Onkia kaloja, repiä niiden suut ja laskea takaisin vesistöön.
Ihanteellista eläinrääkkäystä
Vai ei kipua
55114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Vielä ihanteellisempaa on pistää mato koukkuun ja vielä hukuttaa se, jotta joku saa kalan syödäkseen.
Asiassa olet!
Onneksi matojen anatomia ja hermosto poikkeaa kalojen vastaavista.
Madoilla on "tikapuut", muistuu oppikoulun biologiasta mieleeni.
Olkoot vaikka portaat, mutta olen varma että nekin tuntevat jonkinlaista kipua. Ei kukaan halua tulla syödyksi taikka tapettavaksi muuten vaan. Eikö siksi matokin kiermutele kun sitä koukkuun pistetään.
Minä en ongi kaloja enää ikinä ! Viimekesänä sain ongella ison sären ja kun aloin irroittamaan sitä koukusta, se huuti,ihan kamalasti . Toinenkin henkilö kuuli sen. Luulin että puristin sitä vatsasta jolloin olisi ymmärrettävää että ilma tulisi ulos ja siitä syntyisi ääni?. Kun en koskenut sitä ei se silloin huutanut, mutta kun vähän koukkua liikautin niin silloin aina se huuti enkä enää puristanut sitä yltään. Koukku oli hyvin irroitettavissa sen neuasta. Laskin sen takaisin veteen, kun sillä oli noin kamala hätä.Se ei vahingoittunut yhtään siitä koukun ottamisesta ja se voi elää elämänsä loppuun asti onnellisena.
Kala ei huuda, ei minkäänlaisia elimiä äänen tuottamista varten.
Typerintä mitä ikinä olen kuullut, alkaa inhimillistämään kalaa, särkeä Lukenut liikaa Aku Ankkoja?:
=DW=
Alkukantainen mielipiteeni.
Mikä pyydetään, se syödään.
Joskus olen, ahvenen iltasyönnin muututtua kiiskiksi, halstrannut kiisketkin.
No tässä asiassa olen samaa mieltä. Ihme hienostelua pyytää joku kala ja sit muka laskea se vapaaksi jonkun harrastuksen vuoksi. Nuijalla kopautus päähän ja pataan vaan.
minäkin viime kesänä olin ongella
tunsin kipua ja häpeääkin kun mato tuskaisesti kiemurteli koukussa
särki ääntelee myös koukusta irroitettaessa
ei taida tulla minusta kalamiestä/-naista
taidan edelleen pysytellä puuro-porkkana-perunalinjalla...
"surkea soutumies"
Särjellä on hieno Uimarakko, se lähtee kivasti tuulen mukana kunhan on perattu ensin irti.
Vedestä nostettuna on särjen laskettava äkkiä itsestään ilmat pihalle, muuten tulee sille Hernariolo.
Ja jos sitä samalla puristaa, tulee ilma nopeammin ja joku kitunen tms. alkaa värähdellä kuuluvasti kuten Karita Mattilan äänihuulet.
Rehti kalamies ei väkäkoukkua käytä joten irroitus ja takaisin päästö on yhtä kivuton kuin lävistys kielessä.
H.
Montako lävistystä sulla on kielessäs, kun noin tietäväinen olet?
"Nittaminax"
Eipä ole minulla montaakaan itseaiheutettua lävistystä jos ei haavoja lasketa.
Koukku on minut lävistänyt miljoonasti, kalamies kun olen.
Väkäaikaan oli aina Sivuleikkurit kalakassissa... ei ku Viehekassissa.
Paineet pääsi minultakin kun käänsin koukun läpi nahkani että sain leikattua vää'än pois.
Tyttärellä oli ja parilla sen kaverilla, muinoin.
Joten ei se varmaankaan satu yhtään?
H.
Tarkennus:
Olen siis Perhokalastaja, voit kuvitella sitä muistelemalla miten sait Lakanat narulle tuulisella ilmalla, eikös vai tulleet joskus naamalle?
H.
Niin, mitä nyt pikkusen veri..eikun vesi tirahtaa silmistä. Olet kait purrut monesti kieleesi..sattuiko?
Noup..ei koskaan, koska olin myötätuulessa, pitää ton kalastajankin tietää millä rannalla jokea seisoo.
Oikeesti..en ole pyykkejäni ulkosalla kuivattanut, kun ei ole sellaista paikkaa.
"Nittaminax"
Juu, olen ja juu, sattui aina.
En kerinnyt puristamaan sitä tunnottomaksi.
Kalastushommassa on se paha asia että joen virtaamaa ei oikein voi kääntää tuulen mukaan. Joten ei joessa käänny kalakaan, useimmiten ei tuulella ole ystävää, kalastuspiireissä.
H.
Catch and Release
Vanhana perhokalastajana olen aina ottanut vain syömäkalat. Joskushan se tarkoittaa hookooplöötäkin. Alamittaiset, ei halutut kalat, kyllä mä ne aina olen irrotellut varovasti koukusta ja koittanut siististi laittaa takaisin uimaan.
Aikanaan oli hupaisa meininki, kaikki mitä sai, kyllä syötiin. Osa meni ihmisille, loput kanoille. Jotain häikkää siinäkin tuli, kun paikallinen K- kauppias alkoi selittään, että asiakkaan valitelleet, että kanamunat maistuupi kalalta :DD
Nyt tulossa lakimuutos. Kaikki kalat, mitä ei oteta mukaan, oli kunnossa missä tahansa, on laitettava takaisin veteen, vaikka kuolleena. Hyvä ajatus, kala kuuluu vesistöön, ihan elämän kiertokulunkin takia, ei uimarannalle, vai miten se oli äsken tsadissa, kun joku oli onkinut ison hauen ja jättänyt sen sitten rannalle mätänemään.
Lävistyksissä mulla jokin antiikkinen asenne, mun mielestä itsensä silpominen on outoa. Vaikka se onkin ihan normaalia hommaa monissa kulttuureissa.
Jaa perhokalastus. Tahtoo olla, että kerran kesässä Red Tag siimanpäähän ja helevetillisen huitomisen jälkeen saaliina on sitten kissalle kuppainen särki.Ja nykyinen kissa kun syö lähinnä raksuja.
=DW=
Ammattilaisen vastaus
eikä mitään amatöörien puuhastelua. Taito, eikä voimalaji saada kalalta perastessa uimarakko ehjänä pois peratessa.
Kalan leukaluussa ei ole tuntoa, auringon valo, tai käsi kalan kyljessä on on suurempi haitta.
Ammattilainen on hyvä ja lukee:
http://news.bbc.co.uk/2/hi/sci/tech/2983045.stm
ei sano mitään toisessa kumotaan toinen
Viimeksi päivitetty: keskiviikko 30 huhtikuu 2003, 14:25 GMT 15:25 Iso-Britannia
Lähetä tämä ystävällesi Tulostettava versio
Kalat eivät tunne kipua, tutkijat sanovat
Alex Kirby
BBC News Online ympäristö kirjeenvaihtaja
Mie luulen että niille pois heittetyille kaloille on suurempi haitta jos sen syömäkalustoa vahingoitettaan ja jatkossa se ei pysty kunnolla pyydystämään ravintoaan, tai että vahingoitettuun alueeseen syntyy tulehduksia tai iskee joku tauti, niin kärsiihän kala silloin moisesta immeisten huvista.
Entäs sitten kun siima katkee ja kala vie mukanaan joko uistimen tai jonkin muun kalastusvälineen koukkuineen päivineen?
Sain jokin viikko sitten lohen jolla tuli pitkä siima suusta ja koukku löytyi vatsasta. Hanakasti kuitenkin uistimeeni tarttui ja aikalailla vastaan hangoitteli ennekuin rannnalle sain. Luulisi jo sellaisen kohtalon ainakin ruokahaluja vähentävän. Minusta ainakin näytti sille ettei kala ollut moksiskaan moisesta.
nykysäännön mukaan pitää vahigoittunut alamittainen laittaa takaisin järveen, muuten tulee sangtio
Onhan niitä tullut joitain jo valmis koukku leuassa, vai liekö vain muodin mukaisia lävistyksiä olleet :)
Toisaalta, eipähän se elukka pysty tuskaansa ilmaisemaan, ihmisellähän se pitää olla inhimillisyys tallella, kalakin pitäsi tainnuttaa heti kun se kuivalle nostetaan, eli pitää välttää tuottamasta turhaa tuskaa, tai kipua niillekään.
Niin onhan se sekin vielä, joissain kalalajeissa, ja kaipa se luonto korjaa, jos ei muuten niin osaksi ravintoketjua..
Pitää tietenkin käyttää niin vahvaa siimaa että se ei katkea silloin kun kala on vielä vedessä. Luultavasti sillä edellisellä lohen onkijalla on ollut aika ohut ja heikko siima että se on katkennut kesken maalle vetämisen.
Hauella on ainakin niin terävät hampaat että pitää olla vahva peruke ongessa, muuten se puree siiman poikki ja vie vieheet mukanaan.
Niin tietysti, joskus vaan kala yllättää koollaan kalastajankin, varusteineen :)) - mutta vain joskus :/
Hauki saa siimat poikki jos saa siihen tilaisuuden, on sillä semmoiset piikit ettei passaa sormiaan saattaa leukojen sisään sitä puhdistaissakaan..ja kalan puremat on kipeitä ja paranevat huonosti. Tietysti paras kolkata hengiltä het ylös saatuaan, - viehettä irrottaissakin voi purra jos ei pie varojaan :(
Juu, maailman sivu on ollut noita päivystäviä dosentteja jotka ovat valmiit valehtelemaan medialle ihan mitä halutaan kunhan saavat siitä rahansa.
Talouspolitiikka on erityisen täynnä noita, mutta löytyy kyllä muiltakin aloilta.
joo...ja ne samat onkijat ja/tai onkijoiden äidit itkevät kuinka kamalaa rääkkäystä on rapujen keittäminen ;))))
Pärskele, johan mä tähän kerran vastasin. No uusiksi sitten.
Onneksi en ole koskaan joutunut moiseen puuhaan.
Kerran olen syönyt rapuja ja sai olla viimenen kerta. Rapu parat.
Miksi ravut on parkoja, vai ovatko mielestäsi kaikki eläimet jotka syömme tai muuten tapamme parkoja?
onko koi parka jos se myrkytetään, entä lude tai torakka?
Kaikkia elukoita ei heitetä elävänä kiehuvaan veteen. Sanoinpahan vain oman mielipiteeni ja en voi sille mitään jos se ei sinua miellyttänyt.
"voi hyttys parkaa"
Tämä asia on sellainen että naisten kanssa ei kannata jatkaa.
Ruoanlaitto, miesten- ja lastenkasvatus on heille päättymätön, ylitunteellinen dilemma.
Anna naiselle vaikka kirja, vaikkapa oma päiväkirjansa nuoruusvuosilta, niin taas pääsee heiltä itku.
Mutta viepä heidät tunteelliselle, rakkaushummeri-illalliselle kynttilöineen, ei heihin satu sitten yhtään.
H.
Ei taida löytyä kivuttomapaa ja nopeampaa tapaa tappaa mitäänlänsimaissa syötävää eläintä kuin ravun tappaminen laskemalla se kiehuvaan veteen vatsapuoli alaspäin, kuolema koittaa silloin sekunnissa.
Onneksi ei tarvii moisiin rääppiäisiin mennä. Ihan oikeesti, pidän koko rapujuhlia turhana hienosteluna. imeskellä olematonta lihaa joka on kyllästetty tilli ja suolavedellä. Hyi helvetti...sanoinpahan taas vain oman mielipiteeni. Jokainen voi tehdä niinku parhaimmaseen näkee.
"Nittaminax"
Tillillilieru....Mussukka
Lehmä on luonut Luomuvoin vain Uusiaperunoita varten.
Kapris kasvanut Vasikanfilettä varten, Sitruuna nainut Pippuria vain Tenonlohta varten, Lehmä syö myös Kanttarelleja saadakseen Kermasta erityisen hyvää kastikkeeseen.
Kossupullon suu on muotoiltu imeskeltäväksi, ja sisältö maustettu Suomalaiseen suvi-iltaan sopivana.
Ja kaikkeen tuohon on luonto luonut vessankariketta.
Alahan nyt suloisemmaksi.
H.
"kestikokki"
Totta, Salamaniskukaan ei satu, sanovat kokeneet.
Yhtäkkinen shokki Hermoihin saa ne pois päiväjärjestyksestä, ja Rapu on kuollut heti, koska Hermoilla ei enää ole aikaa toipua.
Mutta niin vain on, että Sähkötuoliteloituskin on vain teoriaa.
Kunnolla lihava saattaa paistua ensin pinnalta, joten Hermoilla on vähän aikaa toipua. Ja niin kerkiää toimia myös laulajien kehuma Palleahengitys.
Teloituskoppi on aina äänieristetty ja, kumma kyllä, huppu on aina käytössä.
H.
En tiedä, miten yleensä.
Mutta jenkeissä on mun tietojen mukaan teloituksessa oltava todistajat. Äänieristetysti, mutta pitää nähdä, kun teloitettu kuolee. Ehdottomasti ei huppua, pitää tietää, että teloitettu on ainakin teloitetattevaksi tarkoitetun näköinen
. Noita armeijoitten tekemiä teloituksia tehdään kyllä huppupäässä. Perusidea on, kuka tahansa voidaan määrätä ampujaksi, anonyymiä viranomaistyyppistä hommaa kaikkinensa. En ole täysin varma, mutta lukemani mukaan, teloituskomennusporukassa on aina mukana yksi sotilas, jolla räkäpää piipussa. Siten kukaan teloitusporukoista, ei voi ottaa kontolleen sitä, että on ampunut jonkun ihmisen, koska kukaan ei tiedä, kellä oli kovat piipussa.
Sähkötuoli olisi hieno teloitustapa. Se vaan, mun mielestä kaikista varmin ja kivuttomisin tappotapa ois puolenkymmentä kiloa trotyyliä pään ympärille teipattuna.
=DW=
Kalalla on minimaalinen hermosto ja tuntoaisti ihmiseen verrattuna.
Tuntoaisti sillä keskittyy yleensä kylkiviivoituksen alueelle.
Suuvärkki on pelkkää luuta.
se vihellys kalalta tulee kun uimarakko tyhjenee nopeasti.
Lierohan katkaisee itse itsensä, jos joutuu ahdinkoon.
Madon molemmat päät toimivat itsenäisenä yksikkönä.
Metka otus on Ihminen.On loitottu liian kauas oikeasta luonnosta ja siitä elämisestä.
Kalastus on kuulunut aina ihmisen peruselinkeinoihin.
Rapuja ja kaloja säälivä täti-ihminen rapsuttaa laitumen reunassa nättiä lammasta tai vasikkaa.
Ne pienet possuthan vasta kauniita ovatkin. Niin symppiksiä.
Pääsiäisenä pitää pöytään saada Lampaanviulu, maksoi mitä maksoi.
Jouluna Kinkku on ihan ehdoton Joulupöydän hitti.
Sen pienen rähisevän possun takareittä siinä paistissa leikataan.
Huusihan se aika pirusti kun sitä yhdessä muiden sikojen kanssa teurasautoon ajettiin.
Ravintolassa tilataan, kun halutaan syödä hyvin, sitä Riimihärkää.
Juuri sitä samaa sonninmullikaa, joka niin leikkisästi laitumen reunassa sitä sormea imi.
Isoa Kirjaa mukaellen, kaikki on tarkoitettu ihmisen käytettäväksi.
Miksi emme nauttisi Luojan, paratiisissa Aatamille ja Eevalle antamista lahjoista.
Kalan huono kyky kärsiä kivusta on ikivanha uskomus, jonka taustalla ei ole ollut kunnollista tutkimustietoa. Uusissa tutkimuksissa on saatu oikein tietoakin asiasta. Kala aistii uskottua paremmin kipua ja pyrkii jopa lievittämään sitä. Siitä oli joskus juttua Tiede-lehdessä. Esimerkkinä oli suunseudulle aiheutettu ärsytys.
Kipua ei voi mitata mitenkään. Ihminen kertoo ja kuvailee kipua, sen mukaan kivun voimakkuus voidaan "määritellä". Kala ei puhu, eikä kuvaile.
Kalan tuntohermosto on sen kyljissä, ei suussa.
=DW=
Eikös niitä kipuja nykyjään tutkita jollain anturoilla joilla saadaan tietoa aikas paljon. Kuinka kala käyttäytyy kipuärsytykseen ja niin poispäin.
Joop
Kipu subjektiivinen asia, yksilöillä erilainen, siis ihmisillä kun kehittyneenpiä elukoita. Kala nyt ei vaan osaa kertoa, tunteeko se koukun suussaan, vai tunteeko se kipua kun koukku suussa. Kylläkai sitä mikä tahansa reagoi jotenkin, jos tungetaan naamarin läpi jotain.
Onhan niitä ihmiselläkin erilaisia kipupistetita. Joku hiustenleikkaus ei aiheuta kipua, näppylä nokan nokassa onkin sitten stanan kipeä.
Mä olen täysin vakuuttunut, että kala ei tunne kipua kun se jää koukkuun. Hitto petokalat syö kaikkea, mitä saavat suuhunsa, ikinä kokeillut syörä kokonaista raakaa ahventa, piikkeineen ja luineen?
=DW=
Tiede 5/2006
"Kirjolohi kiertelee levottomasti akvaariossa ja hieroo suutaan pohjaan. Sillä on ongelma. Tutkija Lynne Sneddon skotlantilaisesta Edinburghin yliopistosta on juuri ruiskuttanut sen huuliin etikkahappoa.
Kun muu ei auta, kala alkaa huojua paikallaan. Tutkijoiden kulmakarvat kohoavat. Tätähän luulisi näkevänsä apinahäkissä eikä akvaariossa. Nisäkkäiden tiedetään joskus turvautuvan merkityksettömän liikkeen toistamiseen, koska se saa elimistön tuottamaan pieniä määriä endorfiineja kivunlievittäjiksi.
Muutkin samaan käsittelyyn joutuneet kirjolohet hierovat huuliaan tai huojuvat. Jotkin kieltäytyvät syömästä ja ”läähättävät” eli leyhyttelevät kiivaasti kiduksiaan. Paitsi yksi joukko – ne, joihin tutkijat tuikkaavat morfiinia. Nisäkkäillä morfiinin tiedetään poistavan kivun tunnetta, ja kuinka ollakaan: morfiinia saatuaan kalatkin rauhoittuvat ja palaavat normaaleihin puuhiinsa.
Kun Sneddonin tutkimustulokset julkaistiin vuonna 2003, brittilehdistössä käynnistyi kiivas keskustelu. Kykenevätkö kalat tuntemaan kipua? Jos kykenevät, miltä mahtaa tuntua niistä kaloista, joita mukavat perheenisät leppoisina viikonloppuina kiskaisevat vedestä huulen lävistävän ongenkoukun varassa?
Ennen Sneddonin tutkimuksia ei kalojen kivuntuntokyvystä ollut olemassa tieteellistä tietoa juuri lainkaan. Hänen tuloksensa viittaavat siihen, että kalat todella kokevat kipua. Sneddon on syynännyt myös kalojen kipureseptorien eli ihon pinnassa olevien aistinhermopäätteiden rakennetta ja kalojen kipuhermoston toimintaa, ja ne ovat osoittautuneet vastaaviksi kuin meillä. "
Eip mene läpi.
Se että kala tuntee jotain suussaan on eri asia kuin että se tuntee kipua. Ja kylläkai sitä mikä tahansa lakkaa kiinnittämästä huomiota pikkujuttuihin, kun on polttimo sotkettu vahvoilla huumausaineilla.
Se, että joku hermoston rakenne on samanlainen kuin ihmisellä, kertoo vain, että hermostossa on samanlaisia piirteitä, ei se kerro kivusta yhtään mitään.
No mä nyt intouduin jankuttamaan. Mun mielestä kun kipu kuuluu luonnolliseen elämään. Kalankivuista kirjoitteleminen osoittaa, kuinka hienosti ollaan eriydytty luonnonlaeista. Hitto, nyt jo parikin sukupolvea suomessa, jotka rampanneet ties missä kastajaisia ja ristiäisissä ikänsä, mutta koskaan eivät ole nähneet ihmisen kuolevan, tai edes kuollutta ihmiskalmaa.
Vaan, vanha kalamies nyt tavalaan on velvoitettu kommentoimaan näinkin ääliömäiseen keskusteluun, pitääkin katella, missähän net iskukoukut nyt olikaan :D
=DW=
En ajatellutkaan, että menisi läpi. Vakiintuneen käsityksen kyseenalaistaminen ottaa aina koville, ja energiaa kuluu lähinnä vanhan suojaamiseen. Eihän kaikkea maailman tietoa jokainen voi hetkessä omaksua. Sitä varten eri ammateissa kukin paneutuu omaan osaamisalueeseensa. Ajattelit kuitenkin, että tiedemiehet eivät osaa tehdä johdonmukaisia päätelmiä omalta ammattialaltaan. Ajattelitko tarjota konsulttiapua heille? Muistaakseni olit enemmän käytännön miehiä.
Niin, eihän aikoinaan naisilla ollut sieluakaan. Aivottomia olioitaki olivat lisäksi. Tämä siis siihen että vanhaa tietoa pitää suojata ja uuden hyväksyminen tuottaa tuskaa, niin kaloille kuin ihmisille.
Niinpä nykytutkimuksen mukaan miestenkin aivot on alapääs eikä siellä mis ennen luultiin.
Mut asiaan en suostu uskomaan etteikö elävä tuntisi kipua,olis muutama mielenkiintonen juttu esim kultakalojen muistista ,mut se onkin toinen juttu.
Peukkuja sulle....
Tuon suuntaisia just äsken itsekin ajattelin. Uusi perusteltu käsitys on sivuutetaan, mikäli pelkkään uskomukseen perustuva vanha käsitys on itselle mielekkäämpi. Tunteella asiat hyväksytään tai hylätään. Sopivat perustelut näkemyksen tueksi seulotaan olemassa olevasta aineistosta jälkeikäteen. Jos ei huomaa tai myönnä tätä taipumusta itselleen, niin tunteiden vedätyksiltä on vaikea välttyä.
Menneiden aikojen naiskuva on tosiaan ollut sitkeässä, onhan nainen alamaisena helpompi käsiteltävä. Vanhemmassa porukassa löytyy vieläkin ihmisiä, jotka haluavat, että nainen olisi tyhmä ja avuton.
Ihan hyvälä mielellä ongin ja syönkin kaloja, ei yhtään käy sääliksi..ei myöskään rapu, joka heitetään kiehuvaan vesikattilaan ja kuolema tulee sillä sekunnilla, eli olokaa hupsimata isot immeiset..että kala itki..voi mun päiviäni..:/
Pakaraan ja reiteen on minuakin pistetty ja sanottu ettei voi sattua, no sattupa kuitenkin.
Onpa sanottu ettei suonissakaan ole tuntoa, mutta kun nämä hoitajat ovat antaneet lääkettä sinne niin johan on huuto meikäläiseltä lähtenyt. Miten lie tippa sitten oli laitettu, mutta ei ainakaan kunnolla jos kirveltää niin et taju meinaa mennä.
Lapset tarvitsevat kipulääkettä siinä kuin aikuisetkin. Kumma ajatustyyli lekureilla tänäänkin ettei lapset tarvii lääkettä jos on kipuja.
Jokaisella ihmisellä on oma kipukynnyksensä, myös minulla se on alhainen. En mitään niin inhoa kun neulalla tehtyjä ottoja ! Hammaslääkäri on kauhistus, tutisen kuin horkassa jo odotushuoneessa :)
Max - kanavalta noita kalastusjuttuja väliin seuraillut ja ihmetellyt samaa....koukun irrotusta ja takaisin veteen, uusi heitto jne...harrastushan se on eikä huonokaan, mut ei kai mikään eläväeläin ole kivulta vapaa?
He..no on siulla mielikuvitusta..:), mutten miekä ymmärrä tuollaista huvikseen kalastamista, ei mitenkään muuten mutta kun voihan siinä ihan oikeastikin rikkoontua kalan suömäkalustoa; kannatan hyötykalastusta, sen verran ylös kuin jaksetaan syödä, minä ja kissa :)
Jep ! Pidän kalasta, ja tuon ymmärrän et kellä mahdollisuutta on ...kalastaa.
Tuo hupikalastus vaan jotenkin tökkii. Vävyni menee miesporukoissa Tenolle viikoksi ja tekevät juurikin tuota harrastuksesta, likkani joskus aikoinaan nurisi....sanoin et ole mielissäsi, voisihan hän istua jonkun toisenlaisen sakin kaa pubissa tikkaa heittämässä....kaljoittelun siivin :)) Likkani katsoi minua hitaasti ; Ai mun mies...? :))
Sopeutunut on kalareisuihin,
Musta on aivan turhaa mennä kiusaan kiiskiä rantsuun, ja en heittele rapuja tai muuta. Huomenna syön uunikalaa kuulemma. Ja sehän on sitä risman pakasteesta olevaa norjalaista seitiä, kuten normaalia näillä tuloilla..
Ja mikäli haluan lohta, niin sekin tulee tietty Norjasta. Varmaan kassissa kasvatettu antibiooteilla ?