Mies jäi tänäaamuna oman isäpäiviä meillä viettävän lapsensa kanssa kotiin vielä nukkumaan kun lähdin töihin. Kävin kysymässä voiko hän viedä se toisen lapsen eli yhteisen lapsemme päiväkotiin kun lapset heräävät vai herätänkö pienemmän nyt ja vienkö jo töihin mennessäni. Odotin vastausta "vie sinä" TAI "voihan hän tietenkin olla päivän kotona kun hänkin on ja velipuoli".
Sainkin äräen huutovastauksen "mites minä sen muka vien kun mulla on tuo toinen lapsi tuossa?!?!" MITÄH?! Mielestäni autolla, kun sellainen käytössä on ja lasten istuimetkin on valmiiksi siellä takapenkillä?! "no kun pitää tuo toinenkin lapsi pukea jos lähden viemään". No voi hyvän tähen ihanko pukea sille paita, housut ja kengät?!
No vein itse ja varhain aamulla! Kiire tuli ja lapsi huusi kun syötävä sitä kiire lähtöä. ..olkoonkin vastoin käsitystäni että hän voisi olla kotona kun isäkin on vapaapäivällä ja velikin käymässä..
Eikö olisi aina parempi että lapsi on kotona jos mahdollista eikä päivähoidossa 9h päivässä joka ikinen viikko 5pv.
Ylireagoinko muka kun tuosta aamuisesta kommentista raivostuin?!
Isä myös vie lapsemme päiväkotiin kun isä itse on lomalla. Itse kun olen lomalla en todellakaan vie lastani päivähoitoon!
Eikö isää kiinnosta lapsemme olemassa oleminen ollenkaan?!?!
Sainkin äräen huutovastauksen "mites minä sen muka vien kun mulla on tuo toinen lapsi tuossa?!?!" MITÄH?! Mielestäni autolla, kun sellainen käytössä on ja lasten istuimetkin on valmiiksi siellä takapenkillä?! "no kun pitää tuo toinenkin lapsi pukea jos lähden viemään". No voi hyvän tähen ihanko pukea sille paita, housut ja kengät?!
No vein itse ja varhain aamulla! Kiire tuli ja lapsi huusi kun syötävä sitä kiire lähtöä. ..olkoonkin vastoin käsitystäni että hän voisi olla kotona kun isäkin on vapaapäivällä ja velikin käymässä..
Eikö olisi aina parempi että lapsi on kotona jos mahdollista eikä päivähoidossa 9h päivässä joka ikinen viikko 5pv.
Ylireagoinko muka kun tuosta aamuisesta kommentista raivostuin?!
Isä myös vie lapsemme päiväkotiin kun isä itse on lomalla. Itse kun olen lomalla en todellakaan vie lastani päivähoitoon!
Eikö isää kiinnosta lapsemme olemassa oleminen ollenkaan?!?!
Vastaukset 12
Vanhimmat
No mites olis jos tämmöiset asiat keskusteltais etukäteen eikä aamu-unenpöpperössä ja aamukiireisenä jolloin ei kenenkään ajatus toimi?
Mun mielestä kun tuossa nyt ei pitänyt olla mitään ihmeellistä keskusteltavaa?! Asia piti olla hyvin yksinkertainen. Tuo poikansa hakeminenkin keskellä viikkoa tuli ihan puskista, en minä edes tiennyt että saumaa olisi voinut jopa ilmoittaa päivähoitoon että lapsi on päivän tai kaksi kotona. Tilanne tuli tasan eilen illalla ajankohtaiseksi kun oli lasten nukkumaanmenoaika! Inhoan ylipäätään kun mikään tällainen kuvio ei ole etukäteen sovittavissa vaan eletään kun pellossa mennän ja tullaan miten huvittaa ja kakara sopeutuu just siihen mihin isä kuviot myllää. Oli arki taikka sunnuntai, aamu taikka iltamyöhäinen.
Minä todellakin pidän aivan itsestäänselvänä, että jos ja kun isä on vapaapäivää kotona (on lähes joka toinen perjantai), niin lapset ovat silloin myös kotona hoidosta. Kaikki lapset. Jos eivät ole, niin silloin syyn täytyy olla jokin todella hyvä, esimerkiksi auto on rikki ja miehen on pakko lähteä sitä korjaamaan jonnekin koko päiväksi tms. Eikä ole tullut edes mieleen, että tuollaisesta asiasta olisi tarvinnut keskustella ennen lasten tekemistä, koska silloin jo oltiin molemmat sitä mieltä, että lapsia halutaan. Se tarkoittaa ilman muuta sitä, että niiden kanssa myös halutaan olla.
Onneksi minun mieheni on asiasta samaa mieltä, eikä mitään ongelmia ole tämän suhteen ollutkaan.
Aika käsittämätöntä tuo, että ei voi edes viedä toista lasta hoitoon, kun kerran on toinenkin. Meillä on viisi lasta ja monta kertaa joutuu ottamaan jonkun mukaan kun menee toista viemään jonnekin.
Mielestäni et siis mitenkään ylireagoinut ja yleensäkään en jaksaisi kuunnella mitään huutovastauksia asiallisiin kysymyksiin. Ehkä sinun olisi pitänyt sanoa, että eihän sitä voikaan hoitoon sitten viedä, joten soitat hoitopaikkaan, että lapsi on tänään vapaalla ja sitten lähdet töihin.
Otin lapsen mukaan ja vein hoitoon koska tuntui vähän siltä että pienempi jää siinä ihan jalkoihin kun iskä ja isoveikka touhuaa keskenään. "Kun ei isommalla tarvii olla niin jämpti aikataulu kun on niin harvoin isän luona". Eli en jaksanut enää aamulla paasata siitä että pitää huolen että pienemmällä on ruoka-ajat ja pottakäynnit eikä niistä pitäis hirveesti lipsua. Minä en siitä pidä että lapsi jää ilman aamu tai välipalaa ihan vaan kun iskä ei jaksa panostaa mihinkään aikatauluun. Näinkin on joskus käynyt kun lapsi on isänsä kanssa päivän. Ootellaan äitiä kotiin töistä, äiti sitten tulee ja pesee ne 2tuntia vaipassa olleet kakat. Kun ei oo jaksettu(!) pottailla kokopäivänä.
Aattelin siis aamulla että päivähoitoon(!) niin ainakin lapsella on normikuviot=ei tarvii ristikuulustella työpäivän jälkeen onko isi huomioinut yhtään onko tullut välipalaa onko nukuttu päikkärit.. tyhmää aatella äitinä että lapsella voi olla päivähoidossa parempi päivä kun isän kaa kotona mutta niin nyt ajattelin tällä kertaa.
Enpä tiedä jatkosta. Ei tälleen voi jatkua kyllä perhe-elämä! Kotona on epävarmemmat olot kun päiväkodissa.
Ei kyllä todellakaan voi jatkua perhe-elämä noin. Miten ihmeessä isää ei kiinnosta oman lapsensa hyvinvointi? Toki ymmärrän, että isä saattaa hoitaa lastaan suurpiirteisemmin kuin äiti ja se on hyväksyttävä johonkin rajaan asti (ei se lapsi oikeasti kuole tai vahingoitu, vaikka välipalan saaminen venähtäisi tai pottailu jäisi väliin, mutta tietenkään kakat eivät saa olla vaipassa tunti tolkulla ja ruokaa on saatava viimeistään sitten kun on nälkä.
Eipä tarvi miettiä, miksi mies on edellisestä suhteesta joutunut kiertoon... Itsellä samansuuntainen tilanne, tosin molemmat ekalla kierroksella.
Edellisestä mies lähti itse kun oli kuulemma liian pomottava vaimo.. ja jotenkin sen tapauksen nyttemmin tietäen niin on voinut hyvin ollakin. itse en pienistä välttämättä älähdäkään mutta ei voi lapsen perustarpeita laiminlyödä jatkuvasti ja tietoisesti. Ei edes toisen lapsensa varjolla. Molemmat on yhtälailla hänen lapsiaan. Ja puolisisaruksia keskenään.
Eilen paloi käpy siihen että pesi sen isomman lapsen hampaita pienemmän harjalla! Hitto kun minä kuulkaa marssin lähikauppaan ja kannoin 10 keskenään eriväristä lasten hammasharjaa ja niittasin ne eri vessoihin. Pienemmällä on infektiokierteestä juuri päästy niin alkaa tämä leikki sitten. "Ei se nyt oo niin paha". Minusta se on aika paha kun vielä uskotteli isommalle lapselle tuota samaa..että ei ole väliä kenen harja.. hyvä kasvatus?!! Ja kun pienemmälle kokosin iltapalan kaurapuuroa ja marjoja ja palan paahtoleipää niin isommalle isä mätti ennen iltapalaa ensin suklaata reilusti, iltapalalla sokerijugurtin ison suklaavanukkaan ja vaniljarinkelin ja sitten ihmetteli kun lapsi oksentaa eteisessä.. Vissiin huomautin pöydässä että mitä ihmettä tapahtuu, valvoin ettei pienempi ainakaan samaa syö. Isompi lapsi komensi vaan mitä tahtoo syödä ja isä teki mitä lapsi pyysi.
Olen saanut ohjeet olla juuri puuttumatta tämän lapsenpuolikkaan kasvatukseen jo kun aloin mieheni kanssa olemaan, sekä sen lapsen äidiltä että isältä enkä ole halunnutkaan olla mikään paapova äitipuoli hänelle, mutta kyllä kohta johonkin puutun kun ei tuo ole lapsen parhaaksi että ollaan ihan ylihöveliä, nykyään joka kerta kun meille tulee. Isä "ostaa" lapsensa luokseen lahjomalla leluin ja makein herkuin. Mulle on jo jäänyt kuva että lapsi tulee toki mielellään mutta vaan kun tietää että saa "kaikkee kivaa" ja iskä vie hoplopiin jokakerta. Kyllähän se vie kun lapsi leikkii siellä helposti itsekseen ei tarvii varsinaisesti kun päältä katsoa että säilyy ehjänä.
Mulla jo soi hälytyskellot että mikä on tuon iskän suhde näihin lapsiin. Minkälainen se aito tahto on näitä lapsia kasvattaa ja kouluttaa fiksuiksi aikuisiksi. Pieniähän nämä vielä on mutta eiköhän kaikki tällainen heijastu tätä menoa pidemmällekin?! On enemmän niinkun kaveri kun vankkumaton isähahmo kasvatussääntöineen. Yritä tämän kanssa nyt sitten sopia kasvatusmetodeista?!
Erotellaanko nykyisin uusioperheissä omat lapset, toisen lapset ja lapsipuolet. Kohtelu tämän jaottelun mukaan?
Mitä näistä lapsista tulee?
niin meillä on vähän pakko erotella jos toisen äiti on käskenyt että hänen lastaan ei saa komentaa eikä itkettää ja minä kasvatan lastani vaikka sitten komentaen ja itkettäen jos esim. kiipeää leikkimökin katolle eikä halua totella ja tulla alas ja olla kiipeämättä uudelleen. eli siis kun on aivan pakko hiiltyä ja pitää joku tolkku lapsenkin tekemisissä. toisen lapsi pitää laittaa meilläkin nukkumaan klo 19:30 vaikka tämä meidän pienempi menee klo 21 kun ei sitä aiemmin millään saa sängyssään pysymään, varsinkaan klo 19:30, ei arkena eikä sunnuntaina. jos isä tästä exvaimon määräyksestä poikkeaa, siitä ollaan heti tekemässä valitusta ja hakemassa yksinhuoltajuutta. onhan se omituista että pientä pitää hyssytellä olemaan hiljaa klo 19:00 alkaen kun isompi sisarus pitää saada nukahtamaan, lapsi ei siis käytännössä omassa kotonaan saa leikkiä leikkejään illalla enää. voitte uskoa pikkuinen siitä hämmentyy..
minä juuri en erottele toisen lasta perusarjessa, jos laitan aamupalaa, laitan sen kyllä molemmille lapsille tai jos pesen ne pissahousut niin en erottele kumman lapsen ne on. ne pestään. lasten jäljet siivotaan. kyllä estän toisenkin lasta juoksemasta auton alle jne.. ei ole sellaista erottelua mutten mahda mitään jos isä paapoo tätä jota joutuu luokseen hakemaan. tätä meidän omaa ei paapo koskaan ollenkaan. en voi enkä näköjään saa puuttua tähän toimintaan vaikka se olisi miten epäreilua veljesten kesken.
en todellakaan tiedä miten tämä tulevaisuudessa heijastuu näihin lapsiin, ihan sairasta tällainen minusta on. en viihdy enää perheessäni kuten ennen. ei tunnu normaalilta (jos nyt uusperhe voi siltä 100% tuntuakaan?) eikä järkeen käypältä eikä varsinkaan lasten etujen mukaiselta toiminnalta.
todellakin hirveän kuulosta toi teidän touhu ja anteeksi vaan niin sinun kuin miehesi.. ja se että edellisestä liitosta mies lähti itse koska vaimo pompottava, annan minun ääneen nauraa jos mies noin onneton niin pitäähän yrittää pompottaa että saa arjen edees jotenkin sujumaan. Kekustelkaa nyt hyvät ihmiset säännöt ja teidän perheen tavat halki poikki pinoon, sanoit ettei ehtinyt keskustella kun tuli tämä yllättäin eteen tämä että toinen lapsi teilä ja isä kotona hänen kanssa, samaan hengenvetoon toteat että useasti tullaan ja mennään ilman etukäteen sopimista.. eli teillä olisi hyvin ollut aikaa jutella. Ihan ensimmäisessäkin suhteessa saatika uusioperheessä missä useampi lapsi olis nämä keskustelut käytävä ennen kuin sen lapsen hankkii tiedän kaikki tuntuu niin ihanalta suhteen alussa ja mies vallan hurmuri, mutta hei kaikki tietää että kuviot muuttuu kun arki tulee eteen enään ei tuoda kukkia kehuta maasta taivaaseen päivittäin, ja kuka sellaista paappomista jaksaisikaan loputtomiin (kunhan välillä muistaa).
meillä asuttiin pitkään erillään ja kaikki mahdolliset ngelma yritettiin kartoittaa etukäteen välillä tuntui mahdottomalta yhdistää kahden jo ennestään liitossa olleen aikuisen elämää, mutta hyvin on mennyt kun päätettiin että tähän pystytään kun rakkaus ja tahto löytyy, tulihan niitä kuoppia ja kävi mielessä etenkin lasten kanssa että mitä ihmettä toi toinen ajattelee, mutta illalla kun llapset nukkumassa käytiin asiat läpi välillä ikettiin ja tuntui ettei yhteisymmärrystä saada (siis vaikka asiosta rehellisesti keskusteltu jo etukäteen) ja näin vuosien jälkeen täytyy sanoa että kannatti ne kaikki keskustelut, vieläkin katselen välillä miestäni perhosia vatsassa ja kaikki lapset puolisoineen ja lapsiineen käyvät mielellään meillä ja tulevat toimeen keskenään ja pitävät toisinaan ihan veljinä ja siskoina ei puolittele itseään ja arvoaan.
Siis puhukaa, puhukaa ja vielä puhukaa äläkä anna periksi ennen kuin teidän perheen oma mutta kaikille yhteinen sävel löytyy. Onnea tulevaan
Ottaisin omani ja muuttaisin huitsinvitelikköön sieltä...ois sitten isäpäpalla viikonloput aika hässäkkää, jokatoinen vkl toinen lapsi ja joka toinen vkl toinen...ei koskaan kerkeis uutta uhria etsiä...ja tällaisille naiset laittaa lapsia tsissus
Olen sitä mieltä, että lapsi sopeutuu kahden kodin arkeen, kun vanhemmat kohtelevat kaikkia lapsia samalla tavalla.
"Meillä tehdään näin!" Exällä ei saa olla mitään mielipidettä siihen, miten sinä pyörität teidän talouttanne.
Asiasta pitää puhua.