havahtuminen

Vähän sekava ja outo oli se kirja. Miten niin maailmassa on kaikki hyvin? Miten niin voin rakastaa vain ollessani yksin? Oli siellä jotain hauskoja anekdootteja, mutta ei se kauhean käytännönläheinen kirja ollut. Noita oppeja on vaikea ymmärtää tai toteuttaa käytännössä.

De Mello koettaa mm. saada ihmisiä tajuamaan kuinka sairas voisi ikäänkuin asettua kivun "ulkopuolelle", masennuksen "ulkopuolelle" jne. Luin kirjaa parhaillaan, kun yllättäen tulikin tilanne jossa voisin soveltaa edellämainittuja ideoita.
Sain nimittäin keskenmenon ja istukka kun oli irtoamatta sain kaavintaa edellisenä päivänä kotiin Sytotecit illalla otettaviksi. Otin ne sinä iltana klo 21.00 ja jo 15 minuutin kuluttua alkoivat elämäni pahimmat kouristusmaiset kivut! Koetin siinä sitten soveltaa de Mellon ideoita - enkä onnistunut.
En usko että miehen ajatukset käytännössä toimivat.

Kirja on hienoimpia, jonka olen koskaan lukenut. Näyttää olevan muidenkin suosiossa. On aina lainassa kirjastostakin. Pikku hiljaa voi havahtua ja elämä todella muuttuu. Perustetaanko ryhmä, jossa tutkisimme itseämme kirjan ajatusten pohjalta? Aina on oikea aika muuttaa elämänsä suuntaa!

Kirja on yksi hienoimpia mitä olen lukenut! Uskoakseni tarkoitus onkin herättää ihminen ajattelemaan itsenäisesti.
On hyvä jos pystyy tutkistelemaan omaa minää "ulkopuolisena", se jos mikä auttaa ymmärtämään :) niin tekoja kuin seurauksiakin.Usein meillä on ennakkoasenteet, jotka estävät oman minän olemassa olon, niistä pitää vapautua."Oppia rakastamaan pyyteettömästi sekä itseään että kaikkea olevaa".

Minulle kirja on siksi tärkeä, että tulen aina pitämään sen hyllyssäni ja tarvittaessa voin aina uudelleen palata sen sivuille. Vaikka olen lukenut sen jo kaksi kertaa ajatuksella, niin aina löydän sen sanomasta uutta valaisevaa tietoa :)

Toooosi hyvä kirja on

Sen kirjan voi viskata järveen. Se on vain kirja. :)

Juu olen tän lukenut nytten 4 kertaa ja koko ajan saan vaan enemmän ja enemmän tästä irti, mutta ei kannata liikaa yrittää, muuten se on sitten sitä "työntämistä" eikä asiat tapahdu itsekseen. Luulisin, että kun tota lukee niin oma "Minä" lopulta oppii tekemään asioita oikeeseen suuntaan ja menee eteenpäin ilman, että itse alkaa muuttamaan itseään, ymmärtämisen ja oivalluksen kauttahan kannattaa mennä eteenpäin, itse ei tarvitse siihen paljoakaan työtä tehdä riittää vaan, että havannoi, on tietoiduusessa ja todellisuudessa sen jokaisessa hetkessään.

joka sekoittaa itämaista mystiikka ja katolilaisuuta toisiinsa. Syntyy kultti jota hänen veljensä johtaa. Tosi syvällistä. Perus resepti.

Olen lukenut sen vain kerran, mutta olen huomannut monien oppien toimivan myös käytännössä. Esimerkiksi kohtalaista kipua ja vihaa pystyn hallitsemaan asettumalla ulkopuoliseksi tarkkailijaksi. Sisimmässäni olen myös vakuuttunut, että maailmassa kaikki on hyvin, vaikka sitä on päältä päin usein vaikea havaita. Monet muutkin ovat kirjoittaneet samasta asiasta, ja käsittääkseni myös buddhalainen mindfulness johtaa samantyyppiseen maailmankuvaan. Suosittelen myös Mellon kirjassaan mainostamaa A.S.Neillin kirjaa Summerhill.

Kirja on hyvä. Yksi parhaimmista.

Luin sen kun sitä on mainostettu. Kolahti. Näyttää olevan sellainen kirja jota voi tutkailla luku kerrallaan aloittaen vaikka viimeisestä luvusta. Kaikki luvut näyttävät käsittelevän samaa eri näkökulmista ja eri vivahteilla. Saa olla oikeasti ja rehellisesti pöljä, se tulee Mellon kokemuksesta. Ottaa henkilönsä silloin vähemmän vakavasti.

Holistinen persoonallisuustyyppi voi ehkä tajuta tätä kirjaa. Se on kansankielellä: käyttää naisen logiikkaa.

Mitäs tekemistä tällä De Mellon havahtumisella on buddhalaisten valaistumisen kanssa?