Mies menneisyydestä. Olenhan istunut siinä ennenkin ja katsonut sinua silmin pitkään. Eka pitkä katse oli eri paikassa, eri luuloin mutta yhtä suurin peloin. Jälkimmäinen oli kysyvästi, kaipaavasti, että tietäisit tunteen säilyneen. Katsoit takaisin hiukan hymyillen etkä kääntänyt katsetta pois. Kuitenkaan ei puhuttu siitä silloin mitään. Vähän niin kuin sanaton sopimus: siellä se on, sinä tiedät, minä tiedän että tiedät, mutta mitä sille tehdään. Annetaanko olla näin, ootellaan ja ihmetelllään vai tilataanko jyrä. Nyt elän sen mukaan, että en häiritsisi isommin, loukkaisi ketään. Tuskin sulla samanalaisia tunteita kuitenkaan, koskaan voisi olla. En saa selville ellen kysy enkä voi kysyä. Aina sama umpikuja. Mennäänkö jollekin pienen pienelle saarelle jossa ei ole yhtään mitään tekemistä niin että olisi pakko käydä tämä johonkin loppuratkaisuun. Olisi The End, ei välttämättä Happy tai sellainen, että joka hiivatin asia selviäisi, mutta sellastahan tämä elämä nyt vaan on.
"Samille
-sammutetuin valoin-
268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuka Sami? Minäkö?
Vai minä?