Kuusi vuotta on kulunut noista palstalaisten silloisista kirjoituksista.
Luulisin ja uskoisin, että varsinkin näin elämämme myöhempinä, kenties viimeisimpinä vuosinakin, ihminen yleensä kehittyy, muotoutuu lähinnä siksi omaksi itsekseen. Itsensä tunteminen, eritteleminen, ilmaisu kehittyvät, muuttuvat. Ajatukset, mielipiteet monista asioista syvenevät, nimenomaan näinä varhaisvanhuuden vuosina.
Sanomisen, mielipiteitten varmuus on nuorempina vuosina monesti idealistisempaa, ehdottomampaa.
Jopa minäkin olen "kehittynyt", jos ajattelen vaikka vain muutamia vuosia taaksepäin. Olen itsekin muuttunut...muuttumassa....suvaitsemaisemmaksi.
Huomaan ainakin itse, että olen alkanut käyttää enemmän tätä -ne - päätettä, potentiaalimuotoa ehkäpä.
Kuusi vuotta on meidän i´issämme pitkä aika...toisaalta lyhyt aika. Mutta se on kuitenkin näitä oman itsemme "viimesen silauksen i:n päälle vuosia.
Emmekä me nykyiset kirjoittajat tarvinne malleja menneisyydestä, miten pitäisi kirjoittaa tai keskustella.
Menneisyys on mennyttä, nyt on nyt....ja huomenna kenties toisin.
Luulisin ja uskoisin, että varsinkin näin elämämme myöhempinä, kenties viimeisimpinä vuosinakin, ihminen yleensä kehittyy, muotoutuu lähinnä siksi omaksi itsekseen. Itsensä tunteminen, eritteleminen, ilmaisu kehittyvät, muuttuvat. Ajatukset, mielipiteet monista asioista syvenevät, nimenomaan näinä varhaisvanhuuden vuosina.
Sanomisen, mielipiteitten varmuus on nuorempina vuosina monesti idealistisempaa, ehdottomampaa.
Jopa minäkin olen "kehittynyt", jos ajattelen vaikka vain muutamia vuosia taaksepäin. Olen itsekin muuttunut...muuttumassa....suvaitsemaisemmaksi.
Huomaan ainakin itse, että olen alkanut käyttää enemmän tätä -ne - päätettä, potentiaalimuotoa ehkäpä.
Kuusi vuotta on meidän i´issämme pitkä aika...toisaalta lyhyt aika. Mutta se on kuitenkin näitä oman itsemme "viimesen silauksen i:n päälle vuosia.
Emmekä me nykyiset kirjoittajat tarvinne malleja menneisyydestä, miten pitäisi kirjoittaa tai keskustella.
Menneisyys on mennyttä, nyt on nyt....ja huomenna kenties toisin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Luin myös tuon *Kun on tunteet* ketjun, kun se oli tarjolle nostettu.
Koin aloittajan ottaneen senhetkisen ajakohtaisuuden puheenaiheeksi, mikä ei sinänsä tuonut mitään uutta tuohon niin sanottuun tunneälyyn.
Saattaa olla myös nostalgiaa ketjun nostajalla, palata menneiseen aikaan, joka toki löytyy arkistosta sitä kaipaaville.
Jos taas halutaan esittää, miten aiheessa pysyttiin, mikä ettei. Teeman eri näkökohdat siinä eriteltiin monen eri näkökulmasta, joka saattaa vesittää, niinkin vaikean aiheen.
Tuo menneisyyden nostalgia oli myös tuntemattomana esiintyneen *Rakkautta palstalla* kyselijän nettihehkutuksen kaipuuna.
*Tämä hetki voi olla niin kallis* sävel alkoi iloisesti soimaan,
joten tähän hetkeen ja päivän askareihin!
Luin Saara dma:n aloittaman ketjun "Kun on tunteet". Löysin monen tämän päivän kirjoittajan aatokset Saaran ketjusta - omatkin jutut. Goleman, Tunneäly - lahjakkuuden koko kuva. Kirjan lopussa on myös opetusohjelma miten voi oppia käyttämään luonteen eri osa-alueita.
Vaikka joskus vieläkin kirjaa vilkaisen, tunnustan, ei minusta ole tullut ehtään parempi ihminen, sähäkkyys säilyy mutta harkitsen hieman paremmin mitä sanoja milloinkin ilmoille sanon.
Ymmärsin että vähäsen viittasit siihen että minä olisin ollut mainitun ketjun ylösvetäjä, mutta enpä löytänyt sen aikaisata nikkiäni edes koko ketjusta..
Ja nyt hammaslääkäriin
Alati yhtä sekaisin kuin ennenkin...
Samaa mieltä.....
Ei ole mitään opittavaa jo menneistä tunteista. Tuntaat on itsekullakin omat ja muuttuvat mielialan ja ajan mukaan.
Hyviä kirjoja löytyy aiheista. Ketjun kirjoittajat ovat ajan myötä, osin jo häipyneet taivaan tuuliin.
Vanhat ketjut voi lukea, jos ne kiinnostavat arkistossa.
Kun on tunteet.
Jo pari vuotta olen piirittänyt iäkästä brunetti naista. Kesän jälkeen jolloin hän oli muuttanut itsensä blodiksi kehnoin tuloksin. Hiuksert oli takkuiset ja muistuttivat väriltää soraista maantietä. Syntyi vaikutelma pääsiäis noidasta....
Kaikki ne kaipaavat ja odottavat tunteet pyyhkiytyivät kertahietolla pois ja tilalle tuli etoava tunne.
Vielä keväällä ihastus hehkutti tunteita.....
Melkeinpä luulisin, arvelisin ja jopa uskoisin, että ei se brunettiuskaan ehkä ollut ihan aitoa. :) "Sä koskaan et muuttua saa", lauloi entinen mieskin. Kovin ulkonäköön perustuvaa taisi olla ihastuksesikin, sillä sisin oli naisella varmaan ihan samanvärinen kuin ennenkin ja ehkä oikein kauniskin. :)
Rakkautta voi kokea kaikissa mahdollissa muodoissa, netissä livenä ajatuksissa.
Pelkkää ajanhukkaa sitä on perästä käsin analysoida tai sivuta jonkin laulun sanoin.
Musiikki kyllä tuo muistikuvia kuulijalle ja mielihyvää niistä muistikuvien heräämisistä.
Täällä kyllä voi ajankuluksi tietty kirjoitella sehän tämän keskustelupalstan parhainta antia.
Ja Rudille.... onko se ulkomuoto joka sinua kiinnostaa, minusta se naaman sisällä jossain on se ihminen, nainen, rakas.
Rakkautta on niin monenlaista, sielujen sympatia ehkä paras niistä.
Toisille taas ulkonäkö merkkaa, silloin se ei ole oikeaa rakkautta, niin kävi minullekin, uskoni rakkauteen katosi, kun viiden vuoden jälkeen kohtasin unelmani jälleen. Kas, putosin maan päälle, kun ihastukseni ensi sanoikseen lausui: "Huh! Olet lihonut tosi paljon." No, olihan kiloja tullut ehkä viisi lisää, muttei mielestäni asiaan kuulunut, eikä sanottavasti ollut ulkonäkööni vaikuttanut. Rakkauteni kuitenkin romahti näihin sanoihin. Elämä on joskus julmaa.....
Kyllä ulkonäkö merkkaa naisille aivan kuten miehillekkin. Siisteys ja kehostaan huolehtiminen. Ovat päälimmäiset asiat. Ei ainakaan minua sytytä iso takapuolinen naaras jonka reidet hyllyy selluliittiä, jonka ensimmäinen tuoksu on hien haju
Oikeata rakkautta tunnen lapsen lapsiini, kasvakoot heistä sitten minkälaisia pullukoita tahansa, heidän puolestaan antaisin kaikkeni
Aivan alakoulu ajoilta saakka olen tuntenut eroottista vetoa toiseen sukupuoleen aina saanutkin vastinetta. Rakkaudeksi ne on muuntuneet jonkun kerran, ajan kanssa.
Vai niin, eikö teidän ikäluokissa naiset ala jo olla kaikki enemmän mummuja kuin naisia. Tarkoitan,että eipä sen sytyttävämpää ole kuivakkaan mummun laihat reidet ja tunkkaisen kitkerä vanhan naisen hajukaan. Hormoonit vähenevät ja meistä tulee - miehistä ja naisista - jotenkin toisiamme muistuttavia muumioita. Vain alapään erot ovat merkkinä siitä,että jotakin eroa on joskus ollut.
Minusta tämä naisen esineellistäminen, mikä näkyy kirjoituksestasi, saisi jo vähitellen loppua noinkin vanhan miehen osalta. Kauneus ja eroottisuus ovat katsojan silmässä ja voisit olla armollisempi ikääntyneitä kohtaan, kun itsekin olet sellainen - ukkoutunut vähintään.
Ihailemasi brunetin tukan vaaleus johtunee siitä,että hän on lopettanut hiustensa värjäämisen ja ns. luonnollinen väri eli harmaan valkoinen on sitä näkemääsi vaaleutta. Paitsi tietysti, jos kysymys on paljon nuoremmasta naisesta.
Yleensä heteromiehet ja -pojat tuntevat vetoa toisen sukupuoleen. Muuten he eivät olisi heteroita. Tuo ei ollut mikään uutinen vai luulitko sellaiseksi? Onhan meissä paljon äitejä, jotka ovat kasvattaneet pojan tai kaksi ja siinä sivussa tulleet tuntemaan miesten ja poikien maailmaa ynnä sen ihmeellisiä aivoituksia eroottisuutta myöden halusimme tai emme.
Lähdetkö siitä,että ihailemasi nainen vastaa aina sinun tuntemuksiisi`? Että olet hänestä eroottinen ilmestys - päälle seitsenmkymppisenä? Jos naiset ovat sinulle ystävällisiä, se ei tarkoita,että he ihastelevat sinua. Vanhaa miestä ei nyt vaan viitsi sylkeä silmille, jos on saanut jonkinlaisen kotikasvatuksen. Vielä tänäänkin monet ovat saaneet sekä kotikasvatuksen että käytöstavat jo pienestä pitäen. Ne istuvat valitettavan lujassa - jopa silloinkin kun ei olisi tarpeen.
Kiitos nim:lle yhdestä muotista? Osasit tuoda esille hyvin ja asiallisesti minunkin ajatukseni tuollaisesta sovinistista.
Laitanpa minäkin nyt vaan puskanimimerkin.