Hei, elämäni suurin haave on aina ollut saada lapsia. Miessuhteet ovat kuitenkin menneet niin ja näin ja vasta nyt on tilanne, jossa kaikki tuntuu olevan niin kohdallaan, että alamme lasta yrittämään. Kahden viikon päästä lopetan pillerit. Olen 31-vuotias ja mieheni vuoden vanhempi. Hänellä on jo aiemmasta suhteesta yksi lapsi.
Suurin pelkoni on lapsettomuus ja mietin jo nyt, että ikäni on aika korkea ensiraskauteen. Myöskin huolettaa se, että pillereitä olen syönyt 10 vuotta melkein putkeen ja luultavasti johtuen siitä limkalvoni ovat kuivat. Limakalvojen huonosta kunnosta johtuen kärsin jatkuvista hiivatulehduksista ja satunnaisista sekabakteeritulehduksista. Kuinkakohan paljon tämä voi vaikuttaa raskautumiseen?
Onko täällä muita 3-kymppisiä tai vanhempia ensikertalaisia? Miten teillä on yrittäminen sujunut? Kuinka kauan on kestänyt, että pillereiden lopettamisen jälkeen kuukautiskierto normalisoituu? Entäs kauan on kestänyt raskautuminen? Mitä ongelmia on eteen sattunut?
Toivottavasti en ole ainut yli 3-kymppinen täällä. Olisi mukavaa kuulla kokemuksistanne :)
Suurin pelkoni on lapsettomuus ja mietin jo nyt, että ikäni on aika korkea ensiraskauteen. Myöskin huolettaa se, että pillereitä olen syönyt 10 vuotta melkein putkeen ja luultavasti johtuen siitä limkalvoni ovat kuivat. Limakalvojen huonosta kunnosta johtuen kärsin jatkuvista hiivatulehduksista ja satunnaisista sekabakteeritulehduksista. Kuinkakohan paljon tämä voi vaikuttaa raskautumiseen?
Onko täällä muita 3-kymppisiä tai vanhempia ensikertalaisia? Miten teillä on yrittäminen sujunut? Kuinka kauan on kestänyt, että pillereiden lopettamisen jälkeen kuukautiskierto normalisoituu? Entäs kauan on kestänyt raskautuminen? Mitä ongelmia on eteen sattunut?
Toivottavasti en ole ainut yli 3-kymppinen täällä. Olisi mukavaa kuulla kokemuksistanne :)
Vastaukset 26
Vanhimmat
No, minä en ole vielä yli kolmekymppinen, mutta saanenko tähän ketjuun liittyä, kun puolen vuoden kuluttua kuitenkin 30 täytän? :)
Itse aloitin tuon ketjun keskenmenon jälkeen uudelleen yrittävistä. Eli alkukesästä sain plussan testiin ja heinäkuussa sitten todettiin tuulimunaraskaus, joka keskeytettiin. Minulla ei ole ollut hormonaalista ehkäisyä ikinä, joten noihin pillerikysymyksiin en sikäli voi vastata. Tosin ystävien kokemuksista olen ymmärtänyt, että oman kierron palautuminen on tosi yksilöllistä. Joillakin kuukautiskierto käynnistyy heti, joillakin menee kuukausia, ja joillakin joudutaan käynnistämään hormoneilla.
Minun mielestäni 31 ei ole mitenkään kovin korkea ensisynnyttäjän ikä, varsinkaan nykyään. Onnea teille yritykseen!
Totta kai saa ketjuun liittyä:) Sanoisin sinua kuitenkin 3-kymppiseksi! Tiedän, että en ole vielä ikäloppu lasten hankinnasta puhuttaessa, mutta tuntuu vaan siltä kun olen niin pitkään vauvakuumeesta kärsinyt ja kaikki ystävät, nuoremmatkin raskautuvat ympärillä. Ja sitten olen jostain lukenut, että 34-vuotiaana raskauden mahdollisuus on puolet 10-vuotta nuorempien vastaavasta.
Mutta, turha sitä nyt vielä on stressailla kun emme ole vielä edes yrittämistä aloittaneetkaan :D
Kiitos vastauksestas ja onnea teille myös!
No, sinähän et ole vielä 34. :) Sitä paitsi, mä olen vähän sitä mieltä, ettei niihin todennäköisyyksiin kannata niin tuijottaa, jotkut nelikymppiset raskautuvat vielä kohtuullisen helposti ja sitten taas joillakin parikymppisilläkin saattaa olla ongelmia raskautumisen kanssa. Kyllähän se hedelmällisyyden väheneminen toki on faktaa, mutta ei tässä kolmekymppisinä vielä mitään ikäloppuja sentään onneksi olla! :D
En usko, että tällä saitilla kauheasti on aikuisia lapsenhankkijoita. Tämä on enempikin sellainen pissapäiden, valeanpunaisten lasien lävitse maailmaa katselevien pikkutyttöjen ja heidän tasolleen taantuneiden palsta.
Mutta siis tilatollisesi -jälleen kerran- katsotaan on selvää, että teikäläisiä yli kolmikymppisiä riittää lapsihaavepiireissä:)
Siis naisen hedelmällisyyshän laskee TILASTOJEN mukaan keskimäärin 35-vuotiaana aika jyrkästi, mutta yksilöllisiä eroja on. Hedelmällisyyden "romahdus" sitten joskus nelikymppisenä on toki kiinni geeneistä, yleiskunnosta, elämäntavoista, aiemmista synnytyksistä jne. tekijöistä.
Todellakin kun puhuitte, että NYKYAIKANA 30 ja päälle ensisynnyttäjät ja yrittäjät ovat arkipäivää, niin se on totta -TILATOLLISESTI.
Nuo tutkimukset naisen hedelmällisyydestä ja sen laskusta ovat vuodelta miekka ja kypärä, eli kyseenalaistaisin sen, voiko niitä soveltaa nykyaikaan, kun ihmisten elinikä nousee, terveys kohenee, ravinto on parempaa ja monipuolisempaa, ihmiset huolehtivat kunnostaan (ainakin osa). Nämä tekijät tulee ottaa huomioon!
Ihan turhaan stressaatte päälle kolmikymppiset siitä, että tuletteko raskaaksi.
Osa tulee ja osa ei, mutta uskon että ne jotka eivät tule, olisi tilanne ollut miltei sama kaksikymmpisenäkin, että ei ainakaan helpolla tule raskaaksi.
Jos ajatellaan yksilöllisesti asiaa, niin hedelmällisyyshän numeraalisesti tarkasteltuna ei alkuunkaan alkuun ole vakio; kaikki 20-vuotiaat kun eivät ole yhtä sikiäviä, vaikkapa prosentuaalisesti kaikki 95%, vaan toiset ovat erilaisia; joillakin lähtötilanne voi olla 75% ja toisella 30%. Ja jos tästä aletaan sitten vähentämään viiden vuoden sykleissä sitä sikivyyttä vaikka 10% per viisi vuotta, niin on todellakin eroja niissä viiden vuoden välein tehdyissä otannoissa, jos siis vaikka prosentuaalisesti jotenkin oikeasti saataisiin laskettua. Ja totta kai se jolla oli 20-vuotiaana hyvä tilanne sikiävyysporosenteissa ajateltuna, niin sillä naisella, jos terveellisesti elää ja itsestään huolehtii eikä sairauksia ilmene, on 35-vuotiaana korkeampi hedelmällisyys, noin 65%. Tämä jolla oli 30% se lähtötilanne, niin hnellä todennäköisesti on jotain ongelmaa jo alkuunsa ja ainoastaan terveys ja elämäntavat hyvinä pitämällä hedelmällisyys saadaan säilymään tuosa 30 prosentissa. Huonoilla elämäntavoillahan ko. henkilö on 35-vuotiaana varmasti lapsettomuushoidoissa. Samalla tavalla tämä 95% -henkilö voi säilyttää sikiävyytensä 20-vuotaan tasolla terveesti elämällä!
Pitää myöskin otta huomioon suomalaisten miesten heikko spermanlaatu lapsettomuusongelmissa; mikä lie siihen syynä, kun se ennen oli suomisperma huippuluokkaa -vai oliko tutkimuksen tekijä vain suomalainen kannustava taho?;)
Todellakin 30-vuotta on oiva ikä alkaa lapishaaveet; mutta hyvä olisi, jos olisi parisuhdeasiat kunnossa ja ei lapsia tehtäisi ja puolisoa otettaisi sillä perusteella, kun biologinen kello tikittää ja on kiire jatkamaan sukua.
Tunnetta pitää olla!
Ikävä kyllä, vaikka elinikä kohoaakin, vaihdevuodet tulevat naiselle silti aina suurinpiirtein samaan aikaan (yksilöllisiä eroja toki on, mutta veikkanpa, että lähes jokaisella ne ovat olleet jo 55-vuotiaana). Vaikka eläisimme 150-vuotiaiksi, lapsia emme saisi enää 60-vuotiaina vaikka kuinka haluaisimme.
Totta on tuokin, että hedelmällisyys vaihtelee yksilöiden välillä varmasti enemmän kuin mitä se vaihtelee 20- ja 40-vuotiaiden välillä keskimäärin. Mutta en itse ainakaan haluaisi ottaa sitä riskiä, että alan yrittämään esikoistani 35-vuotiaana ja olenkin koko ikäni kuulunut niihin heikommin "sikiäviin" ja jään sitten kokonaan lapsettomaksi. Miksi moinen riski pitäisi ottaa, jos jo nuorempana elämäntilanne on sopiva (puoliso rinnalla, työasiat kunnossa jne.)? Lapsettomuushoidotkaan eivät ole ihan yksinkertainen juttu; ne ovat kalliita ja pitkään jatkuessaan saattavat myös olla haitallisia naisen terveydelle (tunnen niitä ikävämpiäkin tapauksia, joissa mies on jäänyt pienten lasten yksinhuoltajaksi naisen kuoltua hormonien aiheuttamaan syöpään).
Tietysti ymmärrän sen, että ap:n kaltaisia ihmisiä on paljon (siis sellaisia, joille vain ei ole "sitä oikeaa" kohdalle aiemmin osunut), eikä 30-vuotiaana esikoisen saaminen ole mitenkään myöhäistä. En vain ymmärrä sitä, että miksi se elämäntilanne ei voisi nuoremmalla olla sopiva (niinkuin täällä monella palstalla sanotaan, mutta ei perustella)? Enkä todellakaan nyt puhu teiniäideistä; niin nuoren elämäntilanne ei oman kehityksen keskeneräisyyden vuoksi voi koskaan olla sopiva! Mutta jos ollaan vaikkapa 25-vuotiaita ja elämä mallillaan, miksi perheen perustaminen ei olisi silloin oikea ratkaisu? Ja kaipaan nyt ihan oikeasti asiallisia ja perusteltuja mielipiteitä, olen ihan tarpeeksi lukenut täällä niitä ala-arvoisia kommentteja....
Naisen hedelmällisyys alkaa laskea 25 vuotiaana.
Mukava kirjoitus sinulta, Dr. Feeling. Ja tosiaankin nuo yksilölliset erot ovat niin suuria, että vielä tässä vaiheessa lienee turha murehtia mahdollista lapsettomuutta. Tulipa tässä mieleen, kun opiskeluaikana opiskelijaterveydenhuollossa usutettiin lapsentekoon ja peloteltiin hedelmällisyyden laskemisella (kyllä vain, näin ihan oikeasti toimittiin YTHS:llä), niin ilmeisesti sillä ei yhteiskunnan näkökulmasta ole mitään merkitystä, onko löytänyt sen oikean ihmisen, jonka kanssa perheen haluaa perustaa. Minulla ainakin lapsen toivominen liittyy ensisijaisesti siihen, että juuri TÄMÄN ihmisen kanssa minä haluan lapsen. Olen löytänyt vihdoin ihmisen, jonka kanssa haluan olla loppuelämäni (ennen kuin kukaan sanoo minua naiviksi, niin joo, tiedän, että elämässä voi sattua kaikenlaista, mutta sen takia menin tuon ihmisen kanssa naimisiin, että tunnen voivani jakaa hänen kanssaan koko elämäni aina sen viimeisiin hetkiin asti) ja vasta nyt on oikea aika toivoa lasta. Parikymppisenä en vielä oikein tiennyt kuka edes olen, miten olisin silloin voinut tietää mitä toivon parisuhteelta ja perhe-elämältä?
Toivotaan, että meillä kolmekymppisilläkin vielä sitä hedelmällisyyttä riittää, jopa niiden paljon puhuttujen tilastojen valossakin niin pitäisi olla. ;)
Miksi ei olisi kolmikymppisillä samoja mahkuja lapsiin? Siis ei ole mitään näyttöä siitä, että 30 - 40 vuotiaat olisivat "mahompia" kuin nuoremmatkaan.
Jos joku on maho, niin se on aina maho, mutta totta kait ikä pahentaa "mahoutta":)
Ihan tuulesta temmattu juttu veronmaksajien hankkimiseksi ja ihmisten yhteiskuntaan integroimiseksi koko tuo "lapset tulee tehdä nuorena" -juttu. Tuohon halpaan kun menee ja tekee lapsia nuorena, niin saa joo lapset ja onnetomat kotisleikin käyntiin, mutta minne katosi se elämä, kun antoi tälle paskamaalle itsensä orjaksi ja sen tulevaisuuden veronmaksajan maksamaan ahneiden kalliit eläkkeet ja muut viulut? Entäs sen syntyvän lapsen mielipide asiaan; haluaako se olla joku helkutin veronmaksaja statukseltaan ja syntyä yhteiskunnan rattaaksi propagandan ja manipulaation seurauksena? Suorittaja jo syntyessään -ei hyvältä kuulosta:(
Onko sitten elämässä tärkeää jatkaa sukua, koska se on yhteiskunnallinen velvollisuus, kuten veronmaksu, ja uskoa kaikenmaailman lääkefirmojen tutkimia juttuja joilla myydään ovulaation selvittämiseen käytettäviä vermeitä sun muuta lääkettä ja sälää antamalla propagandatietoa tuotteiden markkinoimiseksi? Yhteiskunnalliset tappiot (avioerot, lasten huostat, väkivalta, holismi, lääkkeet yms.) ja seuraukset kun eivät ole näiden bisnesmiesten ja -naisten päänvaiva, vaan he myyvät tuotteita manipuloimalla ihmisiä antamalla väärää tutkimustietoa -totta kai, koska he muokkaavat tekemänsä tutkimuksen mieleisekseen.
Jokaisen olisi syytä käyttää aivojaan ja kyseenalaistaa asioita.
Onneksi tulevaisuudessa on peruskoulun koulutusohjelmissakin aine, joka opettaa kyseenalaistamista, koska juuri kyseenalaistaminen on kehityksen edellytys, AINA!
Tyhmää tehdä lapsia vain siksi, kun muutkin ja siksi, kun legendaarinen väite 50-luvulta sanoo:"nuorena ne lapset pitää tehdä jos aikoo". Tulee helpolla tehtyä hätiköityjä päätöksiä muun massan mukana ja sitten kaduttaa kaikkia osapuolia ne häät, lapset ja muut seuraukset.
Kyllä tämä lapsibuumi on seurausta siitä, kun nämä 80-luvun lapset jäivät ilman huomiota lapsena, -Ei ole muuta selitystä näihin perheleikkeihin, jotka päättyvät usein huonosti.
Tämä lapsia tekevien taso tulisi myöskin saada nousuun!
Eli joskus vitisnä ehdotettu "lapsikortti" ei olisi paha asia:)
"Tämä lapsia tekevien taso tulisi myöskin saada nousuun!"
On surullista, että taas olemme palanneet aikaan, joissa ihmisiä aletaan luokitella eri yhteiskuntaluokkiin koulutuksen, varallisuuden ja mikä pahinta; ulkonäönkin perusteella :( Kohta on taas aatelisia ja porvareita, joilla on oikeuksia enemmän kuin niillä, jotka ovat perusduunareita ja keikkuvat köyhyysrajalla. Tuo ulkonäön perusteella jakaminen on ehkä pelottavinta; toteutuuko Hitlerin ajatus ihmisrodun jalostamisesta sittenkin?
Köyhät, rumat (miten se sitten määritelläänkin), alhaisesti koulutetut, työttömät ja kenties myös jonkin perinnöllisen sairauden omaavat eivät saa lisääntyä. Siihen on oikeus vain kauniilla, rikkailla, hyvässä työssä käyvillä ja terveillä ihmisillä. Tämähän alkaa tosiaan kuulostaa natsimeiningiltä. Se on kovin pelottavaa ja surullista, että ihmisen mieli toimii noin :(
Myös tämä perheenperustamisen syiden pohtiminen on kummallista; miksi ihmiset eivät saa nykyään perustaa perheitään vain sen vuoksi, että haluavat perheen? Miksi pitää alkaa epäillä, että lapsia tehdään sosiaalisten paineiden vuoksi tai oman "statuksen" kohottamiseksi? Toki joukossa voi olla näitäkin, mutta miksi niiden muutaman takia pitää yleistää moinen koskemaan kaikkia?
Ylempänä joku kirjoitti myös, että "En usko, että tällä saitilla kauheasti on aikuisia lapsenhankkijoita. Tämä on enempikin sellainen pissapäiden, vaaleanpunaisten lasien lävitse maailmaa katselevien pikkutyttöjen ja heidän tasolleen taantuneiden palsta."
Miksi pitää yleistää, kun täällä varmasti suurin osa on juuri näitä ap:nkin kaltaisia, ihan realistisesti ajattelevia ja perheestä haaveilevia ihmisiä, joiden viestit vain hukkuvat niiden muutamien edellä kuvailtujen alle? Nämä edellä kuvaillut kun ovat aika ahkeria kirjoittajia, koska ovat ylenpalttisesti (jopa hiukan lapsellisestikin) innostuneita vauvakuumeestaan... Se on sääli, että nämä edellä (ehkä hiukan turhankin rajusti, itse en moista kieltä käyttäisi) kuvaillut ja sitten nämä, ketkä vastustavat heitä henkeen ja vereen, vievät kaiken huomion pois itse asiasta; perheen perustamisesta haaveilevat voisivat täällä keskustella ja saada tukea ja neuvoja kanssaihmisiltään. Sehän tällaisen palstan tarkoitus on, eikä jatkuva riitely?
Kyllä se naisen hedelmällisyys laskee iän myötä.
Miten tämä ketju nyt heti tällaiseksi kääntyi...
Kaikki ketjut täällä kääntyvät tähän, vaikka yrittäisi kuinka asiallisesti itse olla liikkeellä ja aloittaa ketjun provosoimatta ketään. Silti aina paikalle löytävät nämä, joiden mielestä lasten saamiseksi pitää olla tietyn tasoinen ihminen :(
Hei. Täällä yksi juuri 30 täyttänyt ensimmäistä lasta yrittävä. Oma elämän tilanne on vasta nyt siinä tilassa että lapsi voisi tulla. Vasta 2,5 kk yritetty ja vauvakuume on kova! Pillereitä söin 15 vuotta ja vieläkään ei ole edes ekat kuukautiset alkaneet, joka kuulemma terveydenhoitajan mukaan ei ole este raskautumiselle. Joten toivossa on hyvä elää!!
Joten Nessie80, et ole yksin :)
Hei Kukkotyttö81! Niinhän se on, että heti kun ovulaatio tapahtuu, niin raskaus on mahdollinen. Jos siis hyvä tuuri käy, niin pillereiden lopetuksen jälkeen ei ehdi tulla yksiäkään kuukautisia. Onnea myös teille yritykseen!
Nuo turhat selittäjät pilaa tämän palstan. Tuo yks horo ei yhtään kestä kritiikkiä; puhuu vain omasta muka niin helv loistavasta tilanteesta tehdä lapsi, eikä ajattele yleisesti. Silti lukee näitä ja ottaa itseenä, vaikka on niin jumalattoman varma. Mahtaa olla kyseessä epävarma sepostaja, jota nämä kirjoitukset siksi koskettavat.
En halua mitään sotaa tässä sytyttää, mutta ei tuo sinunkaan viestisi nyt varsinaisesti mitään lisäarvoa tähän ketjuun kai tuonut? Ärsyttävää, että heti tungetaan negatiivisien kirjoitusten kanssa tällaisiinkin ketjuihin, vaikka AP niin kivasti aloitti ketjun.
Parhaiten nää ketjut rakentuu mieleisiksi niin, että ignooraa täysin nuo sivupoluille lähtevät...vaikka se olisikin vaikeaa.
Tarkoittanet minua. En ole ottanut yhdestäkään lukemastani viestistä henkilökohtaisesti "itseeni" (en siis todellakaan mietiskele näitä asioita palstalta lähtiessäni). Ainut toiveeni (joka mielestäni ei edes ole ollenkaan kohtuuton) on, että täällä voitaisiin asiallisella tavalla keskustella ja vaihtaa mielipiteitä keskenämme ilman, että joidenkin pitää heti alkaa toisia haukkumaan. Haukkumistahan ei ole se, että sanoo itse olevansa eri mieltä, ei suinkaan. Mutta se, että juuri esimerkiksi ulkonäköön (tai muihin naurettaviin syihin) perustuen täällä haukutaan ihmisiä, joiden ulkonäöstä (tai muista ominaisuuksista) emme edes todellisuudessa voi mitään tietää, on mielestäni hyvin ala-arvoista.
Itse olen tosiaan tilanteestani hyvin varma, enkä mieltäni näiden kirjoitusten vuoksi ole muuttamassa. Säälin vain niitä poloisia, jotka kaikessa hiljaisuudessa (uskaltamatta vastustaa näitä hirviöitä) nielevät kaiken lukemansa ja sitten ehkä oikeasti alkavat pelätä asioita, joita ei kuuluisi edes miettiä (esimerkiksi "olenkohan tarpeeksi nätti tekemään lapsia" tai "pitäisiköhän sittenkin odottaa 35-vuotiaaksi, jos kerran lasten saaminen nuorempana on suuri synti"). Mielestäni siis on vain suuri vääryys, että vain näiden ala-arvoisesti kirjoittelevien pitäisi yksinään saada mielipiteensä julki. Ja siihen he juuri pyrkivät kirjoittelemalla noin hyökkäävästi ja suorastaan ikeästi ja samalla vetoavat muka vain kritisoivansa tai kertovansa realiteetteja. Haukkuminen ja muutenkin ihan selvä ilkeily ei edelleenkään ole asiallista kritiikkiä tai realismia, eikä sitä kenenkään pitäisi moisena niellä.
Poistun nyt näiltä palstoilta pilaamasta kenenkään keskusteluja (kun näköjään ongelma olenkin vain minä), sillä yksi normaai ihminen vastaan monta pohjimmiltaan ilkeää ihmistä ei johda mihinkään. En koskaan saa esille sitä oikeaa tarkoitustani, kun sitä ei selvästi haluta ymmärtää :(
Minä en nyt tiedä, että kuka tarkoitti ketä ja mitä, mutta mun mielestä mielipiteenvaihtoa suuntaan tai toiseen ei täällä pitäisi ottaa kauhean vakavasti. Aina tällaisilla nettipalstoilla riittää trolleja ja vihamielisiä ihmisiä...se vaan pitää hyväksyä kun netissä keskustelee. Pitää vaan ohittaa turhat kommentit ja keskittyä olennaiseen. En usko, että kukaan oikeesti esim. jättää lasta tekemästä, koska joku sanoi jossain nettipalstalla, että rumat eivät sais hankkia lapsia! :D
Mä ainakin pyrin ohittamaan tuollaisen ihan täysin. Mulla on muutakin stressattavaa tässä elämässä...esim. tämä raskaaksi tuleminen :)
Joo, kylläpä meni filosofiseksi tämä. En eilen ajatellut, että tässä ketjussa päästäisiin Hitlerin rotuhygienia-aatteisiin asti! :O
Mut hyvä kait, että aihe innostaa. Lähinnä itsekin halusin vain, iästäni huolimatta, jännitellä "pissapäisesti" muiden vastaavassa tilanteessa olevien kanssa, että miten käy. Tuon ikäasian mainitsin vaan siksi kun tosiaan monesti sen hedelmällisyyden nähdään laskevan iän myötä. En meinannut, että se nyt jotenkin estäisi raskaaksi tuloa. Pelkään vaan niin paljon jo etukäteen että miten käy. Lapsen saaminen on minulle se suurin unelma ja olisi musertavaa huomata, ettei sitä kykene saamaan. Ja iän vuoksi ei enää ole kauhean monia vuosia aikaa hedelmällisyyshoitoihin ja mahdolliseen adoptioprosessiin, jos niikseen tulee.
Ja itselläni tosiaankin on se tilanne, että varmasti olisin ollut valmis äidiksi jo 25-vuotiaana, mutta silloin useamman vuoden tuli seurusteltua miehen kanssa, joka ei halunnut lapsia. Toivoin, että hänen mielensä muuttuu, mutta lopulta 27-vuotiaana luovutin sen suhteen ja lähdin. Siinä sitten tuli tavattua mies, joka pahoinpiteli minua ja nyt lopulta vajaa kolme vuotta sitten tapasin nykyiseni. Joten tilanne ei vaan ole ollut sopiva ennen kuin nyt.
Mutta mukavaa, että samassa tilanteessa olevia, kuen kukkotyttö81, löytyy:) Tuo on yks asia mikä jännittää, että mitenköhän menkat sitten alkaa kun pian pillerit lopetan. Olen kyllä kolmisen vuotta sitten pitänyt pillereistä parin kuukauden paussin ja silloin kuukautiseni alkoivat ihan normaalisti, mut saa nyt nähdä:)
Ootteko muuten käyttäneet ovulaatiotikkuja raskautumisen apuna? Itse ajattelin kyllä aloittaa ihan luomusti sen kummemmin stressailematta, mutta saa nähdä kauan maltan ottaa niin lungisti:)
Ja ihan vaan sivuhuomautuksena muutama asia. Mieheni spermanlaatu on todistetusti hyvä, koska hänellä on lapsi, joka muuten sai alkunsa ensimmäisessä kierrossa pillereiden lopettamisen jälkeen. Pelkään että mieheni nyt odottaa taas automaattisesti niin käyvän ja ärsyttäisi olla hänen exäänsä "hedelmättömämpi". Eli jos en raskaudu niin se todennäköisesti johtuu minusta.
Ja sitten tuosta ikäasiasta vielä. Minun äidilläni ja isoäidilläni alkoi kummallakin vaihdevuodet jo 44-vuotiaana, joten minullakin on luultavasti sama edessä.
Oletko puhunut miehesi kanssa tuosta pelostasi? Ilmeisesti et? Mietin vain, että tuskinpa miehesi yhtään vähemmän sinua rakastaa, jos et tule heti raskaaksi. :) Kai tiedostat, että tuo "ekasta kierrosta" sisältää aina myös vähän hyvää tuuria? Toki jotkut raskautuvat helpommin kuin toiset, mutta harvalla se raskaaksi tuleminen on 100 % per kierto. Olisi varmasti hyvä, jos voisit puhua noista ajatuksista miehellesi, niin et turhaan stressaisi asioista, joilla ei ehkä loppujen lopuksi ole merkitystä. En siis mitenkään vähättele ahdistustasi, ymmärrän sen ihan hyvin, mutta se saattaa turhaan paisua, jos et voi purkaa sitä. Toivottavasti saat asian selvitettyä. :)
Kyllä mä siitä oon puhunut, mut lähinnä sillai vähän huumorilla. Ja oon ihan tosissani infonnut miestä siitä, että raskautuminen ekasta kierrosta ei oo kauheen todennäköistä edes täysin terveillä yksilöillä ja kait hän sen tajuaa. Pohtii välillä vaan omahyväisenä, että vähänkös mä olisin hedelmällinen jos säkin pamahtaisit paksuksi heti :)
Mut siitä pelosta, etten kykenisi ollenkaan raskaaksi tulemaan, en ole kauheesti puhunut. Mies on kyllä sanonut, että hän voisi myös ihan hyvin adoptoida. Hänellä kuitenkin on jo yksi biologinen lapsi. Todennäköisesti hän vain sanoisi, että stressailen nyt ihan turhia ja katsotaan sitten tilannetta jos näyttää, etten raskaaksi tule. Mutta en usko, että hän jättäisi minua vaikka raskaus ei onnistuisi.
Ala narkkamaan, niin kohta olet paksuna. Narkit ja muut onnetttomathan sikiää kuin kanit. Rentudu, ota piriä ja pössyttele.
Pahinta mitä voit tehdä raskausunelmillesi on se, että menet naimisiin tai hankitte omakotitalon. Nömä kaksi asiaa saavat sinulle aikaan sellaiset paineet, että se toimii ehkäisynä. Kansda vaatii sinulta lapsia heti kun menet naimisiin.
Hei, minä täytän pian 34, ja haaveilen myös esikoisesta. Minä tuli raskaaksi ekan pillerityhjennysvuodon jälkeen, mutta osottautui tuulimunaksi eilen. Liekö johtunut viallisesta munasolusta vaiko pilsuista. Olen surullinen ja pettynyt, mutta aion yrittää uudellen ottamatta kuitenkaan paineita asiasta.
Itselläni oli hirveän huono elämäntilanne aiemmin, joten jouduin tekemään abortin. Lapsen isä uhkasi tappaa lapsen jos se syntyy ja anoppikokelas myös painosti ja sanoi ettei ole muuta vaihtoehtoa. Itse olisin halunnut pitää lapsen ja sanoin että voin hoitaa yksin, mutta mies ei kertakaikkiaan suostunut vaan uhkaili. Tuohon tilanteeseen en voinut lasta saada. Myöhemmin oli myös väkivaltaa. Vuosien myötä mies muuttui mutta se oli liian myöhään meidän suhteen kannalta. Noin vuosi sitten lähdin suhteesta ja nyt on turvallinen mies jolla on ennestään neljä lasta. Tiesin hyvin nopeasti että tämän miehen kanssa haluan viettää loppuelämäni ja ehkä saada myös lapsen jos on tapahtuakseen.
Mutta tosiaan paineita ei kannata ottaa vaan elää kuin ennen yrittämistä vain nauttien toisistaan. Stressihormoni vaikuttaa koko elimistöön haitallisesti. Pitäis kait kuvitella edelleen käyttävänsä pillereitä ja yrittää varoa tulemasta raskaaksi. Ehkä tosiaan myös hieman humputella. Tsemppiä teille muille yli kolmekymppisille yrittäjille !
Hei vaan kaikille!
mäkin voisin liittyä tähän ketjuun vaikka en kai varsinaisesti kuuluis enää vauvakuume palstalle(niinku yks mulle on joskus ystävällisesti sanonut) ku ollaan jo miehen kans lapsettomuus hoidot aloitettu. Mut kirjooitanpa siitäkin huolimatta kun täällä ainakin yks kirjoittaja tuntuu kovasti pelkäävän lapsettomuutta ni josko tää mun teksti vähän lientäis sitä pelkoa.
Siis meillä aloitttiin yritys tammikuus 2010 ja lakuun kaikki meni tosi hyvin: menkat tuli säännöllisesti jo heti pillereiden lopettamisen jälkeen,ovulaatio tapahtu joka kuukaus säännöllisesti, kaikki piti siis olla kaikin puolin kunnossa kunnes kesällä 2010 mun kroppa lopetti kertakaikkiaan toimimisen. eli siis menkkoja ei enää tullu, tai jos tuli ni kierrot piteni koko ajan, ovulaatiota en enää saanu bongattuu tai sit ne testit näytti joka toinen päivä plussaa joka toinen päivä miinusta. No, siitä sit päätettiin miehen kans et täytyy tähän nyt joku järki saada ja hakeuduttiin sit väestöliiton klinikalle tutkimuksiin ja jo ekalla käynnillä ultrassa selvis et mul on pcos. eli tuo alkuun tapahtunu säännöllinen ovulaatio ja säännöllinen kierto oli mulla pelkästään e-pillerien suoman munasarjojen lepotilan ansiosta. eli ku munasarjat ei ollu toiminu moneen vuoteen ni sit oli se pcos ikäänkuin menny lepotilaan ja nyt ku pillerit lopetettiin ni kesti sen puol vuotta et se sairaus pääs taas päälle.
No, mun kohdallahan edelleen on ongelma se et mua ei saada vieläkään kunnolla ovuloimaan. :( 2 kertaa onnistuttiin clomifeneillä, mut sit teki taas kroppa totaalisen tiltin ja nyt edes 3:lla tbl:llä ei kunnollista vastetta. saatiin kyl (ilmeisesti) ovis aikaan, ainakin hormoniarvot puhuis sen puolesta mut se on tullu niin myöhään et toisinsanoen tuskin tuo lääke on mulle enää toimiva eli nyt sit vaihdettiin lääkkeet femariin ja katotaan mitä se saa aikaan. ja lisäks mul on kans alotettu metformiinit ku sitäkin kuulema käytetään pcos:n hoitoon. Niitä otan siis 3 tbl/pv.
No, niin tai näin ni oli mullakin alkuun kauhee pelko et me ei tulla koskaan saamaan lasta ku tähän menee mut tällä hetkellä (kiitos positiivisesti ajattelevien lääkäreiden) uskon kyllä et se lapsi meillekin joku päivä saadaan mut toki siihen aikaa voi vielä mennä. riippuu niin siitä et miten mun kroppa saadaan toimimaan.
Ja tuosta ikäasiasta vielä: mulle ainakin lääkärit sanonu et tiedetään varmasti et pistoksen ja ivf toimis nyt ainakin mut ku mäkin oon vielä niin nuori ni ei oo nyt hirveetä kiirettä olla niihin vielä siirtymässä. Et jos olisin jo yli 35v ni sit he siirtyis suoraan ivf:n, mut ku mä oon nyt vast 31 ni aikaa täs viel on, näin sano lääkäri. :) eli elkää suotta olko siitä iästä niin huolissanne, kyl teil viel aikaa on. :9 ja saihan mun kaverikin 35 vuotiaana lapsen ilman mitään ongelmia, samoin mun siskopuoli sikiää edelleen ihan sormia näpsäyttämällä vaikka sekin jo 34 muistaakseni. Eli se on todellakin yksilöllistä ja mikään tilasto ei kerro totuutta. :) jokainen ihminen on erilainen ja joku saa lapsia vielä 40 vuotiaanakin ihan hyvin. :)
Mut tsemppiä tänne kaikille! :)