liian runsas tarina

Tervehdys!

Onko kenelläkään muulla ollut romaanikäsikirjoituksen kanssa ongelmia liian runsaan/rikkaan tarinan kanssa, ja jos on, niin onko se ongelma? Olen viimeiset pari vuotta kirjoitellut kirjaa (kai sen voi jo tässä vaiheessa sellaiseksi laskea), ja se on periaatteessa ihan hyvin mallillaan. Juonellisesti näkisin että teos on hyvinkin puolessa välissä, itse asiassa jopa niin että juonen ns. käännekohta (tärkein niistä monista) on nyt kirjoituksen alla. Tässä ei vielä ongelmaa ole, mutta kirjan pituudessa saattaapi jatkossa olla.
Homma tosiaan on nyt puolivälissä (juonellisesti), mutta sivuja on kertynyt jo pitkälti neljättä sataa. Ja nämä ovat siis A4 arkkeja kirjoitettuna Timesilla fonttikoolla 12, riviväli 1. Normikokoisiksi kirjansivuiksi (A5 tai vast. ja fontti arial) muutettuna määrä olisi vielä paljon isompi. En osaa arvaillakaan kuinka pitkä systeemistä on tullut kun se on valmis. Oman kirjoitustyylin huomioiden voisi heittää villin veikkauksen että sivumäärä kohoaa vielä ainakin kolmella sadalla.

Tekstiä voisi joiltain osin tiivistää sitten kun toista versiota kirjoitan, mutta toisaalta sitä joutuu väkisinkin joissakin puutteellisesti kerrotuissa kohdissa laventamaan. Monelta osin teksti on jo niin tiivistä että vielä tiivistämällä luettavuus kärsii.
Syypää mittavaan tekstiin on massiivinen pääjuoni ja useat sivujuonet. Oma tyyli tahtoo vain olla sellainen että tärkeimpien henkilöhahmojen ympärille kehittyy sivujuonia, jotka sitten osaltaan kerryttävät tarinan pituutta. Hankalasti sivujuonet vielä tahtovat nivoutua pääjuoneen jolloin niiden poisto ei enää onnistukaan, tai pitäisi muuttaa koko höskää. Ja kun kirjalla on peräti seitsemän tai kahdeksan päähenkilön statuksen omaavaa henkilöhahmoa, ei tarinan paisumiselta voi välttyä.
Runsaus ei vielä itsessään haittaa tarinan kerrontaa eikä tee siitä sekavaa, mutta valtavasti ajatustyötä se jo vaatii ettei se muutu sellaiseksi. Lisäksi on sellainen pikku jutska kuin kustantaja. Oman käsityksen mukaan kustantajat eivät ihan avosylein ota esikoiskirjailijoilta liki tuhatsivuisia (kirjan sivuina) tiiliskivikäsikirjoituksia vastaan.

Yhtenä vaihtoehtona (ehkä) voisi olla tarinan napsaus keskeltä poikki, eli jakaminen kahteen kirjaan. Tätä en kuitenkaan mielellään lähtisi tekemään, koska se rikkoisi kokonaisuuden ja jättäisi ensimmäisen puoliskon vähän tyhmästi kesken.


Auttakaa aloittelijaa. Mitä teen? Jatkanko kirjoittamista entiseen malliin vai pistänkö pilkkoen? Vai teenkö jotakin ihan muuta?