Mieleen jäävä päivä.

Olipa eilen mieliin painuva lenkki 10 kk.ikäisen saksanpaimenkoiran kanssa.Tien yli kipitteli kaksi oravanpoikasta perätysten,ylitettyään tien nousivat metrin korkeudelle puuhun.Me pysähdyimme katsomaan juttelin koiralleni että ne ovat pieniä oravia! ja yks kaks toinen lähti tulemaan suoraan meitä kohti.Puolen metrin päässä minun oli sanottava oravalle että elä tule tänne,heilutin kättäni pois,pois,ilmeestä päätellen olis kiivennyt syliin,terhensi vain kohti,lopulta ohitti vierestä.Kun huokasin helpotuksesta että vähältä piti niin kuinka ollakaan toinen poikanen oli jo jalan juuressa samaa yrittämässä... ja samat kuviot piti senkin kanssa tehdä huitoa pois... jo kävi mielessä otanko koiran syliin etteivät kiipeä sen selkään.Koira vain katseli kuin hypnoosissa ei ollut ennen moista kokenut,en kyllä minäkään.
5541
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

asutteko tampereella? oon kuullu et siel on kesyjä oravia jotka syö kädestä...jonkun kerrostalon lähellä.

Äänestä
  • Tämä tapaus sattui Joensuussa.Luulen vain että nämä poikaset olivat niin kokemattomia etteivät ymmärtäneet pelätä mitään,kukaan ei ollut vielä säikytellyt niitä.Ja mistä sitä tietää vaikka joku olisikin kesytellyt ja ruokkinut niitä?Mutta kerta kaikkiaan ihania piipertäjiä!

    Äänestä

kävi vähän vastaava jutte H:ki:ssa.oltiin lenkillä 5v sp uroksen kanssa ja yks kaks pikku kurren poikanen, noin puolet aikuisen koosta lähti juoksemaan meidän perään.sain sen kuitenkin muuttamaan mieltään.sitten se kiipesi puuhun n. metrin korkeuteen ja jäi siihen kattelemaan.

Äänestä

varmaan oli kiva kokemus

Äänestä

Stadissa käpyrotat ovat välillä turhankin tuttavallisia ja röyhkeitä (ne on ruokittu pilalle).

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ulkoiluttaja kirjoitti:

Olipa eilen mieliin painuva lenkki 10 kk.ikäisen saksanpaimenkoiran kanssa.Tien yli kipitteli kaksi oravanpoikasta perätysten,ylitettyään tien nousivat metrin korkeudelle puuhun.Me pysähdyimme katsomaan juttelin koiralleni että ne ovat pieniä oravia! ja yks kaks toinen lähti tulemaan suoraan meitä kohti.Puolen metrin päässä minun oli sanottava oravalle että elä tule tänne,heilutin kättäni pois,pois,ilmeestä päätellen olis kiivennyt syliin,terhensi vain kohti,lopulta ohitti vierestä.Kun huokasin helpotuksesta että vähältä piti niin kuinka ollakaan toinen poikanen oli jo jalan juuressa samaa yrittämässä... ja samat kuviot piti senkin kanssa tehdä huitoa pois... jo kävi mielessä otanko koiran syliin etteivät kiipeä sen selkään.Koira vain katseli kuin hypnoosissa ei ollut ennen moista kokenut,en kyllä minäkään.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu