sosiaalisten tilanteiden pelko ja alkoholi

yhteiskunnasta ja maksuista viis, kyse on kuitenkin elämästä ja sen laadusta. Itellä taas on ollu vähän niinpäin että ennen olin jopa omasta mielestä uskomattoman peloton sosiaalisissa tilanteissa, ja tosi suosittu, paitsi aina ollut semmonen että mieluiten vietän aika paljon aikaa yksin. Alkoholi on aika varmasti semmonen pidemmän päälle, ainakin kemiallisella kannalla että se sekottelee tunnetiloja ja luo "automaattista" masennusta, joka ei ole edes oikeaa masennusta mutta se jäljittelee sitä niin hyvin että se tuntuu varmaan aika pitkälti samalta.

Ite en oikeestaan, vaikka kyllä pitää jo pahasti epäillä että miksiköhän ihan näin, niin ei meinaa selvinpäin uskaltaa edes kirjotella chatissa tai missään, edes nimettömänä. Ihan kummallista. Kyllä sillä juomisella on niitä huonoja puolia niin paljon loppujenlopuksi, mutta toisaalta, joskus sillä tuntuu olevan just noita hyviäkin puolia, ainakin siihen nähden että siltä se vaikuttaa...

Alkoholi muuten taitaa myös aiheuttaa sosiaalisten tilanteiden pelkoja, vaikkei semmosiin edes olisi taipumusta, jos juo vaan paljon.

Itse en ymmärrä, että esim. rauhoittavat lääkkeet/bentsot ovat lääkärien pannassa nykyään. Sitä tuntee lääkärissä ja apteekissa olevansa narkkari-rikollinen, kun käy uusimassa esim. Xanor-reseptiä (0,5 mg Depot). Tietysti on ollut väärinkäyttöä, mutta meitä järkeviä käyttjiä kait nyt on sentään iso enemmistö.
Sitten yhteiskunta ja lääkärit hiljaa hyväksyvät, että jännittäjät, sos.pelkoiset ja monet muut "lääkitsevät" itseään alkoholi-nimisellä hermomyrkyllä.
Ja taas olis sillä kirveellä töitä!

Mulla oli myös 2kymppisenä aika runsasta alkon käyttöä.
Olen aina ollut ujo ja epäsosiaalinen. Huomasin hyvin nopeasti että alkon kanssa olin ihan erilainen. En jännittänyt ja tulin sosiaaliseksi.
Aina illan vietoissa join itseni humalaan enkä mennyt koskaan yökerhoihin selvinpäin. Usein join itseni tosi humalaan.
Jossain vaiheessa aloi häpeämään omaan humalajuomistani. Podin hirveitä morkkiksia vain siitä että olin ollut humalassa. Myös epävarmuus omasta käytöksestäni hiersi mieltäni. Kun olen normaalisti arka ja pidättyvä ja mietin hirveästi millaisen kuvan annan itsestäni niin tälläinen känniörveltäminen teki olon hyvin ahdistuneeksi. Lopulta oli pakko lopettaa humalaan juominen kun morkkikseni kesti viikkoja.

En vielä tuolloin tiennyt että ujouteni ei ole pelkkää ujouttaa vaan että mulla on myös fobia. Nyt sen tiedän ja yritän vähentää sitä muilla keinoin kuin turruttamalla alkoholilla. Käyn terapiassa ja yritän sen avulla päästä eroon tästä pelosta....

Nykyään osallistun illanistujaisiin aika harvoin ja silloinkin selvinpäin... en halua enää ikinä yhtäkään morkkista, varsinkaan sellaista josta ei meinaa päästä eroon

Jos sinulla on sosiaalisten tilanteiden pelko, niin älä herranjestas siihen juo.

Voin luvata muutaman vuoden kokemuksella, että se ei muuta kuin PAHENNA asioita.. Ihan aikuisten oikeasti. Ja ikää ei ole kuin vähän yli 20.

Mä en enää edes muista kauanko tätä mun pahaa oloa on jatkunut, jokunen 5 vuotta. Jos oikein muistan, niin kun alottelin lääkkeitä, käynyt siis kaikki mielialalääkkeet ja bentsot läpi, niin rupesin juomaan jossain vaiheessa että jos se alkoholi auttais asioihin. Se pahens asioita niin pahasti, että en enää edes tiedä mikä johtu ja mistäkin, on jopa erittäin vaikea selittää edes koko asiaa.. Tottakai sitä oli sillon helpompi olla se hetki. Mutta se yksi pienen pieni hetki ei oikeasti auttanut mitään. Se vaan teki asioista vtusti vaikeampia ja pahempia. Niitä ei nyt varmaan edes tarvitse luetella tänne?

Se soppa vaan turruttaa sen sun psyykkisen ( fyysisen) olon hetkeksi paremmaksi. Todellisuudessa sulla ei edes ole parempi olla, mutta sä vaan luulet niin. Sitten kun totut tuohon alkoholin tuomaan oloon ja "turvaan", niin voin taata, että sulla tulee olemaan ainoastaan paljon, paljon vaikeampi tie edessä alkuperäisen asian selvittämisessä.

Itse join pahimmilla ajoillani suunnilleen lavan päivässä. Ja siis siinä oli lääkärin määräämät mielialalääkkeet ja bentsot päällä.

Nyt viimevuoden marraskuussa lopetin lääkkeet. 6-7viikkoa sitten päätin että nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni juomatta, ja en ole tähän aikaa juonut tippaakaan. Suunnilleen samoihin aikoihin lopetin polttamisenkin, kun ajattelin että nyt saatana täytyy koittaa tätäkin, koska on niin huono olo ja henki voi lähteä mikä päivä hyvänsä.. Onhan tämä niin helvtin uuvuttavaa, ja en tiedä jaksanko tätä, mutta ainakin olen yrittänyt.. Ja yritän niin kauan kuin jaksan.

Ja käyttäjälle P..kele:

Ei sellaista olekkaan kuin "järkevä Xanorin käyttäjä", valitettavasti. Ainoastaan niille kerroille pilleri naamaan, että pystyy asioimaan ammattilaisen kanssa.

HALOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO!

Sama itselläni. Selvinpäin ahdistaa jopa kävellä kaupungilla jos joku tulee vastaan tai kaupassa sitten
... Alkoholilla olen paikkaillut tätä ja olen paljon sosiaalisempi ihminen ja itsevarmempi. Mikäköhän tähän auttaisi.
Selvinpäin rinnassa ahdistava tunne ja hyvä ettei välillä ole tullut paniikkikohtauksia....

Sosisalisten tilanteiden pelko on todettu ja yöeinen ahdistuneisuus

SAMA täällä . Käytän olutta 'lääkkeenä' ahdistukseen!

Sama täällä👍

Kaverini on tehnyt niin 70-luvulta asti. On siis ollut tuosta syystä alkoholisti jo kymmeniä vuosia.