Onko teille muille yksinäisille tai muuten ulkopuolisille sanottu koskaan, että "vähäks sä oot outo". Mietin vaan, että mulle silloin tällöin sanotaan niin, Mitä sillä oikein tarkoitetaan. Ei vissii mitään hirveän hyvää.
Yksinäiselle todettu
Outo(ko)?
16518
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kai se outous voi olla molempia, hyvää ja huonoa. Itse jopa haluaisin, että joku sanoisi minua oudoksi. Voisin sitten vastata että niin olen. Mutta taidan olla liian tavallisen oloinen ja näköinen, kun kukaan ei koskaan sano mitään. Ehkä pitäisi yksinolon lisäksi muuttaa pukeutumistakin "oudompaan" suuntaan.
Mutta kun mä olen ihan tavallisen näköinen ja oloinen 23v. nainen. En mä ainakaan omasta mielestäni ole mitenkään "kummallinen". Vai olenko jotenkin sokea olemukselleni? Joskus mä kyllä mietin, että ajatusmaailmani on kenties erilainen, kuin muilla, mutta en mä mielestäni oudosti tai muuten epäkorrektisti käyttäydy ansaitakseni omituisen olennon leimaa.
Itse olen ylpeä siitä, että olen outo enkä tavallinen tallaaja. Erotun hyvin porukasta ja uskallan olla oma itseni.
Tuohon "vähäks sä oot outo" kommenttiin reagoin vetäisemällä hämmentävän epätavallisen virnistyksen kasvoilleni ja pyöräyttämällä silmämuniani villisti pari kertaa 8)
Kuulisitko vähän vaikka mua:)?
Oon 30- vuotias kaveri jo, ja olen tarkkaillut elämäni aikana paljon maailmaa ja ihmisiä. Tässä maailmassa kaikki ihmiset ovat outoja. Ja jos mulle joku sanoo et "Oot outo..." niin mitä johtopäätöksiä mun pitäis siitä sitten muka vetää. Sekö että on huono asia olla omalaatuinen eikä esim. massavirtojen ja kaveriporukoiden persettä nuoleva stereotyyppi. Mä teen kaiken niinkuin itse halua, pukeudun miten haluan ja elän niinkuin haluan, niin hyvässä kuin pahassa. Silti en takuuvarmasti ole sen huonompi ja pahempi kuin kukaan muukaan. Olen vain minä, mutten isolla ämmällä, en edes pienellä, vaan yksin:D
Minulle sanottiin varmaan just noin aiemmin...etäisesti tutulta kuulostaa.
Lähiaikoina ei oo vaivannu enää, kun en pelkää tilanteita enkä ihmisten kanssa puhumista :) On paljon mukavampia ihmisiä ympärillä, aina löytyy uusia. Elämä on, joskus kamalaa mutta joskus - ah, ihanaa.
En tiiä oisko sulla tuo sama "vika", mutta joka tapauksessa tsemppiä, älä anna muitten vaivata kommenteillaan liikaa! Aina ne märmättäjät jotain keksii. Koeta etsiä lisää seuraa, nii ei tarvi ainiaan kestää sitä samaa vanhaa ;)
Sano sille tyypille että "en minäkään sinusta pidä" ja kävele pois sen seurasta.
Outo(ko) ehdotan, että lähdet kanssani kahville tutustumaan, jotta voimme pohtia tuota outouttasi paremmin :D
T: 30v sinkkumies ;)
Aikaa rohkeaa pyytää näkemättä ja tuntematta toista ihmistä kahville. Kieltäydyn kuitenkin kohteliaasti sillä olen kihloissa ihanan miehen kanssa, joka ei ainakaan pidä mua outona. :D Vaikka ystävyyssuhteiden solmiminen tuntuu olevan jotenkin ylivoimaista niin silti uskomatonta kyllä, joku näkee mussa silti jotain rakastettavaa. Ja tietysti parisuhde auttaa yksinäisyyteen, kun on joku, jonka kanssa jakaa ilot ja surut sekä arki, mutta mä olinkin enemmänkin etsimässä vastausta tuohon "outo-kysymykseen" kuin valittaisin olevani seuraa vailla. Mutta toivottavasti sinäkin löydät oman kultasi, joka rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet.
Ei se tarkoita juuri mitään. Minulle tuota on toistettu koko elämäni ajan ja nykyään koen sen kohteliaisuutena. Enhän haluaisikaan olla kuin muut. Mutta noin yleisesti ajatellen, kaikissa ihmisissä on jotain outoa. Ei sitä kannata jäädä murehtimaan mitä se tarkoittaa. Joku saattaa sanoa sen vitsillä, ja toinen tarkoittaa vain että hän on eri mieltä.
Eipä se oudoksi kutsuminen muakaan erityisemmin loukkaa, mutta olisi oikeasti joskus kiva tietää ihan mielenkiinnosta, että mitä ihmiset ajattelee minusta. Ja tuo nyt ei ole mikään pakkomielteinen ajatus, vaan se tuli vaan mieleen yhtenä päivänä, kun mä tämän aloituksen pistin tänne.
Kai muutkin yksinäiset miettivät, että miksi heidän kanssaan ei oikein haluta jutella, miksi heitä ei kutsuta muihin rientoihin tai minkä takia muutenkaan heidän olemassa olonsa ei oikein kiinnosta. Mua ei ole koskaan kiusattu tai vihattu, että en mä ainakaan niin omituinen tai rasittava ole. Tuntuu vaan, että kun mä puhun jollekin, niin he eivät oikein tiedä mitä sanoa takaisin aivan kuin kukaan ei oikein ymmärtäisi ajatusmaailmaani. Ja pakko myöntää, että useimmiten muakaan ei hirveästi kiinnosta toisten turhanpäiväiset vuodatukset jostain viikonloppudokauksesta tai parturissa käymisestä yms.
Kyllähän mä sen olen jo hyväksynyt ettei mulla ikinä tule hirveästi kavereita olemaan ja miksi pitäisikään. Parempi vaikka yksi hyvä ystävä, joka ymmärtää, kuin monta huonoa kaveria, jotka kääntävät selkänsä mennen tullen.
Itse olen tullut siihen tulokseen että Ihmiset kasvatetaan tietyyn normiin myös täällä pohjoisen lintukodossa eli poikeat tästä normista jollain tavalla
Ainakin itse olen saanut tälläisen käsityksen jo nuorena
eli en kuulu formaattiin joten olen outo eli sosiaalisen elämän ulkopuolella
Kun muut menevät puntti salille nosteleen painoja minä pysyin kotona
kun muut lähti ryyppäämään minä vietin aikani mieluiten lukemalla tai käymässä elokuvissa
kun muut vietti aikaa yhdessä kiusaamassa muita minä olin heikoimman puolella ja tipuin kaveripiirin ulkopuolelle
muut kuunteli disco musaa minä kuuntelin rockia eli en kuulunut joukkoon kapeaan :) joten olin outo.
Näitä kummajaisia on kadut täynä ja olen itsekin yksi heistä
tosin nykyyhteyskunnassa kaikesta pitää kilpailla ja pyrkiä eteenpäin ja olla menestyvä ja hyvä kaikessa niin siinäkin olen outo
kun en jaksa vaivautua vaan teen sen mitä pyydetään en yhtään enempää enkä vähempää .
No outous on katsojan / kuulijan silmässä ja nyky ihmiset on pinnallisia pyrkyreitä
joten minusta kuullostat hyvinkin normaalilta
Kuulostaapa tutulta. :) Minäkään en voi sietää sitä valtavirtajumputusta, joissa ei ole mitään sanomaa tai sen syvällisempää sisältöä. Itsekin pidän raskaammasta musiikista. Mutta tärkein kriteeri musiikille on mielestäni se, että siinä on jokin merkitys. Että voin tuntea sen ja se koskettaa mua jotenkin.
Ja tästä kilpailukeskeisestä yhteiskunnasta- en ymmärrä mitä arvoa siinäkään on. Miksi on tärkeää täyttää jotkut tietyt normit tai pyrkiä aina olemaan paras kaikessa keinoja kaihtamatta. Kun elämän päivät alkavat olla vähissä, voin kuvitella miten ikävää se olisi huomata ettei koskaan ollut ihan vain oma itsensä tai, että ei koskaan tehnyt niitä asioita joita olisi todella halunut.
Minäkin olen joutunut joskus kouluaikana kaveriporukan ulkopuolelle, kun olin mennyt puolustaamaan kiusattua. Tosi raukkamaista kääntyä kaikki yhtä vastaan ja vieläpä syyttä.
Varmasti sekin on vaikuttanut tilaanteeseen etten käytä päihteitä ja etten tykkää käydä baareissa. Eipä monia kiinnosta paljon muutakaan tehdä, kun käydä ryyppäämässä ja roikkua facebookissa. Maailmassa olisi vaikka kuinka paljon koettavaa ja nähtävää, mutta silti monet ihmiset tuntuisi vain ajautuvan noudattaamaan tätä samaa kaavaa.
Olen itsekin sitä mieltä että musiikin täytyy koskettaa jollakin tavalla,mutta ehkäpä juuri siinä piilee se totuuden siemen.
Luulen myös että suurin osa ihmisitä ajautuvat juuri tuonne baareihin koska heillä ei ole muutakaan tekemistä eli aloittavat juomaan ensin kaveripiireissä opiskelu aikaan ja myöhemmin elämässä kun toteavat että kaverit vaihtoivat paikkakuntaa ja sai perheen niin tunsivat olonsa yksinäisiksi ja alakuloisiksi kun ei työviikon jälkeen ole mitään muutakaan niin soitetaan joku tuttu mukaan baariin kaljalle tai kahdelle, sen kahvi kupin sijaan.
kuten myös mainitsit tämä on varmaan myös yksi syy jonka takia muut pitävät sinua outona, koska et suostu lähtemään tuohon oravan pyörään.
Joka on oikeastaan hyvä asia elämässä on muutakin kuin viina,
mutta joo työpaikalla huomannut että siellä olen juuri se outolintu koska teen työt ja tulen kotiin nukkumaan
vapaa päivät vietänkin suurimaksi osaksi yksin ja selvin päin :D
ja seuraavana työpäivänä saa taas kuunnella sitä tuttua tarinaa kuinka monta pulloa viinaa / paljonko rahaa joku poltti viinaan ja kuinka kauhea krapula oli ja kuinka joku nainen taas iskettiin kännispäissä.
ja sitten valitetaan naisista ja miehistä
noh ehkä on parempi ettei kaikki ihmiset kuulu tähän kastiin voisi
olla aika tylsä maailma :D
Se on sitä, kun ne ihmiset eivät tiedä, mitä sinusta ajatella. Saatat olla heidän silmissään melko salaperäinen.
Minulle on sanottu myös että olen aika säälittävä tapaus ja surullinen tapaus.
Kuulostaapas ikävältä. Miksi sulle on sellaista sanottu?