En puhu mistä tahansa synnistä. Puhun lähimmäistä vastaan tehdyistä synneistä.
(Luuk. 17:3-4) "Pitäkää varanne! Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi. 4. Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: ´Minä kadun´, anna hänelle anteeksi."
Vain katuvalle annetaan anteeksi. Mutta katumattomalle ei. Neuvo, että mitään katumattomille "hoitomiehille" tulisi antaa anteeksi, on omavanhurskaiden neuvo. Näin omavanhurskaat kuvittelevat varastavansa Jumalan siunauksen ilman, että mitään katuvat. Neuvo on väärä ja Jumalan sanan vastainen. Sellaista neuvoa ei oikein uskova voi noudattaa. Sellaista ei Jumalakaan sanassaan hyväksy. Jumala on jo ilmoittanut sanassaan armottomille, että Hän ei anna heille mitään anteeksi: (Matt. 6:14-15) "14. Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. 15. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isäkään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."
"Hoitomiehet" ovat armosta osattomia!
Näin yksiselitteisesti Jumala kieltää armonsa armottomilta. Kaikki armottomat, jotka eivät anna katuvalle anteeksi ovat hankkineet Jumalan armottomuuden itseään kohtaan. Jumala ei anna heille anteeksi mitään. Ei heidän armottomuuttaan eikä mitään muutakaan syntiä. Ei edes "normaaleja" syntejä, mihin me jokainen syyllistymme päivittäin. Jumala ei hyväksy ihmiseltä mitään omia Jumalan sanan vastaisia töitä eikä tekoja. Niistä myös "hoitomiesten" on kyettävä luopumaan. Muutoin eivät "hoitomiehet" saa mitään anteeksi.
"Hoitomiesten" synnit ovat yksiomaan heidän syntejään. Minua ne eivät paina. Mutta varoittaakseni kaikkia oikein uskovia tunnen velvollisuudekseni varoittaa heistä. Neuvon kaikkia karttamaan jokaista "hoitomiestä". Joka heitä Jumalan terveellä tervehtii ja pitää oikein uskovina, hyväksyy heidän tekonsa ja on siten osallinen heidän armottomuuden synteihinsä. Minä haluan toimia Jumalan sanan mukaisesti enkä halua hyväksyä sellaisten tekoja, joilta Jumalakin on jo armonsa kieltänyt.
(Luuk. 17:3-4) "Pitäkää varanne! Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi. 4. Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: ´Minä kadun´, anna hänelle anteeksi."
Vain katuvalle annetaan anteeksi. Mutta katumattomalle ei. Neuvo, että mitään katumattomille "hoitomiehille" tulisi antaa anteeksi, on omavanhurskaiden neuvo. Näin omavanhurskaat kuvittelevat varastavansa Jumalan siunauksen ilman, että mitään katuvat. Neuvo on väärä ja Jumalan sanan vastainen. Sellaista neuvoa ei oikein uskova voi noudattaa. Sellaista ei Jumalakaan sanassaan hyväksy. Jumala on jo ilmoittanut sanassaan armottomille, että Hän ei anna heille mitään anteeksi: (Matt. 6:14-15) "14. Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. 15. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isäkään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."
"Hoitomiehet" ovat armosta osattomia!
Näin yksiselitteisesti Jumala kieltää armonsa armottomilta. Kaikki armottomat, jotka eivät anna katuvalle anteeksi ovat hankkineet Jumalan armottomuuden itseään kohtaan. Jumala ei anna heille anteeksi mitään. Ei heidän armottomuuttaan eikä mitään muutakaan syntiä. Ei edes "normaaleja" syntejä, mihin me jokainen syyllistymme päivittäin. Jumala ei hyväksy ihmiseltä mitään omia Jumalan sanan vastaisia töitä eikä tekoja. Niistä myös "hoitomiesten" on kyettävä luopumaan. Muutoin eivät "hoitomiehet" saa mitään anteeksi.
"Hoitomiesten" synnit ovat yksiomaan heidän syntejään. Minua ne eivät paina. Mutta varoittaakseni kaikkia oikein uskovia tunnen velvollisuudekseni varoittaa heistä. Neuvon kaikkia karttamaan jokaista "hoitomiestä". Joka heitä Jumalan terveellä tervehtii ja pitää oikein uskovina, hyväksyy heidän tekonsa ja on siten osallinen heidän armottomuuden synteihinsä. Minä haluan toimia Jumalan sanan mukaisesti enkä halua hyväksyä sellaisten tekoja, joilta Jumalakin on jo armonsa kieltänyt.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Heikkilä hoitomiehenä myös? Taisit jossakin kirjoituksessa mainita hänen nimensä. Tsemppiä sinulle, kirjoitit asiallisesti ja hyvin!
Nyt tuli taas Hannestapanilta ihan höpöä tekstiä. Ensinnäkin, yksinomaan Jumala tuntee kaikki hoitomiehet ja heidän sydämensä tilan. Ihmisellä ei ole minkäänalaista oikeutta tai edes kykyä lähteä rajoittamaan anteeksiantoa hoitomiehiltä tai keneltäkään ihmiseltä. Toiseksi, kieltäessään tällä tavalla anteeksiannon ihminen syyllistyy itse armottomuuteen. Raamatun selkeä opetus on, että meidän tulee antaa toisillemme anteeksi jo ennen kuin toinen ehtii sitä pyytää.
Neuvot "kaikkia karttamaan jokaista "hoitomiestä". Joka heitä Jumalan terveellä tervehtii ja pitää oikein uskovina, hyväksyy heidän tekonsa ja on siten osallinen heidän armottomuuden synteihinsä." Tällainen neuvo on täysin epäraamatullinen ja väärä. Kristuksen kirkkolain (Matt. 18) mukaisesti sinun tulee nuhdella rikkonutta veljeä kahden kesken jne. Vasta seurakunta sitoo katumattoman synteihinsä, ei yksittäinen uskovainen.
Me emme todellakaan voi pitää epäuskoisena ihmistä, jonka tilannetta emme tiedä ja tunne. Jos ainoastaan sen perusteella, että joku on ollut ns. hoitomies, alkaa jaotella ihmisiä lampaisiin ja vuohiin, ollaan todella pahasti hakoteillä ja yhtä kaukana Kristuksen puhtaasta opista kuin taivas on maasta ja itä lännestä.
Etsi vain sinäkin, Hannestapani, turvallisia entisten lampaiden jälkiä, äläkä lähde säveltämään omia tulkintojasi Jumalan sanasta.
Haista sinä pitkä PAS.KA!
Voi hyvä Anselmi Alakääpä!
Olet todella hakoteillä ja mistään mitään ymmärtämätön! Mieti itse, jos Sinulta vaadittaisiin 18 kertaa uudelleen ja uudelleen parannusta kk - viikon - päivän välein kiihtyvällä tavoin yksin rippi-isälle kuuluvasta synnistä josta ei ole olemassa maallisen oikeuden tuomiota ja kukin nujerrus kestää 4-8 tuntia/kerta ilman, että voit kutsua ketään itseäsi puolustamaan, mutta Sinun nujerrukseesí osallistuu yhteensä 23 henkeä ja 11 lastesi kummia. Synnistä, josta olet jo tehnyt parannuksen moneen kertaan ja tätä jatkuisi 8 kk. Olisitko Sinä kestänyt? Eikö tämä, jos mikä osoita "hoitomiehet" armottomiksi raateleviksi susiksi? Kyse on näiden armottomien "hoitomiesten" armottomuudesta. Armo kuuluu vain syntejään katuvalle. Ei mitään katumattomille = "hoitomiehille". Heiltä Jumala sanassaan on jo kieltänyt armonsa. Tämä on Jumalan sanan mukaan näin. Siinä ei minun armoani kysytä. He itse ovat omakohtaisesti halunneet Jumalan kohtelevan heitä niin, että Hän ei heille anna mitään anteeksi. Minulla ei ole vähäisintäkään osuutta heidän armottomuuteensa. Se on yksin heidän itse hankkimansa oma tuomio. Siihen minä en voi vaikuttaa mitenkään.
Uskon perusteista
Kukaan ihminen ei voi täyttää Jumalan käskyjä (käskyt 1.-10.). Minkä tahansa käskyn rikkominen on syntiä. Uskova kilvoittelee ne täyttääkseen, mutta joutuu päivittäin toteamaan, ettei pysty niitä täyttämään. Siksi ihmiselle jää jäljelle vain turvautuminen Jumalan armoon ja anteeksiantoon. Koska jokainen ihminen syyllistyy näin Jumalan käskyjen rikkomiseen, ei kenellekään jää sijaa olla lähimmäistään kohtaan armoton. Uskovan tulee antaa syntejään katuvalla hänen syntinsä anteeksi. Mikäli uskova ei anna lähimmäiselleen anteeksi hänen syntejään, ei Jumalakaan anna tälle armottomalle mitään anteeksi. Tehty parannus pätee, kuten ryövärin parannus ristillä.
Parannuksen hedelmiin kuuluu, että se tehdään siinä laajuudessa, kuin se on tehty - niiltä anteeksi pyytäen, ketä se koskee. Julkisesti tehdystä synnistä tulee tehdä parannus julkisesti. Julkisesti tehty synti poistuu vasta, kun siitä on tehty parannus julkisesti ja siitä on myös tiedotettu julkisesti siinä laajuudessa, kuin sitä on levitetty. Tämä tarkoittaa sitä, että julkaisussa ilmoitetaan missä asiassa on kerrottu / kirjoitettu väärin ja ilmoitetaan, miten sen olisi pitänyt kuulua ja pyydetään anteeksi väärää tekoa / opetusta. Julkaisussa puhutaan oikaisusta. Jokaisessa julkaisussa pitäisi aina olla jokin oikaisu ennen kuin julkaisua voi edes pitää uskottavana.
Salassa tehdystä synnistä tehdään parannus rippi-isälle / äidille. Salassa tehdystä synnistä ei saa vaatia julkista parannusta.
"Hoitokokouksista" puuttui armo ja anteeksiantamus
Niitä voidaan tarkastella Jumalan sanan valossa:
Jeesuksen opetuksen mukaan (Kristuksen kirkkolaki): (Matt. 18:15) "Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee niin sinä olet veljes voittanut." Uuden käännöksen mukaan: (Matt. 18:15-17) 15. "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. 16. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ´jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla´. 17. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin."
Ts. Kristuksen kirkkolaki on kolmivaiheinen:
1) vaihe: jae 15,
2) vaihe: jae 16 ja
3) vaihe: jae 17.
Olennaista on, että vaiheita on kolme. Ei enempää eikä vähempää. Olennaista on, että syntiin joutunut on kussakin vaiheessa kuultavana paikalla. Olennaista on, että syntiin joutuneen tehtyä synnistään parannuksen on asia loppuun käsitelty. Häneltä ei vaadita moninkertaista parannusta. Seurakunta on elävien Jumalan lasten muodostama yhteisö, ei pj:n tai kenenkään muun johtama salaseura. Ennakkoon ei voi sitomispäätöstä tehdä. Se tehdään vasta 3) vaiheessa, jos kuultava ei seurakuntaa kuule, ts. tee parannusta hänen kiistattomasti tekemästään synnistä. Häneltä ei saa vaatia parannusta juorujen perusteella. Uskovaa nuhdellaan vain siinä tapauksessa jos hän TEKEE syntiä. Ts. jos siitä on pätevät todisteet. Jos puhuttelija näkee tämän tekevän syntiä. Jos hänestä kerrotaan pahaa, tulee pahanpuhumiselta sulkea korvat. Pahanpuhujalta tulee edellyttää parannusta panettelustaan.
Suoraan ei voi mennä vaiheeseen 3).
Millä oikeudella hoitokokouksissa tuomittiin ihmisiä kerralla, ilman vaiheita 1)-2) sitoen seurakunnasta ulos helvettiin? Hoitajien mielivallalla, jolla ei ollut mitään tekemistä Jumalan sanan kanssa.
Mistä ymmärsin ensimmäisen kerran, että nyt on tehty hirvittäviä vääryyksiä? Siitä, että omaa äitiä syytettiin kososlaisuudesta, eikä hänessä ollut ilmennyt mitään väärää. Hän kilvoitteli uskossaan kuten kuka tahansa oikeassa uskossa oleva. Nyt koko lähetysalueen uskovien edessä häneltä vaadittiin tyhjästä ilmestyneestä syystä "kososlaisuudesta" parannusta. Mitään perustetta, tai selkeää syntiä ei kukaan häntä vastaan esittänyt. Ei mitään syntiä. Hän pyysi anteeksi kososlaisuutta. Kukaan ei aiemmin tiennyt hänessä sellaista olevankaan. Hänen anteeksipyyntönsä oli "väärin pyydetty", ja vaikka sanat olivat oikeat, niin "henki oli väärä" ja hänet "sidottiin" saman tien. Ei mennyt kuin viikko, niin isän veljen vaimo (S) jätti äidille (kukaan muu ei hänelle käynyt) pyynnön tulla häntä kuolinvuoteelle katsomaan. Äiti meni. S:llä oli hätä synneistään ja hän halusi tehdä parannuksen. Kun äiti häntä siunasi, hän ryhtyi saman tien kiittämään Jumalaa. S kuoli 2 päivän kuluttua. Mikäli äidin "sitominen" olisi ollut oikea, ei hänellä olisi ollut Pyhää Henkeä, joten ei siunauskaan olisi saanut S:ää kiittämään Jumalaa.
"Hoitokokouksissa", jos missä, korostettiin juuri seurakunnan erehtymättömyyttä. Tämä erehtymättömyyden korostus oli kauhistuttavaa "hoitomiesten" erehtymättömyyden jumalointia, jossa kukaan ei voinut kritisoida heitä joutumatta saman tien itse "väärästä hengestä, hempeyden hengestä tai kososlaisesta hengestä tai jostain muusta hengestä" saman tien "sidotuksi". Nämä "hoitomiehet" esiintyivät Jumalaa ja Jeesustakin suurempina ja erehtymättöminä tuomareina. Heidän vääristä tuomioistaan tuli monelle, liian monelle, viimeistäkin tuomiota hirvittävämpi, sillä minkäänlaista oikeudenmukaisuutta ei niihin sisältynyt. Kukaan ei saanut armoa, jollei osannut pyytää juuri oikeilla sanoilla "syntiään" anteeksi. Kukaan ei tälle uhrille kertonut mitkä ne oikeat sanat olisivat. Ne piti arvata muutamassa sekunnissa. Erityisen vaikeaksi sen aarvaamisen teki se, että kullekin nuo sanat olivat erilaiset, joilla hänen tuli armoa pyytää. Ja jos kerran sanat olivat väärät, niin vaikka sen jälkeen osasikin pyytää anteeksi "oikeilla" sanoilla, niin silloin tuomio oli, että sanat ovat oikeat, mutta "henki" väärä. Eikä syntejään katuvalle annettu mitään anteeksi. Näin kohdeltiin mm. minun äitiäni. Rauha hänen sielulleen. Hän on päässyt kunniaan. Touhu oli mielivaltaista ja mielipuolista hullujen touhua, jossa kukaan ei uskaltanut ketään puolustaa, kun jokainen pelkäsi joutuvansa itse samanlaisen kohtelun uhriksi.
Itä-Suomessa "hoitokoukset" kutsuttiin koolle SRK:n tarpeiden mukaan. SRK:n johto tai johtokunnan jäsenet johtivat "hoitokokouksia", eikä kellään muulla ollut edes oikeutta puhua, elleivät nämä antaneet puheenvuoroa. Tällaisina "hoitomiehinä" esiintyivät mm. Heikki Saari, Voitto Savela, Matti Lääkkö, Kyösti Heikkilä, joita paikalliset puhujat myötäilivät mm. Keijo Vartiainen, Einari Meuronen, Risto Romppanen, Olavi Meuronen, Martti Keskisaari, Kari Lumme, Laivamaa,...
Nyt sitten PM kirjoittaa: "Jälkikäteen on ollut nähtävissä, että hyvässä tarkoituksessa järjestetyissä tilaisuuksissa esiintyi väärinkäytöksiä ja opillisia harhoja, joita ei voi puolustaa ja siksi niitä on pahoiteltava."
Onko SRK:n johto on seonnut? Kuinka on mahdollista, että Pyhän Hengen erehtymätön seurakunta voi tällaista tunnustaa? Kuinka erehtymättömässä seurakunnassa onkin ykskaks tehty väärinkäytöksiä? Kuinka erehtymättömässä seurakunnassa onkin esiintynyt opillisia harhoja? Kuinka erehtymätön seurakunta onkin muuttunut erehtyväiseksi? Kuinka erehtymättömässä seurakunnassa onkin tehnyt tekoja, joita ei voi puolustaa ja siksi niitä on pahoiteltava? Jos seurakunnassa on esiintynyt väärinkäytöksiä ja opillisia harhoja, joita ei voi puolustaa, niin niitä pitää pyytää anteeksi sekä julkisesti että erityisesti anteeksi kaikilta niiltä, jotka ovat siitä joutuneet kärsimään!!! Eli aiheetta "sidotuilta" niin SRK:n kuin rauhanyhdistysten tulee pyytää anteeksi! Korjata kaikki se vääryys, mitä vielä voidaan korjata. Tähän velvoittaa oikea usko. Tähän velvoittaa Jumala sanassaan ihmistä. Pelkkä pahoittelu on omavanhurskauden oppia, jossa väärin tehnyt ei pyydä mitään anteeksi. Se ei riitä. Pahoittelu ei ole Jumalan mielen mukainen tunnustus siltä, joka on väärin toiminut.
Tämä ristiriitainen toiminta ei johdu pelkästään siitä, että SRK:n johto ja johtokunta on täynnään narsisteja, vaan siitä, että he ovat kaikki tyynni fariseuksia, omavanhurskaita, joilta itseltään puuttuu Pyhä Henki. Jos heillä olisi Pyhä Henki, ei pääkirjoituksessa sekoiltaisi noin kuvottavalla ja epärehellisellä ja pimeällä tavalla. He ovat samanlaisia fariseuksia, jotka kiljuen vaativat Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Heistä, heidän tavoistaan ja ristiriitaisuudestaan Jeesus puhui vuorisaarnassa yksiselitteisellä tavalla: "Te kyykäärmeen sikiöt..." SRK:n johdolta ja SRK:n johtokunnalta ei voi odottaakaan mitään hyvää.
Ainoa keino, että rauha siioniin voi palata, on se, että koko SRK:n johto ja johtokunta vaihdetaan!
"Nyt sitten PM kirjoittaa: "Jälkikäteen on ollut nähtävissä, että hyvässä tarkoituksessa järjestetyissä tilaisuuksissa esiintyi väärinkäytöksiä ja opillisia harhoja, joita ei voi puolustaa ja siksi niitä on pahoiteltava."
Jos seurakunnassa on esiintynyt väärinkäytöksiä ja opillisia harhoja, joita ei voi puolustaa, niin niitä pitää pyytää anteeksi sekä julkisesti että erityisesti anteeksi kaikilta niiltä, jotka ovat siitä joutuneet kärsimään!!! Eli aiheetta "sidotuilta" niin SRK:n kuin rauhanyhdistysten tulee pyytää anteeksi! Korjata kaikki se vääryys, mitä vielä voidaan korjata."
Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys (SRK) on kiistänyt olleensa hoitokokousten alullepanija. SRK:n taholta on sanottu, että se on vain lähettänyt pyydettäessä apua paikallisille rauhanyhdistyksille. Totuus on, että SRK:n työvaliokunta lähetti 70-luvun loppupuolella rauhanyhdistysten johtokunnille kirjeitä, joissa kehotettiin järjestämään hoitokokouksia Siioniin pesiytyneen kososlaisen hengen johdosta. Hoitokokouksissa vaadittiin tekemään parannusta tästä väärästä hengestä. Jos jäi pois ilman hyväksyttyä syytä, erotettiin uskovien yhteydestä. SRK:n lanseerama henkiparannusoppi käy ilmi Päivämiehen N:o 16 19.4.1979 pääkirjoituksesta “Henkivallat ja taistelu” ja N:o 31 1.8.1979 pääkirjoituksesta “Kososlaisuus”-väärä henki. Hoitokokoukset lähes loppuivat, kun arkkipiispa Mikko Juva tuomitsi ne ja kun henkiopin pääideologi Heikki Saari hylkäsi harhansa marraskuussa 1979. Syytä loppumiseen ei tiedotettu rauhanyhdistyksille.
Väärinkäytöksiä ja opillisia harhoja esiintyi siksi, koska SRK:n lähettämät hoitomiehet toimivat kuuliaisesti osallisina samasta harhasta kuin heidät lähettänyt organisaatio. Asioiden korjauskehotus ei siis koske vain yksittäisiä ihmisiä, vaan SRK:n on myös organisaationa myönnettävä oma harhaanmenonsa, sen salaaminen ja pyydettävä anteeksi hoitokokouksissa harjoitettua hengellistä väkivaltaa. Luottamus SRK:hon voi palautua vain tällä tavalla.
Oretna kirjoittaa:
"Väärinkäytöksiä ja opillisia harhoja esiintyi siksi, koska SRK:n lähettämät hoitomiehet toimivat kuuliaisesti osallisina samasta harhasta kuin heidät lähettänyt organisaatio. Asioiden korjauskehotus ei siis koske vain yksittäisiä ihmisiä, vaan SRK:n on myös organisaationa myönnettävä oma harhaanmenonsa, sen salaaminen ja pyydettävä anteeksi hoitokokouksissa harjoitettua hengellistä väkivaltaa. Luottamus SRK:hon voi palautua vain tällä tavalla."
Olen kanssasi samaa mieltä. Toki sillä lisäyksellä, että SRK:n johdossa ja johtokunnassa olijat ovat niin paksun omavanhurskauden pimentämiä, että heistä ei siihen ole. Joten ainoaksi mahdollisuudeksi jää koko SRK:n johdon ja johtokunnan henkilöiden vaihdokset. Nykyiset tulee hyllyttää.