Uskotteko te näihin juttuihin, että odottavan äidin stressi tai masentuneisuus vaikuttaa vauvaan voimakkaastikin? Itse en tiedä mitä uskoa, mutta pelottaa. Oma mieliala on tällä hetkellä kaikkea muuta kun kondiksessa... mutta voiko elämä ja oleminen nyt kaikilla muillakaan aina olla niin tasapainoista ja silti suurin osa lapsista syntyy ihan terveinä ja myös psyykeltään normaaleina. Persoonallisuuden piirteet on sitten asia erikseen, niistä en sentään jaksa vielä syyllisyyttä kokea.
Mutta se huolestuttaa, jos nämä mun apeat fiilikset oikeasti häiritsee tuon pikkuihmisen kasvua ja kehittymistä tai kehittää jotenkin väärään suuntaan? Yritän kyllä tsempata, mutta aina ei vaan jaksa. :(
Mutta se huolestuttaa, jos nämä mun apeat fiilikset oikeasti häiritsee tuon pikkuihmisen kasvua ja kehittymistä tai kehittää jotenkin väärään suuntaan? Yritän kyllä tsempata, mutta aina ei vaan jaksa. :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olin ns ''maassa'' melkein koko raskauden ajan, enemmänkin tosin alku raskaudesta. Ei vaikuttanut ainakaan mun lapseen millään lailla, täysin terveenä synty ja ollut terveenä tähän päivään asti nyt 1v 3kk vanha.. Lievää kuumeilua jne ollut, mutta ei sen kummempaa. Eikä syntynyt mitenmkään pieni kokoisenakaan ja pituuttakin oli tarpeeksi, joten itse en ainakaan usko, että odottavan äidin mieli alat häiritsisivät erityisesti lasta mahassa. Mutta jos koitat piristää itseäsi, niin kannattaa ulkoilla ja kehittää sellaista tekemistä mistä itse pidät ja liikkua semmoisessa seurassa missä tunnet olosi hyväksi ja itselläni ainakin arkiset asiat pitivät minut virkeänä. :)
Hei kanssa sisaret, uskon, että raskausajan mielialalla on jotakin merkitystä lapsen psyykkiseen kehitykseen. Tietenkään mieliala ei voi olla jatkuvasti hyvä (kenelläkään), mutta luulen, että pitkäaikaisella stressillä ja apealla mielialla voi olla vaikutusta. Mutta jokainen äiti tekee varmasti parhaansa sen pienen eteen ja se on riittävää.
Mutta kuten edellisessä viestissä oli jo vinkkejä siitä miten sitä mielialaa voi ylläpitää niin haluaisin kuulla, että miten te muut odottajat hemmottelette itseänne ja rauhoitatte itseänne? Positiivisia hyväksi havaittuja keinoja?
itse käyn jalkahoidossa. nukun kun nukutaa,vaikka sitten jäisin töistä pois sen takia.
ulkoilen koiran kanssa ja leivon sekä syön hyvin.
minulla ollut kamalasti stressiä.
isäni alkoholismin takia sekä muuton ja eron.
noilla saan mieltäni paremmaksi.
itse en usko että mieliala vaikuttaa,enemmänkin fyysiset aiat.kuten rööki,viina.. jota en itse käytä.
nauttikaa raskaudesta
Minäkin stressasin raskausaikana vaikka mistä. Lisäksi minulla on masennustausta, jota vasten tuo stressaaminen oli ehkä hieman voimakkaampaa vielä. Ja olen ollut aina sellainen, että stressi tuntuu vatsassa. Sydämmen tykytystä ja unettomuutta liittyi minulla tuohon stressiin, ja ajattelin, että mahtaa muksu olla mahassa ihmeissään kun äidillä alkaa aina ilta/yö aikaan sydän pompotella ihan mahdottomasti, kun niin stressasi kaikki asiat.
(työt, toimeentulo, parisuhde jne, ja tietysti oma mieliala, ja selviäminen lapsen kanssa mielialamuutosten kanssa)
Meille syntyi sitten kesäkuun lopussa suloinen pieni poika, hyvä uninen kuin mikä ja rauhallinen ja hyväntuulinen kaveri on. :) Kovia kiukutteluja on aniharvoin, eli mielestäni ei ole mitenkään hermostuneempi kaveri kuin muutkaan vauvat. :) Ja oli ihan normaalin kokoinen syntyessään, ja muutenkin on kasvu tapahtunut ihan hyvin. Että turhaan murehdin.
Ehkä se stressi ja murehtiminen voi siten välillisesti vaikuttaa sikiöön, jos äiti kärsii unettomuudesta, tai on muuten hirveän rasittunut. Tarkoitan nyt, että on ihan selkeästi uupunut. Mutta kyllähän raskausaikana keho hyvin selkeästi ilmoittaa, jos pitää ottaa aikalisää. Ja kuten " stressi mama myös" mainitsi, niin nukkuminen silloin kun nukuttaa, lepo tarpeen tullen auttaa.
Itse lepäilin aina kun mahdollista, kävin kävelyillä, kirpparilla. Lueskelin paljon, sekä vauvaan liittyviä kirjallisuutta ja lehtiä, että muitakin. Mieltä rentoutti, kun sai jotain faktavastausta, eikä aina vain luottanut "googleen" ;) Ja myös tosiaan se,että hankkiutuu myönteisten ihmisten seuraan, vaikuttaa paljon. Oma työyhteisöni oli hyvin negatiivinen, ja kaikki puheet raskauksiin liittyen kääntyi aina jossain vaiheessa "kauhisteluvaihteelle" ja kaikki retosteli ikävillä kokemuksilla. Jossain vaiheessa päätin vain antaa mennä ohi korvien noiden puheiden :) Ja nautiskelin sisäisesti odotuksesta ja onnesta, että kaikki meni raskauden aikana todella hyvin.
Eli siis, pitää itsestään huolta, on terveesti itsekäs, niin äiti voi hyvin ja sikiö voi hyvin. Mutta älkää liikaa stressistä huoliko, se on ihan normaalia odotusaikana, ja kuuluu siihen. Valmistaa lapsen tuloon, ja sitoo lapseen.
Olkaa itsellenne hyviä ja armollisia, ei täydellisyyden tavoittelua ;) Hyvää odotusta! :)