Meillä ihmisillä on tapana korostaa itseämme mitä erikoisemmilla tavoilla.
Mikä on sinun tapasi korostaa itsäsi?
Ja mikä on ärsyttävin tapa muissa ihmisissä korostaa itseään?
*jää kumpaakin kysymystään pähkäilemään hymyssä suin....*
Mikä on sinun tapasi korostaa itsäsi?
Ja mikä on ärsyttävin tapa muissa ihmisissä korostaa itseään?
*jää kumpaakin kysymystään pähkäilemään hymyssä suin....*
Vastaukset 27
Vanhimmat
Monet ihmiset pukeutuvat vaatteisiin ja siten kätkevät todellisen itsensä! Sikamaista...talvi ei ole tekosyy olla luonnollinen!
No poikkeavalla vaatetuksella ja tällä hetkellä kampauksella taidan erottua massasta ainakin hivenen. Mutta tarkotus ei kylläkään ole korostaa sillä mitenkään.
Mä olen vähän semmonen esiintyjä tyyppi. Tykkään esittää ihmisille kaikenlaista. Ainakin mua se häiritsee välillä, voi olla että muitakin.
Mutta eipä se ole mitenkään huonopuoli.
Tapani korostaa itseäni on meikkaus, vaateet, hiusten laittaminen. Olen kuullut monesti kehuja silmistäni, joten tykkään korostaa niitä sekä pitkiä paksuja hiuksiani. Joskus myös temppuilen itsestäni erityisen ruskean joten en välttämättä enää näytä edes suomalaiselta.
Mitä tulee muihin mikä olisi ärsyttävää, niin varmaan se on tapauskohtaista. Ei mikään tietty "luukki" häiritse.Hmm... Ehkä kuitenkin kun nyt funtsaan niin sellainen "saatanan palvonta-luukkki" on sellainen mitä en ymmärrä. Eli tyyliin: Naamassa roikkuu hakaneuloja ja muita lävistyksiä, kaikki on pikimustaa ja kajaalilla on sotkettu silmät niin että näyttää itse pirulta. Skinhead-meininki on mielestäni naurettavaa. Myös väkivaltaiset moottoripyöräkerhot äsyttää. Löytyyhän niitä näköjää :-) Yleensäkkin väkivaltaiset aattet suoraan sanoen vituttavat.
mie laitan aina samat vaatteet ko ne sattuu olemaan siinä lattial sopivasti mytys. sitten kampaan hiukset ja puhdistan korvat. joskus unohdan deodorantin. tämä siis ihan oikeasti.
..samat vaatteet? Sulla on sitten vaatteet kuin peltiä..;)
Tolla kyllä korostuu kuka tahansa. Olet keksinyt jotain todella omaperäistä..;)
täytyy kyll myöntää että vaihdan niitä silloin tällöin. ja eukko vie pesuun vaikka kieltäisin. minut ja vaatteet.
..pieleen meni koko aloitukseni.
Tarkoitin vähän toisenlaista itsensä korostamista. Itsensä tehostamista, jos se sanana ymmärretään paremmin.
Itse olen törmännyt ihmisiin, jotka korostavat itseään menestyksellään naismaailmassa, rahoillaan, autoillaan, syntyperällään, koulutuksellaan, älykkyydellään, kauneudellaan, kumppaninsa kauneudella.. Mitä vielä? Vaikka mitä.
Siis yritetäänpä uudestaan.
Millä tehostat/korostat itseäsi?
(Kysymykseen vastaaminen vaatii rehellisyyttä.)
Mitkä tehostus/korostuskeinot muissa ihmisissä ärsyttävät sinua eniten?
*yrittää herätellä sammuneita aivosolujaan*
Olen mainitsemistasi "käyttänyt" useita - aikanaan. Nykyään on jo useimmiten niin "varma olo", että riitää, että itse tiedän kuka ja mikä olen.
Eli: nykyään en LIVE-ELÄMÄSSÄ (tääs palsta o vähä eri juttu) enää tunne siihen juurikaan tarvetta. Jos "korostusta" haluan, niin silloin on helpoin käyttää älykkyyttä (kuka nyt vähänkään älykäs sanoo itseään älykkääksi ;)
Siis käyttämällä huumorintajua esim. tilanteisiin sopivilla sutkautuksilla saa helposti "tehostettua itseään" ja omaa älyään ja siten ihmisten hyväksyntää (sitä kai sillä itsensä tehostamisella haetaan)?
Toisissa eniten ärsyttää eniten se, että huono itsetunto tms. huono olo paistaa läpi ja silloin esim. ei voi ikinä toisisista ihmisistä sanoa mitään hyvää, kun luulee että se on itseltä pois. Tai kateuttako se on?
Moni esimerkiksi omalla kovalla äänenkäytöllään (lue huutamalla) yrittää tehostaa itseään ja kun muut eivät kilpalaulantaan yhdy, kokee tämä raasu jotenkin voittaneensa.
Tai yleensä se, että joku henkilö yrittää korostaa itseään ihan väärällä jutulla, sellaisella johon hänellä ei ole MITÄÄN substanssia.
en korosta itseäni mielestäni näinkään...koulutodistuksilla ei voi leveillä, rahaa ei ole, vain velkaa suut, silmät täyteen. naisia on ollut muutama, mutta ei niin monta että niillä voisi leveillä. edes urheilusuorituksillani en leveile, vaikka välillä ihan hyvin olenkin pärjännyt. olen vaan suosiolla ihan tavallinen kengänkuluttaja.
eli, jos aivan tapposentahallaan haluan itseäni julkituoda niin noin. Voin tehdä sen siksi, että huomattaisi & tykättäisi, tai ärsyttääkseni, ottaakseni selville sen perimmäisen juuren. Mutta, aina lempeästi, käsittääkseni(?).
Toisaalta tuo kaikki voi tapahtua tiedostamattani, jolloin se on luontaista uteliaisuuttani kaiken maailman asioita kohtaan, pikkutarkkuuttani. Ja sekös lajitovereita ärsyttää; ihan vaan, että olen minäminäminä.
Joskus muistan tietoisesti välttää jatkokysymyksiä, tarkentavia välikommentteja, nöpönnuukuutta. Enimmäkseen annan piut'paut moiselle itsesensuurille!
..keskustelutekniikoissa on usein mainittu nuo tärkeät tarkentavat kysymykset, jotka kuvaavat sitä, että kuulija on kiinnostunut keskusteltavasta asiasta.
Minä olen kova kysymään.
Olen joskus huomannut, että ihmisiä ärsyttää tapani ja olen ihan hämmentynyt. En toki ole lukenut oppaista tyyliäni, mutta olen todellakin aika usein kiinnostunut tietämään lisää käsiteltävästä asiasta. Me ihmiset puhumme niin eri tavalla, joten on pakko kysyä, muuten ymmärrän ainakin väärin.
pois, hämmennystä varmasti koetaan molemmin puolin. Läheisissä suhteissa olen huomannut todellista keskustelua, vapaata virtailua.
Yleensä -mitähän sekin yleistys loppujen lopuksi tarkoittaa- haluamme keskusteluissa kertoa vain sen minkä juuri ja juuri saamme ulos kakisteltua, kypsää kerrottavaksi -osaston. Tai jonkun verran enemmän. Hienotunteisuutta, tarkentavaa pureutumista, saa varmasti harjoitella koko ikänsä. Joku keskustelutoveri voi pitää töks-töks -jatkokysymystäni uteluna, toinen on ikionnellinen avituksestani. Jos teen eteenpäinjeesaukseni varovaisemmin, kolmas kanssaihminen pitkästyy, hoh-hoijaa :() .
en korosta. ellei nyt hiuksia lasketa, ne kun sojottaa pystyssä. oiskohan se sitä korostamista?
kun se on vesi-tyyny -kampaus.
Vaikeaa tunnustaa korostavansa erityisesti mitään, kun en ole oman ruumiini ulkopuolella.
Kyllä sitä joskus tulee pädettyä jollain asialla.
Ehkä mä tällä hetkellä päden sillä että ei o paljoo rahaa.
Enkä ole huomannut/tiedostanut kenenkään kaverini pätevän millään tavalla.
Kieli keskellä suuta totean, että korostan itseäni kai jollain tavalla aina kun lähden tuosta ovesta ulos ihmisten ilmoille. Luonnollisuus kunniaan, mutta eikö jo tietoisuus omasta itsestä ole tavallaan korostamista. Sitä kulkee tuolla tajuten olevansa yksilö ja kuitenkin osa suurta kokonaisuutta. Harva haluaa olla seinäkukkanen. Myönnän pitäväni ns. näyttävistä sisääntuloista, heh :) No joo, ehkä toisissa ärsyttää sellaiset itsekorostuksen piirteet, joita ei itsessään ole vielä hyväksynyt tai joiden olemassaoloa ei ole myöntänyt ja jotka uinuvat jossain alitajunnan syövereissä. Ei multa mitään vikaa puutu sanoi äiti kun poika arvosteli jostain asiasta. Ei puutu multakaan...ja lissää löytyy koko ajan, jeee:)
Hmmm.
Itse asiassa minun ei tarvitse tehdä mitään korostaakseni itseäni. Luontainen kömpelyyteni tekee sen ihan ilmaiseksi puolestani. Jos on ovenkarmi, johon voin itseni täräyttää, niin satutan itseni ihan 100% varmuudella. Jos voin vahingossa kaataa jonkin esineen, niin se tapahtuu.
Nuorempana löysin itseni Merri Vikin Lotta-kirjoista. Minulle sattuu ja tapahtuu. Olen neiti Murphy.
Itse asiassa on kamalaa tutustua uusiin ihmisiin. Olen niin onnettomuusaltis, että aikani kuluu sen selittämisessä, että näköni on huono ja siksi olen niin tapaturma-altis....
Minua ärsyttää ikätovereissani kummallinen uusi tapa: Viattomaan kysymykseen, mitä kuuluu saan nykyään puolen tunnin luennon erilaisista vaivoista ja sairauksista. Ihmisillä tuntuu olevan tosiaan tarve kilpailla sen suhteen, kuka on huonoimmassa kunnossa ja kenellä on eniten krenkkoja!
..itseään voi korostaa myös esiintymällä maailman sairainpana ihmisenä..:)
Tuon olinkin jo unohtanut.
Itseään voi myös korostaa marttyyriudella, työteliäisyydellä.
Huomaisit vielä omat negatiiviset tapasi korostaa itseäsi.
..sentään vielä vastaan itseni puolesta.
olemalla oma itseni korostetusti varsinkin tilanteissa joissa jotkut yrittävät miellyttää esim uusia tuttavuuksia epäluonnollisesti-kilpailutilanne, mä olen oma komee ja mukava itseni,-en ole mikään itsekeskeinen paskiainen vaikka joku taas voi otta sen justniin, usein mä olen huomannut että vähänajan päästä mun charmi pureekin täydellisesti just siihen söpöön ja ehkä vähä ujoon poikaan jota olin toivonutkin ja huomaamme kun toiset kilpailee ja riitelee keskenään edelleen, mua tosiaan arsyttää yli trendikkäät itsekeskeiset pellet jotka usein ei edes tiedä mitä haluais loppuenlopuksi ja jotka aina etsii jonkun jolle aikavälein on purkamassa itsesääliänsä kun asiat meni taas pieleen, ja nää tälläiset on just niitä jotka suurella toden näköisyydellä kuolee myös yksin aikanaan.
Tapanani korostaa itseäni on hymy. Haluan viestittää kaikille iloisuuttani ja se on tapani myös viestittää sitä että pidän ihmisistä.
Usein korostan esim. tunteitani ylikorostetuilla ilmeillä. Joskus se myös hauskuuttaa ihmisiä kivalla tavalla ;-)) Peruskorostukseen kohdallani kuuluu meikki ja tyylikkäät vaatteet. Tyylikkyys on aina viehättävää. Haluankin olla viehättävä. Ja se antaa mielihyvän tunnetta kun huomaa onnistuneensa siinä.
Nautin suorastaan omasta viehättävyydestäni. Täällä sen kehtaa sanoakkin ;-))
Se jo lapsena. Jossain vaiheessa halusin vakavoitua, en halunnut olla pelle. Mutta minkäs luonnolleen voi. En kerro vitsejä, mutta tämä puolisavolaisuus...
Se millä HALUAISIN korostaa ilmaisua, on tapa käyttää kieltä ja erityisesti sivistyssanat, olen ennenkin maininnut tästä viehtymyksestä. Kaameeta, ettei saa. Ees sitä. Eikä saa polleilla millään, missä on hyvä. Ei mitään ikinä, ei.
:-)
Totta tuostakin toinen puoli.
Aika hassua sinänsä.
Kaveri kertoo, että on jännä olla työhönottajana, kun ei saa hakijoita kehumaan itseään sitten millään.
On tämä nurinkuriseksi mennyt;
Ihmiset kilpailevat sillä, kuka on sairain ja vaivaisin. SE on hyväksyttävää valitella ja marista jatkuvasti.
Mutta annas olla jos kerrot jostain onnistumisen hetkestä, jolloin kerrankin koit tehneesi jotain todella hienosti. Ei tule välttämättä mitään kommenttia edes. Hassua:-)
Minulla on hassu kotikoti (eli vanhempien koti). Siellä naljaillaan paljon ja nimenomaan älyllisesti mitellen kaikennäköisiä hulluja sivistyssanoja viljellen:-) Toisaalta perheeni on ihan hullunkurinen muutenkin: kieliin ihan vinksahtaneet vanhempani tilaavat ruotsinkielistä lehteä ja käyvät ilokseen kaikennäköisillä italian/espanjan yms kursseilla. Kaiken huipuksi ne istuvat tekemässä ristikoita milloin ruotsiksi, milloin tanskaksi ja venäjäksi ihan vain haasteita etsiäkseen. Kotiin jos menee kylään, niin joutuu takuuvarmasti katsomaan jotain italiankielistä tai saksankielistä visailuohjelmaa...
Yritä nyt noiden hassuttelijoiden keskuudesta sitten mennä nk. normaalielämään vain tajutaksesi, että pitää olla haudan vakava....ja että kaikkea ei saa kääntää positiiviseksi! Ja että kaikelle ei löydy aukipurettavaa hassua selitystä...ja että joskus on parempi olla huomauttamatta asian aurinkoisesta puolesta.
Minulla on yksi tiedostamaton, paha tapa korostaa itseäni. Saatan missä tahansa vajota täysin ajatuksiini tai keskittyä niin täysin (vaikka kahvilassa) lukemiseen, että en ihan oikeasti kuule enkä näe mitään. Minut hyvin tuntevat ovat jo oppineet keksimään uudenlaisia keinoja säikäyttää minut milloin mitenkin puoliksi hengiltä!:-)
...hurmaava perhe, rakastuisin siihen oitis. Meillä ei oltu kultivoituneita, vain virnuilevia. Kilpailtiin mm. siinä, kuka osaa käyttää eniten ns. sivistyssanoja väärin tai väärissä yhteyksissä (esim. konkurssi/konkurenssi, animaalinen/anomaalinen jne). Opin valtavan määrän, kun tavoite oli houkutteleva.
Jotain samaa jatkumoa, missä muinoin kalevalainen kansa kilvoitteli arvoitusten, laulujen tms. parissa. Taito meni niin veriin, että aloin oikeasti käyttää ilmaisuja väärin muidenkin kuullen, luulin niiden huomaavan huumorin. Turha luulo. Kyllä siinä vakavoituu vähäisempikin kuin Väinämöinen.
Eli lamppu vain vakan alle meillä Suomessa (vaikka Raamattukin sen tuomitsee!). Pitäisi rehellisesti antaa tunnustusta itselle, jos sattuu olemaan hyvä jossain tai onnistuu. Muistan, miten suomen ope tivasi kakarana pitämästäni ex tempore -esitelmästä, mikä siinä oli erityisesti hatunnoston arvoista. Kukaan ei aavistanut, kaikkein vähiten minä. No, se oli kohta, ohimennen mainittu juttu, jossa kehuin suoritustani. En tiennyt kehuvani, puhuin vain totta. Opettaja oli yllättävä, hän mykisti laumansa haukkumalla vallitsevan ääliömäisen vaatimattomuuden ja vaati, että ihmisten pitää arvostaa osaamistaan! Ei se meillä käy, vaikeaa.
Tuo täysvajoaminen johonkin, vaikka ajatuksiin, on tuttua. Ei häiritse musiikki, ei meteli, ei kuule puhetta, vajoaminen on syvä. Joskus on pitkä kävelylenkki ohi ilman muistikuvaa ympäristöstä, vaikka oli tarkoitus tarkkailla jotain luonnossa tapahtunutta.
eihän se ole itsensä korostamista jos on oma itsensä. ainakin pyrin olemaan. mutta siksi toisekseen kuvittelen olevani hauska ja fiksu. Ja siksi kolmannekseen jos tapaan uusia ihmisiä mie en puhu niille. siihen menee oma aikansa.
Hehheh... kerrotaan nyt esimerkki, vaikka nolottaakin. Minulla on säkkärä luonnonkihara tukka, ja minusta on jotenkin tärkeää saada tapaamani ihmiset tietämään, että se on luonnonkihara, että en ole niin pinnallinen että olisin ottanut permanentin. (Permanentista tulee muutenkin niin kamalia mielleyhtymiä 80-luvulta!) Vaikka itse asiassa tuo huolehtiminen, että mitä muut tukastani ajattelevat, minusta vasta pinnallisen tekeekin:)!
Yritän muillakin tavoin välttää pinnallisuuden ja trendikkyyden vaikutelmaa, ja korostaa "vaihtoehtoihmisen" olemusta.
Toisissa ihmisissä ärsyttää juuri tuo massatrendikkyys, olemus joka viestittää että "katsokaapas minua, eikös olekin on ihan viimeisimmän muodin mukaiset vaatteet!"