Olen 16 -vuotias tyttö, aloitin juuri lukion.
Ensinnäkin.. samaan kouluun ei tullut yhtään sellaista ystävää, jonka kanssa vietän vapaa-aikaa yleensä. Muutamia kavereita tuli ja muuten vain tuttuja, olen sitten heidän kanssaan viettänyt siellä aikaa. Toivon kuitenkin tutustuvani uusiinkin ihmisiin. Mutta kouluhan vasta alkoi, varmaan turha nyt jo stressata sitä ettei vielä ole tullut löydettyä sitä 'omaa porukkaa'?
Joo, joka tapauksessa, pääongelmaan. Minulla on huono itsetunto. Ei niinkään ystävä -asioissa, mutta ongelma tulee esille jos on joku poika, kenestä tykkään vähänkään. Nimittäin aina kun puhun sellaiselle, niin mua pelottaa koko ajan että sanon tai teen jotain väärin.. esimerkiksi eräs mukava ihminen aloitti itse puhumaan minulle facebookissa, sitten kun vastasin hänelle jotenkin 'omaperäisesti', niin heti rupean miettimään että sanoinko nyt tyhmästi ja mitäköhän hän nyt ajattelee ja päläpälä... tämä häiritsee suunnattomasti! Varsinkin jos tuo henkilö ei vastaa mitenkään innokkaan kuuloisesti niin sitten se vasta katastrofi on.
Tähän ei nyt ole varmaankaan mitään selvää ratkaisua, mutta jotkin neuvot tämän pelokkuuden ja itsetunnon kohottamiseen olisivat tarpeen. Kiitoksia etukäteen. (:
Ensinnäkin.. samaan kouluun ei tullut yhtään sellaista ystävää, jonka kanssa vietän vapaa-aikaa yleensä. Muutamia kavereita tuli ja muuten vain tuttuja, olen sitten heidän kanssaan viettänyt siellä aikaa. Toivon kuitenkin tutustuvani uusiinkin ihmisiin. Mutta kouluhan vasta alkoi, varmaan turha nyt jo stressata sitä ettei vielä ole tullut löydettyä sitä 'omaa porukkaa'?
Joo, joka tapauksessa, pääongelmaan. Minulla on huono itsetunto. Ei niinkään ystävä -asioissa, mutta ongelma tulee esille jos on joku poika, kenestä tykkään vähänkään. Nimittäin aina kun puhun sellaiselle, niin mua pelottaa koko ajan että sanon tai teen jotain väärin.. esimerkiksi eräs mukava ihminen aloitti itse puhumaan minulle facebookissa, sitten kun vastasin hänelle jotenkin 'omaperäisesti', niin heti rupean miettimään että sanoinko nyt tyhmästi ja mitäköhän hän nyt ajattelee ja päläpälä... tämä häiritsee suunnattomasti! Varsinkin jos tuo henkilö ei vastaa mitenkään innokkaan kuuloisesti niin sitten se vasta katastrofi on.
Tähän ei nyt ole varmaankaan mitään selvää ratkaisua, mutta jotkin neuvot tämän pelokkuuden ja itsetunnon kohottamiseen olisivat tarpeen. Kiitoksia etukäteen. (:
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitä väliä?
Ole vain oma itsesi ja älä murehdi turhia. Jos sinä vastaat jollekulle "omaperäisesti", niin sitten sinä vastaat. Jos hän taas pitää sinua sen jälkeen taukkina, niin pitäkööt. Kyllä niitä jätkiä on maailmassa nurkat pullollaan, että jos nyt joku ei välttämättä lämpene sinulle tai pitää sinua outona, niin jossain on kuitenkin se joku, joka pitää sinusta sellaisena kuin olet.
Turhat pelot ja luulot vain vaikeuttavat tämän kyseisen henkilön löytämistä.
Mistä koulusta oot?
Pystyn samaistumaan tilanteesi. Itse aloitin myös lukion juuri, eikä sellaisia äärettömän hyviä omanikäisiä kavereita lukiossa ole. Olen päättänyt vaa hengailla siellä sun täällä ja tutustua ihmisiin niin paljon kun vain koulun lomassa pystyn. Mnua on koulukiusattu nuorena, ja se näkyy itselläni myös huonona itsetuntona. Enää en näytä sellaiselta ihmiseltä jota olisi helppo kiusata, mutta esitän edelleen itselleni sellaisia kysymyksiä , että onkohan nyt ok, jos sanon näin , tai olenkohan nyt samanlainen kuin kaikki muut kun teen näin.
Itsetunnon paras kohotuskeino on olla oma itsensä. Kaikkia ei voi aina miellyttää, mutta olemalla oma itsensä, positiiviset kommentit itsestäsi tuntuvat miljoona kertaa paremmilta kuin ne kommentit , millaista hyväksyntää saat, kun esität jotain toista.
Rohkeutta vaan sulle, päivä kerrallaan kohti uusia ulottuvuuksia! :)
Hei sama asia minulla ): Huono itsetunto siis vaivaa.
Oon siis nyt ysiluokkalainen ja välillä ihan facebookissakin jos laitan jotain kamulle viestiä ja se ei vastaa vähään aikaan, oon silleen "sanoinkohan jotain väärin/tyhmää", joskus kaupungilla kun kävelen ja tulee samanikäsiä vastaan tuntuu et oon pukeutunu oudosti/näytän joltai 12-vuotiaalta ja en ole mitenkään kauniin näköinenn (koska oon aika lyhyt. Naamakin aika ruma D: ) Oon omasta mielestäni ihan ystävällinen kaikille, ainakin yritän .. ihan huumorintajunen ja puheliaski oon kamujen kanssa :D, tuntemattomien/puolituttujen kanssa vähä hiljasempi et ottaa vähä aikaa enneku pystyn olee iha rennosti niitten seurassa. (: Luokassa oon kahen kamun kanssa, koko luokka ns. syrjii meitä, ollaan siis ihan normeja, ei mitää ernuja lastenvaatteet päällä kävelemässä eikä mitää lissuja paljastavine vaatteineen/meikkeinee. Luokassa yritän viitata, mut joskus aattelen "vastaan kuitenki vääri.. / unohdan vastauksen". Ja yks luokkalaine poika suoraasanottuna vittuilee meille koska "ootte niin hiljasii idiootteja." Ollaa kyl yritett jutella niitte kans .. mut.. huoh :( Päädyin sit vuodattaa oman stoorini tähä, sori. Ja tsemppii sulle :)
kiitos kaikille vastauksista, tuli kyllä heti parempi ja varmempi olo! :)
ja harmillista että muillakin sama ongelma... :/ mutta kyllä se vielä siitä! :)