itse selvisin, kiusaamisesta jotenkuten tai sitten opin vain elämään sen kanssa!!! mutta älkää ainakaan luovuttako, joskus se aurinko paistaa risukasaankin!
älkää luovuttako! te jotka olette kiusattuja
selviytynyt
8337
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
moi..
se on jo minun kohdalla myöhäistä.minua on kiusattu tarhasta lähtien koska olen ujo,hiljainen,yksinäinen,ei kavereita tähän päivään mennessä...ja tämä on johtanut itsemurha puuhiin ja kukaan ei auta vaikka olen pyytänyt (ne jotka ovat kiusanneet ja ne jotka eivät autanut minua.. tuntevat sen pelon minkä minäkin olen tähän päivään mennessä joutunut tuntemaan ne joutuvat sen tuntemaan pidän siitä huolen)
Olen tuolla jossain muualla paasannut anteeksiantamisen merkityksestä. Myös sinulle yksinäinen kirjoitin eräässä viestissäni siitä kuinka itsemurha ei kannata. Joku kirjoitustyylissäsi niin kovasti viehättää, että päädyn aina vastaamaan juuri sinulle.
Minusta on todella ikävää kuulla, että olet yksinäinen ja harrastellut itsemurhapuuhia. Nuo ovat asioita, joita joskus elämässä joutuu kokemaan enemmän kuin kestäisikään. Mutta muista että pohjalta voi aina nousta. Ja todennäköisesti tulet nousemaankin.
Mitä ujouteen ja hiljaisuuteen tulee; ne eivät ole ongelmia. Ne ovat luonteenpiirteitä ja osin opittuja rooleja joissa ei ole mitään pahaa. Tunnen monta ujoa ja hiljaista ihmistä, jotka ovat todella ihania.
Olet suunnitellut kostoa niille jotka ovat sinua kiusanneet ja niille jotka eivät ole sinua auttaneet. En missään nimessä halua kieltää sinulta kostoajatuksia. Ne auttavat sinua selviämään pahimman yli. Minäkin olen joskus suunnitellut erilaisia kostoja. Eräs sinunkin suunnittelemasi tapa oli tappaa itseni. Ja viimeiseen kirjeeseeni kirjoittaa kaikkien niiden nimet, joita kuolemastani syytän. Onneksi en itseäni tappanut. Vaan olen myöhemmin elämässäni onnistunut kostamaan mielestäni paljon paremmilla keinoilla, eli menestymällä elämässä ja näyttämällä sen myös kiusaajilleni.
Kyllä joku varmasti auttaa. Usein apaua pitää etsiä pitkään ja hanakasti ennen kuin löytää. Ja varsin usein se apu ei löydykään keneltäkään toiselta ihmiseltä. Jumalaa en halua kenellekkään tuputtaa, mutta monia on usko auttanut. Tai sitten apu löytyy omasta itsestään. Minäkin etsin apua itseni ulkopuolelta kunnes ymmärsin olevan paras minua auttamaan. Minkä ikäinen muuten olet? Mitä vanhempi olet, sitä helpompi sinun on auttaa itseäsi. Parasta olisi jos voisit vaihtaa toiseen kouluun, sellaiseen jossa sinua ei tunneta.
Tsemmppiä sinulle! Älä menetä toivoa.
(olen vasta 12.v.mietin joka päivä tekisikö itsemurhan vai ei?)
olen etsinyt apua kauvan ja luulin että se olisi lähellä mut se onkin kaukana ja enkä tiedä jaksanko enään tätä..
Juuri tuon ikäisenä minäkin harkitsin itsemurhaa. Pelkkä avun hakeminen ei välttämättä riitä, apua pitää vaatia. Sitä paitsi saathan sinä apua. Olen ainakin tarkoittanut nämä viestini jonkinlaiseksi avuksi. Soita esimerkiksi kiusattujen tuki ry:hyn tai MLL:llän auttavaan puhelimeen. Sieltä pitäisi ainakin kuunteluapua löytyä. Ja usein pelkkä asioiden purkaminen kuuntelevalle jo auttaa kummasti. Oletko menossa syksynä yläasteelle vai kuudennelle? Yläasteella tilanteet voivat muuttua.
Ja lupaathan ettet tee itsaria? Ainakin minä tulisin kovain surulliseksi. Ja minullehan sinulla ei ole mitään kostettavaa. Suunnitella voi, samoin kuin harkita, mutta tehdä ei kannata. Minäkin selvisin vaikka rämmin monta vuotta elämässäni ilman ystäviä jatkuvan fyysisen ja psyykisen kiusaamisen pelottamana. Vielä nykyäänkin pelkään kävellä erästä katua pitkin koska minut on siellä 13 vuotiaana hakattu. Kyllä sinäkin selviät.
aloin mietti tota sun viimesiä lauseita siinä on jotain tuttua kun minuun on käyty käsiksi jouluna yhellä kadulla pääsin pois siitä sit mut se siitä.
Mä menin puhumaan tosta mun tilanteesta jouluna kun en pystynyt keskyttyyn koulussa sit mulle tuli sellainen tunne et mä puhun siinä samalla siitä itsemurhasta mut en pystynyt en tiedä mikä muhun meni..
mene seiskalle ja en voi luvata etten tee itsemurhaa mut mä lykkään sitä viellä vähän..
... älä tee itsaria!! minkälainen on sun perhe suku yms... jos se ei oo mitenkään tavallisesta perheestä/suvusta poikkeava ajattele et ne jäis ainakin sua kaipaamaan....... jos teil on eläimiä mulla on koira, sanon et sekin auttaa sen asian pois mielestä.... mä en yhessä vaiheessa pystyny nukkumaan kun pelkäsin sitä tilannetta, mutta menin terkkarille ja sen kautta pääsin juttelemaan koulupsygologille.... kävin siellä noin yli kuukauden ja olen edelleen tässä.... kyllä siitä apua oli.... mun sähköposti on [email protected] jos haluutte kirjotella.......
Jos haluat lohduttajaa (ehkä voin auttaakin sinua?) mailaa: [email protected]
Älä ihmeessä tapa itseäsi. Elämässä on vielä hyviä asioita koettavana... Tiedän kulunut sananparsi, mutta se on totta. Mä jouduin kestämään kiusaamista koko kouluajan, mut nyt olen menossa lukioon ja katon jatkuuko kiusaaminen sielä. Jos ei jatku, ni mä oon ihan v*tun onnellinen. Siinä on se hyvä asia koettavaks. Kyllä se lukio sullekkin koittaa. Ja hei, jos mä kestin yheksän vuotta sitä kidutusta niin kestät säkin... Lue muuten mun tarina jos kiinnostaa ja haluut tietää, et on muitakin samankokeneita. Mee sivulla "kiusaaminen" on semmonen kohta kun "kiusaaminen on henkistä kidutusta" ni mee sinne ja lue mun tarina...