Uskaltaisitko

Vaikea sanoa, kun on itsekin ahdistunut. Ehkä voisi syödä yhdessä lääkkeitä ja mennä lopuksi hullujenhuoneelle.

Siinäpä kaunis ajatus. Samalle osastolle.Voisi yöllä hiipiä hiljaa toisen huoneeseen ja käpertyä syliin, suudella hellästi. Pääasia kai että syö omia itselle määrättyjä lääkkeitä. Tsemppiä meille.

Ei onnistu tuo hienoista asioista nauttiminen, kun väkivaltaiset ja kuvottavat asiat pyörivät päässä. Yksin on paras olla.

Rehellisesti sanoen, se ennemminkin kiihottaisi minua. Silloin toisen saaminen rennoksi olisi sopivan haasteellista. Se, jos saankin jonkun nauttimaan olostaan, tuottaa minulle tyydytystä.

No siinä olisi haastetta:). Mutta olen kaiken tämän pelokkuuden alla kyllä ihan seksuaalinen.

Eikö se ole kiinni siitä, missä mielessä se "pelokas ihminen" pitää syliin ottaa ?

Vilpittömässä mielessä jokainen pelokas saa sylistäni turvan, mutta jos mun pitää saara syli muussa mielessä, niin en halua pelokkaan syliin enkä pelkää ittekään. Miten pelko siihen juttuun kuuluu, 'rakkauden' osoitukseen ?

Pelkäämistä on vaikea selittää. Joskus sitä pelkää asoita joita ei tarvitsisi tai pitäisi. Johtuen aiemmista kokemuksista. Kyllä haluaisin osoittaa ihan vilpittömästi rakkauttani.

ja ahdistukset jokaisella, yhdelle korostuu yksi toiselle toinen... kokonaisuushan ihminen on pelkoineen ja ahdistuksineen, yllättävän samanlainen lajitovereineen. Rakkaan ihmisen tuella ja sylissä molemmilla on paikka jossa käsitellä tunteitaan, olettaen että kummallakin riittää kypsyyttä kuunnella ja myötäelää toisen tuntemuksia.