Hoidan välillä 4,5 vuoden ikäistä lastenlastani (poikaa) hänen ollessaan sairas, vanhempien ollessa töissä. Lapsi on terveenä ollessaan tarhassa.
Nyt olen huomannut sen, että hän on ruvennut unnuttamaan eli hieromaan itseään (menee mahalleen ja asettaa kädet alleen ja hieroo itseään sängyssä, lattialla tai sohvalla). Olen hämilläni asiasta vaikka olenkin lukenut, että se on aivan normaalia ja pitäisi olla reagoimatta asiaan, jos hän sitä omassa yksinäisyydessään tekee. Itse olen toiminut siten, että olen pyytänyt häntä mukaan esim. auttamaan minua kotitöissäni, tai jotain muuta, jolloin hän on keskeyttänyt unnuttamisen ja tullut auttamaan minua.
Mutta sitten, kun olemme kotityöt tehneet, voi hän taas jatkaa unnuttamista jossain.
Syyllistän kauheasti itseäni, että mitä teen väärin ! Enkö olekaan se hyvä isoäiti, joka on luullut aina antaneensa lapsenlapselleen turvallisuuden tunteen?? Olen puhunut vanhemmille asiasta, ja he suhtautuvat unnutukseen siten, että se on tuohon ikään kuuluvaa eikä häntä saa siitä kieltää.
Minä isoäitinä tosiaan taas ajattelen, että lapsenlapseni kokee turvattomuutta, yksinäisyyttä, tylsyyden tunnetta tai jotain muuta ja unnutuksella hän korvaa sitten noita edellä mainittuja.
Jotenkin tuon unnutuksen yhdistäisin illalla nukkumaan mennessä, mutta kun sitä tapahtuu jopa aamupäivisin ja päivällä ?
Olisiko lopulta näin, että mitään ongelmaa ei olekaan vaan minä itse teen siitä ongelman itselleni ?
Auttakaa isoäitiä hyvillä neuvoilla !
Nyt olen huomannut sen, että hän on ruvennut unnuttamaan eli hieromaan itseään (menee mahalleen ja asettaa kädet alleen ja hieroo itseään sängyssä, lattialla tai sohvalla). Olen hämilläni asiasta vaikka olenkin lukenut, että se on aivan normaalia ja pitäisi olla reagoimatta asiaan, jos hän sitä omassa yksinäisyydessään tekee. Itse olen toiminut siten, että olen pyytänyt häntä mukaan esim. auttamaan minua kotitöissäni, tai jotain muuta, jolloin hän on keskeyttänyt unnuttamisen ja tullut auttamaan minua.
Mutta sitten, kun olemme kotityöt tehneet, voi hän taas jatkaa unnuttamista jossain.
Syyllistän kauheasti itseäni, että mitä teen väärin ! Enkö olekaan se hyvä isoäiti, joka on luullut aina antaneensa lapsenlapselleen turvallisuuden tunteen?? Olen puhunut vanhemmille asiasta, ja he suhtautuvat unnutukseen siten, että se on tuohon ikään kuuluvaa eikä häntä saa siitä kieltää.
Minä isoäitinä tosiaan taas ajattelen, että lapsenlapseni kokee turvattomuutta, yksinäisyyttä, tylsyyden tunnetta tai jotain muuta ja unnutuksella hän korvaa sitten noita edellä mainittuja.
Jotenkin tuon unnutuksen yhdistäisin illalla nukkumaan mennessä, mutta kun sitä tapahtuu jopa aamupäivisin ja päivällä ?
Olisiko lopulta näin, että mitään ongelmaa ei olekaan vaan minä itse teen siitä ongelman itselleni ?
Auttakaa isoäitiä hyvillä neuvoilla !
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä se on ikään kuuluvaa käytöstä, ei ole sinun syysi.
Ole kiitollinen jos ei sitten teininä kisko kintaaseen olohuoneessa.
Tämä on kolmas kerta n. vuoden sisällä kun tämä sanasta sanaa viesti julkaistaan eri foorumeilla.
Joku syyllisyyttä tunteva lapsi, tai hupia hakevan nuori.