajettiin sisään. Kiva kuulla, että se onnistuu nyt - jossakin, joillakuilla ainakin.
No meitä lähti samaan aikaan kaksi, toinen on paikalla kun toinen on eläkkeellä. Sanoimme siinä samalla työnantajalle että huomaatte kai että yksi tuoli jää tyhjäksi koko vuodeksi, ja kyllä siihen sitten laitettiin ihan uusi tekijä, eivät ne ilman sitä olisi pärjänneet...
59 vuotiaana lopetin ja aloin kuntoilemaan/elämään itselleni.
En kadu tippaakaan,enkä ole lähtemisen jälkeen avannut
työpaikan ovea kertaakaan.
Olet ajastasi jäljessä.
Tehokkain keino on siirtää nuorten kesä- ja opiskeluajan työt Kiinaan.
TUPO: a kannattaa myöskin kohdella kuten Spitaalia.
Solidaarisuus kannattaa myöskin kohdistaa niille kansolle joista halvalla saa.
Työpaikkoja voi myöskin luoda (itselleen) vaatimalla lisää kehitysapua tai vaatia lisää "kriisiryhmiä" valmiustilaan, jos joku vaikka tekisi pahaa. Toiveikkuuttaan pitää tässä peitellä huolellisesti.
H.
Mnaah.
Just kirjoitin ikäänkuin aiheesta naapuripalstalle. Ammattilaiset makaa loispummeina himassa, pakko rekrytoida joku ammattitaidoton pystymetästä, koska ammattilaisia ei työteko kiinnosta. Kyse kai laiskuudesta ja työnvieroksumisesta.
Pressanvaalit tulossa.
=DW=
Raha ratkaisee. Kenen kannattaa katkaista toimeentotuvansa ehkä parin päivän keikan takia.
Pimeää keikkaa oikea ammattilainen ei uskalla ottaa vastaan, koska niitä kateellisia syväkurkkuja on aina naapurustossa.
Laisäätäjien ajattelemattomuutta moinen.
Jos pystyt luomaan vähänkin säälliset työolosuhteet ja työ on pidempiaikainen, saat takuulla ammattilaisen hommiisi.
Edellyttää tietysti että maksat palkan normien mukaan, eikä kontollasi ole ikävän työnantajan mainetta.
56:sena lopetin työn ten enkä kadu yhtään, kivast menny jo 10v
Maslowin tarvehierarkia.
On siinä kai ajatuksen tynkääkin.
Itse asetettujen, aineellisten tavoitteiden saavuttamisen jälkeen menettää raha merkitystään.
Vaatimattomammat tavoitteet, helpommin saavutettavissa.
4-kympin tietämissä hahmotimme tavoitteeksi työstä luopumisen 5:n kympin pinnassa.
Kahden työnantajan konkurssin vuoksi aloittelin luopumista 53:na.
Kahden määräaikaisen toimeksiannon jälkeen kokeilin kahdesti vakituista työtä mutta ei enää maistunut.
Pidin määräaikaisista. Lyhyin oli 2 päivää, pisin 7kk.
Selkeät ajalliset ja tulokselliset tavoitteet.
Itsellä vapaa menetelmän valinta.
Uusi paikkakunta, uusi tehtävä, uudet haasteet, uudet ihmiset.
Neljässä viimeisessä vakituisissa työpaikassa tökkäsi, paitsi rutiininomaisuus, niin varsinkin verottajan tulkinnat.
En saanut vähentää työpaikkakunnan asumiskustannuksia ja matkatkin vain halvimman julkisen mukaan kerran viikossa vaikka aikataulut eivät oikein sopineet.
Pätkätyöt antoivat tiettyjä vapauksia ja mielenkiintoa.
Lisäksi määräaikaisuus rauhoitti.
Työ- ja työttömyyspätkien vaihtelu oli sopiva, pehmeä lasku joutilaisuuteen.
Korvauksen taso edesauttoi täyslaiskistumisessa.
Vähäiset vaatimukset elämän puitteille ja muista piittaamattomuus antoivat sielunrauhan lopetuksen jälkeisellekin ajalle.
6-kymppisenä minulle tehtiin muutama ehdotelma joista kahdessa askaroin lyhyesti entisten työnantajieni mielyttävyyden vuoksi.
Ei minua ole koskaan uhkailtu eikä kiristetty mutta muutama törttö on osunut työnantajani edustajiksi, yhdessä, suuressa yrityksessä.
Oli helppo lähteä!
Eiköhän se paras motivaatio liene näläkä ja veleka.
Senhän tässä maassa on moni saanut henkilökohtaisesti kokea.
Tuntemani elämäntapaintiaanit ovat olleet varsin hyvin ravitun näköisiä.
Voi tosin johtua myös yksipuolisen ruuan ja juomien yhteisvaikutuksesta.
Muutamat vielä hengissä olevat pitkäaikaistyöttömät tuttavani näyttävät harrastavan eineksiä ja valmiita mikroannoksia!
Vanha hokema "työ on nälän aikaan saama lihasliike" ei ole aikoihin pitänyt paikkaansa.
Perheen tarpeisiin, esimerkiksi asuntoon tehty veleka on toinen juttu.
Aatovelekaa tai vastaavaa velekaa en laske samaan ryhmään.
Kylmä vielä kolmantena...
Riippuu siitä miksi työssä käy. Suurin osa käy siksi että saa tarpeeksi rahaa elämiseen. Ne joilla on asiat niin hyvin ettei raha ole kovin tarpeellista tai siis sitä on jo tarpeeksi omasta takaa voivat pitää tärkeimpänä kriteerinä työssä käynnilleen sen mielekkyyttä, viihtyvyyttä tai haastavuutta.
Paljon rahaa ilman omaa elämää vaatii mielekkään työpaikan jotta elämällä olisi jokin merkitys.
Raha on kaikille vain väline, ei päämäärä.
Raha ei ole tyytyväisyystekijä.
Sen niukkuus on yleensä syy tyytymättömyyteen.
Rahalla voi poistaa sen puutteen aiheuttamaa tyytymättömyyttä mutta se ei aikaansaa tyytyväisyyttä.
Voi vaikuttaa saivartelulta mutta menkäähän itseenne!
Kaikki tyytymättömyystekijät on helpointa purkaa rahaan, mallia paprun tekijät takavuosina alakohtaisine ongelmineen.
Hyvä ansiotaso ei tuonut tyytyväisyyttä vaan tyytymättömyystekijät säilyivät, työnantajien edustajien tahattomasta tuottamuksesta!
Työmotivaatiota kalvavia tekijöitä.
Omalla kohdallani olivat verottajan tulkinnat tiettyjen vähennysoikeuksien eväämisessä.
Toinen tekijä oli työttömyyspäivärahan sovittelu.
Pahimmoillaan 4:n päivän työrupeama esti täysin loppukuukauden ns. ansiosidonnaisen saannin!
Miksi hemmetissä tekisi niitä neljääkään päivää?!
Mielestäni periaatteet löytyvät Maslowin tarvehierarkiasta.