pitääkö yrittää unohtaa..

...vai jatkaa... kirjoitti:

miten tälläisiin asioihin pitäisi suhtautua kun kaikki on tuntuu olevan niin erilaista kuin kuvittelin. erosin miehestäni ns. pakon edessä, oli siinä jo mielenterveys vaakalaudalla vaikka nyt ihmettelen miksi. miehellä oli jossain vaiheessa suhteeni aikana juomisongelma, välillä pahempi välillä kaikki oli ok. siinä vaiheessa kun taistelin hänen kanssaan asiasta mieleeni pinttyi vain yksi asia, että mies juo. en pystynyt enää realisoimaan juomisasiaa päässäni vaan vaikka mies joi yhden, se oli liikaa. koko ajan oli pelko että nyt se taas alkaa vaikka loppuvaiheessa mies juhli ihan "normaalisti" niin kuin muutkin ihmiset. kuitenkin ajattelin vain että liikaa, liikaa, liikaa. no, minä otin ja lähdin, jätin hänet yksin. en kestänyt enää koko tilannetta ja oli jonnekkin päästävä pakoon. jotenkin olimme jo etääntyneet toisistamme vaikka kumpikin rakastimme toisiamme. eron jälkeen sovimme että olemme ystäviä, ei riitoja ei mitään. mies sanoi että saan tulla takaisin jos pystyn, jos pystyn elämään hänen kanssaan. olemme soitelleet usein toisillemme ja puhuneet asioista, olemme yrittäneet selvittää asioita, molemmilla on ikävä toisiaan ja molemmat vielä rakastavat toisiaan. olen pattitilanteessa. toisaalta minulla on hyvä olla näin, minulla on kaikki muu paitsi hän. en halua uutta suhdetta, uutta miestä. olen miettinyt pääni puhki, miten pääsen päähänpinttymästä eroon? miten pystyisin luottamaan taas mieheen? jos palaan takaisin, minun on oltava varma että pystyn siihen. mielessäni pyörii vain kysymys, miten olla suhteessa miehen kanssa jota rakastaa tulisesti mutta jonka kanssa ei pysty elämään?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä