Nyt on sellainen tilanne etten oikein tiedä mitä tekisin että helpottaisi. Olen jatkuvasti ahdistunut varsinkin koulussa ja siellähän täytyy käydä lähes joka päivä.. lisäksi luokka on uusi, vaikka muutamat ovatkin entiseltä luokaltani en ole tutustunut heihin. Pelkään ettei kukaan halua tutustua minuun kun huomaa miten hiljainen olen, enkä ole varma tulisiko tutustumisesta muutenkaan mitään kun ahdistaa kokoajan niin paljon. Tämä on mun mielestä niin väärin koska en ole oikeasti samanlainen silloin kun ahdistus helpottaa..
No kuitenkin jännittää ja ahdistaa eniten silloin kun tietää että on tulossa jokin esiitymistilanne. Esiintymisjännitykseen olenkin hakenut jo beetasalpaaja mutta en ole varma auttaako se kovinkaan paljon.. ainakaan niin paljon että pystyisin esittämään tulevan opinnäytetyön.
Olen käyttänyt kaikennäköisiä lääkkeitä aikoinaan (kuten unilääkkeitä, masennuslääkkeitä, paniikkihäiriölääkkeitä, beetasalpaajaa) ja luulen että kaikki liittyy tähän kouluahdistukseen vai voisiko sitä sanoa sosiaalistentilanteidenpeloksi? Mikään ei ole tuntunut todella tehoavan todellisiin ongelmiin. Joskus olen myös käynyt psykologilla mutta tunsin sen turhaksi ja ahdistavaksi eikä käynnin syy tavallaan liittynyt todellisiin ongelmiini mitenkään. Käyntien jälkeen oli vain entistä pahempi olo.
Suurimmaksi osaksi en ole tykännyt käydä koulua sen takia että siellä on vaan niin vaikeaa olla kun on niin paljon ihmisiä ympärillä. Olen melkein kokoajan todella jännittynyt, sen takia on aina selkäkin kipeänä. En uskalla sanoa tunnila oikein mitään koska jännitän niin paljon. Vaikka tietäisin oikean vastauksen en uskalla sanoa sitä ääneen, pelkään että joudun esimerkiksi juttelemaan enemmänkin ja että siitä sitten punastun/tärisen. Esiintymistilanteita jännitän kaikkein eniten. Alkaa heti ahdistamaan kun kuulee että pitäisi esimerkiksi esitellä itsensä, esittää ryhmätyö puhumattakaan yksin pidettävästä esitelmästä. Joskus koulussa olo on helpottanut kun olen ollut muutaman vuoden samalla luokalla entuudestaan tutun kaverini kanssa, silloin olen pystynyt ottamaan välillä rennosti vaikka toisaalta on ahdistanut mutta hyvän kaverin seura on saanut mut rentoutumaan ja olen saanut paljon kavereita.
Minulla on ollut paniikkihäiriö johon sain aikanaan ahdistuneisuuslääkkeitä (nimeä en muista). Lääkityksen olen lopettanut jo ajat sitten eikä paniikkikohtauksia ole tullut enään muutamaan vuoteen. Oireita saattoi tulla niin kotona kuin koulussakin melkein päivittäin. Tuli aina epätodellinen olo, kuoleman pelko, pistelyä ja puutumista. Olen joskus tämän takia mennyt jopa keskellä yötä taksilla päivystykseen.
Nyt jännittää kovasti se, että puolen vuoden sisällä pitäisi pitää opinnäytetyön esittely, joka tarkoittaa sitä että minä yksin tai muutaman muun kanssa esiinnyn melkein tunnin verran aika isolle yleisölle josta en tunne suurinta osaa. Mä en vaan usko selviytyväni siitä, jotain asialle on tehtävä ettei jännittäis niin paljon että uskallan jopa mennä paikan päälle, sen lisäksi toivoisin että selviytyisin esityksen pidosta mutta aika onneton ajatuskin.. jos jännittää muutenkin kokoajan ja tulee kaikenmaailman oireet kun pitää jonkun tosi pienenkin esityksen "tutulle luokalle". Eli miten selviydyn tästä jännityksestä/ahdistuksesta, ja varsinkin tuon opinnäytetyön pidosta?
No kuitenkin jännittää ja ahdistaa eniten silloin kun tietää että on tulossa jokin esiitymistilanne. Esiintymisjännitykseen olenkin hakenut jo beetasalpaaja mutta en ole varma auttaako se kovinkaan paljon.. ainakaan niin paljon että pystyisin esittämään tulevan opinnäytetyön.
Olen käyttänyt kaikennäköisiä lääkkeitä aikoinaan (kuten unilääkkeitä, masennuslääkkeitä, paniikkihäiriölääkkeitä, beetasalpaajaa) ja luulen että kaikki liittyy tähän kouluahdistukseen vai voisiko sitä sanoa sosiaalistentilanteidenpeloksi? Mikään ei ole tuntunut todella tehoavan todellisiin ongelmiin. Joskus olen myös käynyt psykologilla mutta tunsin sen turhaksi ja ahdistavaksi eikä käynnin syy tavallaan liittynyt todellisiin ongelmiini mitenkään. Käyntien jälkeen oli vain entistä pahempi olo.
Suurimmaksi osaksi en ole tykännyt käydä koulua sen takia että siellä on vaan niin vaikeaa olla kun on niin paljon ihmisiä ympärillä. Olen melkein kokoajan todella jännittynyt, sen takia on aina selkäkin kipeänä. En uskalla sanoa tunnila oikein mitään koska jännitän niin paljon. Vaikka tietäisin oikean vastauksen en uskalla sanoa sitä ääneen, pelkään että joudun esimerkiksi juttelemaan enemmänkin ja että siitä sitten punastun/tärisen. Esiintymistilanteita jännitän kaikkein eniten. Alkaa heti ahdistamaan kun kuulee että pitäisi esimerkiksi esitellä itsensä, esittää ryhmätyö puhumattakaan yksin pidettävästä esitelmästä. Joskus koulussa olo on helpottanut kun olen ollut muutaman vuoden samalla luokalla entuudestaan tutun kaverini kanssa, silloin olen pystynyt ottamaan välillä rennosti vaikka toisaalta on ahdistanut mutta hyvän kaverin seura on saanut mut rentoutumaan ja olen saanut paljon kavereita.
Minulla on ollut paniikkihäiriö johon sain aikanaan ahdistuneisuuslääkkeitä (nimeä en muista). Lääkityksen olen lopettanut jo ajat sitten eikä paniikkikohtauksia ole tullut enään muutamaan vuoteen. Oireita saattoi tulla niin kotona kuin koulussakin melkein päivittäin. Tuli aina epätodellinen olo, kuoleman pelko, pistelyä ja puutumista. Olen joskus tämän takia mennyt jopa keskellä yötä taksilla päivystykseen.
Nyt jännittää kovasti se, että puolen vuoden sisällä pitäisi pitää opinnäytetyön esittely, joka tarkoittaa sitä että minä yksin tai muutaman muun kanssa esiinnyn melkein tunnin verran aika isolle yleisölle josta en tunne suurinta osaa. Mä en vaan usko selviytyväni siitä, jotain asialle on tehtävä ettei jännittäis niin paljon että uskallan jopa mennä paikan päälle, sen lisäksi toivoisin että selviytyisin esityksen pidosta mutta aika onneton ajatuskin.. jos jännittää muutenkin kokoajan ja tulee kaikenmaailman oireet kun pitää jonkun tosi pienenkin esityksen "tutulle luokalle". Eli miten selviydyn tästä jännityksestä/ahdistuksesta, ja varsinkin tuon opinnäytetyön pidosta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kärsin itse samoista ongelmista jonka takia koulu jäi kesken.. Älä missään nimessä sinä tee sitä virhettä! Pitäskö sun käydä uudestaan lääkärillä ja vaikka alottaa uusiks joku lääkitys? Kerrot vaan kaiken tuon sille. Tai sitten kerrot opettajalle rehdisti ongelmistasi jolloin voisitte yhdessä miettiä vaikka vaihtoehtoa sille opinnäytetyön esittämiselle? Olen kuullut että muidenkin tapauksessa ollaan keksitty jokin vastine asialle, niin ei sitten valmistuminen jää kiinni yhdestä esityksestä!!
Mullakin on jäänyt kouluja kesken, en ole kyllä varma että onko johtunut pelkästä ahdistuksesta/jännityksestä/esiintymispelosta.. myös kiinnostuksen puutetta ollut. Enää en halua jättää koulua kesken. Opettajalle en uskalla mennä puhumaan asiasta enkä muutenkaan haluaisi jättää esiintymistä väliin, silloin kiinnittyisi liikaa huomiota taas siihen etten esiinny. Haluaisin hoitaa osuuteni kunnialla mutten vaan tiedä että miten sen tekisin? Mistä apua kannattaa hakea ja millainen apu/lääkitys parhaiten mahtaa auttaa? Itsellänihän on jo beetasalpaajaa mutta en ole varma auttaako tarpeeksi..haluaisin ettei henkisestikään esiintyminen tuntuisi niin pahalta. Kokemuksia ja neuvoja kiitos!
rentoutumisharjoitukset voivat auttaa. kannattaa opetella tietoisesti rentouttamaan kehonsa ja hengittämään rauhallisesti ja syvään
tähän on erilaisia ohjeita, kirjoja ja äänitteitä
En usko että se rentoutuminen onnistuu ainakaan siinä vaiheessa kun tarvii tunti esiintyä isolle yleisölle :/ Jos pelkkä luokassa istuminenkin voi tuntua ahdistavalta ja ihan pieni esiintyminen jännittää joka kerta..
Täällä kans yksi jännittäjä ja ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä. Opiskelu on itselleni ollut aina pakkopullaa, tunnit menevät ahdistuneena istuessa ja kotona on sitten niin väsynyt ettei jaksa enää tehdä mitään vapaa-ajalla.
Onneksi on sentään kohtalotovereita, joten tietää ettei ole ihan omituinen ja yksin ongelmansa kanssa. Kumpa vaan perustettaisiin erillisiä kouluja meille jännittäjille :).
"Kumpa vaan perustettaisiin erillisiä kouluja meille jännittäjille :)"
Voi vitsi ku oli hyvä idea! :D
mutta joo täälläkin yks jännittelijä. Jänittely alkoi yläasteella kun siirryin uudelle luokalle jossa vain yksi oli tuttu. minua ei oikeastaan kiusattu vaan olin käytävillä "haamu". Sain jotenkin kuitenkin itseni esille ystäväni avulla joka oli tukenani.
Yläasteella ei onnistunut privaatisti esittäminen opettajan kanssa, mutta siirryttyäni ammattikouluun tämä kävi mainiosti äidinkielen ja englannin opettajille. olen siitä tilaisuudesta eniten kiitollinen! Vaikka silloinkin jännitin ja ääni tärini sain kiitettävät. Opettajat olivat ymmärtäväisiä enkä todellakaan ollut ainoa siinä koulussa joka oli näin kahden kesken esityksen pitänyt.
Itse en ole noita salpaajia kokeillut ja olenkin miettinyt että millaiset mahdollisuudet niitä on saada esimerkiksi minulle joka ei ola koskaan aiemmin käyttänyt minkäänlaisia mieliala tai muita lääkkeitä? Puhuminen psykologille tai psykiatrille jännitäisi enemmän kuin luokalle puhuminen...
Eniten jännitän jos täytyy puhua itsestään ja tunteistaan. silloin saa jo itkua pidellä mikä on epämukavaa ku punastuu ja ääni alkaa tärisemään. luulevat vielä hulluksi.
Mutta neuvo sinulle joka aloitit tämän keskustelun että jos ottaisit 10mg-> tai enemmän niitä salpaajia niin pitäisi vaikuttaa. Nehän siis poistavat vain ulospäin näkyvät oireet kuten tärinän ja punastumisen. Jos sulla olisi vielä ennen opinnäytetyön esittämistä joku muu esitelmä niin voisit siihen kokeilla noita salpaajia.
Minulle annettiin joskus vinkiksi että katso yleisön taakse takaseinään, älä ihmisiä.