Missä silmä lepää

Auringon läikähdys nurmella,--- puiden lehtien vipinä tuulessa, luonnon vehmaus teiden varsilla, riippakoivun kauneus...
Taivaankaaren avaruus sinessä, valkoiset poutapilvet, ja meren aavat, saarineen, jotka peilautuvat.

Ja paljon muuta, joista muut voi kertoa:)

Voi niitä on paljon minullakin.
Luonnosta otan pari esimerkkiä.
Silmäni lepäävät aavaa merta katsellessa oli myrsky tai tyven kunhan olen itse maan kamaralla.
Toinen silmien lepuutuspaikka on vuorella pilvien yläpuolella.
Ei noihin paikkoihin joka päivä pääse, mutta silloin kun pääsee vaikutus menee syvälle (munaskuihin =munuaiset asti).

Lisää:
nukkuva pieni lapsi
rakkaan silmät
taivaan sini
täysikuu
monet taideteokset.......

Voi tässä koneelta nostaa katseen ulos ikkunasta ja lepuuttaa silmiään. Tuossakin maisemassa silmäni lepäävät. Maisema vielä vaihtuu vuodenaikojen mukaan.

Niin, luonnostahan ne löytyvät. Luonnon vehreys ja sitä ympäröivä hiljaisuus suovat levon myös silmille.

Istuin äsken rantalaiturilla, pyöräretkellä levähtäessäni, kuuntelin aaltojen loisketta rantakiviä vasten ja katselin pilvien purjehdusta taivaankannella. Rauha oli ihmeellinen. Ei edes moottoriveneitten puksutus häirinnyt tunnelmaa.

Ihailin pikkuruisia kukkasia polun varrella. Piti oikein mennä tutkimaan kukintoja. Kyllä pienikin voi olla kaunis.

Nyt tällä hetkellä katselen ikkunastani vihreitten, vehreitten vaahteroitten hiljaista keinumista tuulessa. Siinäkin silmä lepää. Voi istua ja katsella
lehtien hiljaista liikettä, pienen linnun pyrähtelyä oksien lomassa. Kas oravakin tulla piipahti, vikkelästi painaa oksalta oksalle.

Mutta nyt rauhaani häiritsee yksi iso kärpänen katossa, pörrää ja sotkee koko katon. Tapan sen. Anteeksi, särkyi tuo tunnelma. ;>)

Jos jollain suihkeella meinaat sen kärpäsen tappaa, niin ole tarkkana äläkä tee niinkuin minä. Isoa kärpästä ikkunassa aloin Raidilla tappamaan, mutta kun en katsonut purkkia tarkemmin pruuttasin lasiin uuninpuhdistajavaahtoa. Kärpänenkin pääsi karkuun.

On niin paljon missä silmä ja mieli lepää, pilvilaivojen kulku taivaalla, muuttavat muotoaan seilatessa, ukkospilvien 'myllerrys' joihin aurinko tekee kultareunan.
Laineiden liplatus veneessä kuunnellen unettavaa ja miellyttävää, kaislikon keinuessa omaa tanssiaan maininkien saavuttaessa rannan.
Mato-ongella aivan peilityynellä järvellä, mikä mielihyvä valtaakaan kun joku sintti käy ilmoittamassa kiinnostuksen ja rengastaa koholla, ja vielä kun sieltä nousee ahven, voi autuutta.

Metsästä löytyy hyvä marjapaikka alkaa astiat täyttymään, siinä pieni tauko oikoa selkää seurata ympäristöä muutaman minuutin ajan ja huomaa jonkun pikkulinnun tai muun elävän olennon tuijottavan uteliaana.

Radiosta alkaa soimaan nuoruuden aikaisia tanssikappaleita, Juha Eirtoa, Olavi Virtaa, Matti Louhivuorta, Henry Theel'iä, siinähän vaivutaan 'nirvanaan', vähintään.

Juuri nyt ajankohtaiset viljapellot, kypsää viljaa lainehtii silmänkantamattomiin lähipelloilla, vehnällä kultainen värisävy mutta kaikilla tunnistettavissa omansa.
Hyvin kasvanut vilja on talouselämämme tärkeimpiä tuotteita, kyllä on kaunista katseltavaa.

Sitten vaan kahvi kuppiin ja tuoretta pullaa sen kanssa, sitäkin sopii nauttia ensin katselemalla ja tunnistamalla kahvin aromit.

pullassa lepää ja kahvissa kanssa.

Miten sen irmelin silmä mahtais levätä ja missä?

Taitaa olla aputoimittaja jepulis asialla ei täällä muut sotkekaan ketjuja.

Missä silmä lepää ja sielu huilaa, liittyy monella ihmisellä lapsiin, luontoon tai eläimiin - söpöhän se possukin on pienenä.

Mieleenpainuneen ihmissuhdekokemuksen tai sadalla kybän luontoelämyksen voi palauttaa mieleensä rentoutumalla.
Ei sii sinänsä mitää hävettävää ole - näinhän unielämä tekee alvariinsa. Unielämä arkaistisena ilmiönä on osin sama kuin ihmiskunnan henkinen tietokanta.

Minusta on kauneinta kun luonto herää talven jälkeen, koivut alkaa vihertää ja linnut ovat pakahtua riemuunsa.

Onkohan kaikki luomakunnan kauneimmat asiat jo mainittu poutapilvistä nukkuvaan lapseen. Miehet mielellään lepuuttavat silmiään kauniissa naisissa, mutta kyllähän naisenkin silmä toisen sukupuolen komistukset nappaa . Lasten leikkiä on mukava katsella, kissanpentuja ja yleensäkin eläinten poikasia siinä missä ihmisvauvojakin.

Kipaisin postilaatikolla , tienlinjaa pitkin katse yltää viljapellolle, jolla leikkuupuimuri ahersi koko viikonlopun. Hienoinen sumu leijuu vainion yllä, naakat nokkivat siellä karisseita jyviä. Naapurin lapset vilkuttivat ja tervehtivät iloisesti suuret reput selässään kiirehtiessään kouluun, kävivät meidän komiaa koiraa silittämässä. Tein aamukierroksen puutarhassa ja jäin hetkeksi joka omenapuun alle omenain hienoja tuoksuja ja värisävyjä ihailemaan, niitä käsissä punnitsemaan - kanelitkin alkavat olla kypsiä syötäviksi. Hain kameran ja kuvasin omppuja aamukastetta poskillaan.

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille...ja mielen vapaus...lauloi Irwinkin.

Elokuista kauneutta silmittelemään , mainiota maanataipäivää !

Lepuutan silmiäni laajassa, lainehtivassa viljapellossa, jonka takana on metsä.
Talvella rauhoitan mieleni katselemalla samaa maisemaa, joka silloin on lumen lumen peitossa.
Ihanaa on myös maata nurmikolla ja katsella sinisen taivaan poutapilviä.

(Varoitus!)Tätä ei kannata ottaa hiusten halkomiseksi, vaikka se siltä tuntuukin.

Silmien lepuuttamisessa ja "kaikki kaunis missä silmä lepää". Voiko niissä olla pieni vivahde-erokin.
Silmien kannalta lepuuttamiseen riittää katseen irroittaminen tarkasta työstä katselemalla vaikka ikkunasta ulos, näkyy sieltä sitten mitä tahansa, pienet silmäliikkeet edesauttavat lepuutusta.
Toki se ikkunamaisemakin kuuluu asianomaisen niihin kauniisiin asioihin, joissa silmä lepää sitä katsottaessa.

Avoimesta ikkunasta lensi
sisälle kaunis ritariperhonen.
Tosi ihana näky.

Varovasti ujutin paperiarkille upean perhosen ja toivotin hyvää matkaa saatellessani sen takaisin ulos ja aurinkoon.
Nokkosperhosia joita aiemmin kesällä lenteli sisälle pyydysti kissamokomani suuhunsa.
Vaahteranlehdet ovat alkaneet jo värjäytyä tummanpunaisiksi.

Luonto antaa elämyksiä, joihin ei kyllästy koskaan. Aina uusia joka vuodenaika.

Katleija...niin...onpa siinä eroa. Jos leppuutan silmiäni, en oikeestaan kattele mittään, saatan tylsistyneenä vaan tuijotella vaikka seiniä.Mutta jos katselen tietyssä mielentilassa vaikkapa Itämeren aaltoja, mieluiten tyrskyjä tai laivan perältä tallinnan häipyvää siluettia tuttuine torneineen...se tuntuu sydämen sopukoissa saakka.
Eräs asia, jonka olen tässä varhaisvanhuudessa huomannut, on aistien terävöityminen, esimerkiksi kauneuden taju, tunne. Johtuneeko vaikkapa siitä, että olemme päässeet lähemmäksi itseämme, tunnemme syvemmin, kun meillä on runsaasti aikaa itsellemme. Ja annamme itsellemme mahdollisuuden tuoda vahvemmin ilmi nämä tunteemme.
Ja pitäähän minunkin nyt tunnustaa se miehen niskan ihailu, taas kerran. Siinä ei silmää leppuuteta...saattaapi vielä intohimokin leimahdella

Voi herranen aika, minun pitäis ottaa kuva, kuvia, näistä viekoittelevista niskoista ja laittaa tänne tarkasteltaviksi.Harvakseltaan niitä tällasia niskoja löytyy, suuri tekijä niissä on tietty hiusrajan paikka !!!
On mulla se kamera, jolla tänne voisi kuvia laittaa. mutta nyt pitänee ottaa oppimisen alle sekin asia...on vaan hävinnyt kulemma sellanen johto, jota tarvittais.Ilmoittelen sitten varmalla, kun kuvia saan laitetuksi katseltaviksi !!!

Ei tässä tytöt joudeta vanhenemaan, niinkauan kuin miesten niska kiinnostaa!

Kylläpä oli kaunis ketju luettavaksi, kiitoksia, ystävät!

Sanotaan että "nainen kuulee ja mies näkee", eli siis kuuloasti olisi naisilla ensisijainen ja näköaisti miehillä.

En allekirjoita tuota ensisijaisuutta, "molempi parempi", kyllä niiden kautta kauneus tulee täysimpänä yht'aikaa, ja vielä jos tuntoaisti ja muutkin aistit, tuoksuttelut ja makukin ovat mukana, - elämys vain paranee.

En pysty vastaamaan, jos joku kysyy, mistä aistista luopuisit, jos olisi pakko yhdestä luopua.

Olisiko jollakulla teistä vastaus valmiina?

.

En ole ennen ketjua nostanut, mutta nyt sattui googeloidessa tällainen ketju vastaan. Oikein kaunista luettavaa. sopii näin itsenäisyyspäivään kun Suomen luontoa ylistetään.

Vaimo :-*

Minkätähden aloituksentekijä ei kerro,missä hänen silmänsä lepäävät,vai pitääkö hän jatkuvasti silmiään kiinni??
Minun silmäni lepäävät tyynessä järven pinnassa,rantasaunanterassilla,kun kuu nousee järventakaa ja valkoviiniä lasissa,eikä kukaan häiritse keskittymiskykyäni,siin saan olla yksin.

Merja Rantamäellä on muuten hyvä biisi Saan olla yksin! se tosin käsittelee miestä.
Naiset laulavat yleensä miehistä ja kaiketi miehetkin naisista? Varsinkin siitä,kuinka naiset ovat särkeneet jonkun sydämen??