Teinivanhemmuus

tääl on jonku päivän selaillu näit keskusteluit ja näyttää et suuri osa o teiniäitei.. ite oon teini-isä. ei oo oikee juttu seuraa tästä aiheesta omassa kaveripiirissä, jote kirjottelenpa tänne jos joku vaik haluu vastailla..

Eli oon 19-vuotias jätkä ja mul on kohta 2-vuotias poika. Poikani asuu mun kanssa ja me asumme minun kotonani piharakennuksessa. Kolmistaa minä, lapsen äiti ja lapsi. tai tää mimmi asuu ja asuu, suurimmaks osaks sitä ei meinaa näkyy.. mä oon tässä jutus se vastuuntuntoisempi.. lapsi oli kyl vahinko, ja aluks meinasinki hipsiä pakoo ja sanoo et mua ei kiinnosta tasa yhtää olla vielä isä, mut sit mun oma isä puhu järkee (joo uhkas se selkäsaunallaki :D) ja sai mut ymmärtää et ite oon tän lapsen saanu aikaa ja vaikka ei oo otollisin aika tälle nii se on kuitenki mun on lapsi, mun poika!!!

Sain nyt keväällä opinnot loppuun ja oon päässy töihi. Säästän rahaa jotta voisin ostaa tai vuokraa kaksion mulle ja pojalle. tää olis se mitä haluisin ku ei toi pojan äiti meinaa olla tässä oikei mukana.. me ei olla seurusteltu pitkää aikaa, olosuhteiden pakosta asutaa vaa yhessä meijä piharakennuksessa.. yhteishuoltajuus meil on. Mimmi vaa meinaa olla joka viikonloppu menos ja facebookissa päivittelee vuoro perää ihania baari-iltoi ja kuinka ihana poika hänellä on.. v*tuttaa suoraa sanoe ku antaa sellase kuvan et olis muka enemmänki mukana pojun elämäs.. tyttö tulee ja menee monesti mite ite haluu ja kavereita tuo meille kysymättä multa tai mun vanhemmilta lupaa. ja esittelee poikaamme heille innolla. Poika ei ees sano tätä äidiks vaan tän oikeella nimellä. mä oon isi.
Mä haluisin yksinhuoltajuuden ku oon loppuje lopuks enemmän ollut pojan kanssa.. tottaha mää iteki välil käyn jossai, mut suurimmaks osaks oon kotona ja siks kaveritki kaikonnu pikkuhiljaa.. eihä niit kiinnosta istua hiekkalaatikolla ja antaa lapselle vauhtia keinussa.. ja kylhä sen ymmärtää.
Mä tiiän et mimmi kuiteski rakastaa poikaamme, mutta hän ei osaa ottaa tätä tärkeimmäksi asiaksi elämässä.. käy nukkumas meil ja oleskee joskus koko päivän siel mut monesti nii et häippäsee muutamaks tunniks pois..
oon puhunu et ku saan oman kämpän et haluun pojan asuu mun kanssa koska mimmil ite ei oo tarjota sille mitää kotia, se ei käy töissä tai mitää.. elelee vanhempiensa rahoil.. mimmi sanonu et et varmaa hanki kämppää tääl o hyvä asuu!! joo on mut en mä aijo jäädä himaa asuu loppuiäkseni... ja sillehä se passais nii olispaha "oma" kämppä eikä vanhempie nurkis olla.
en halua viiä poikaa äidiltään mut kyl musta olis parempi jos me asuttas pojan kaa kaksin ja äiti vois käyä kylässä ja toisipäin. sillä eholla vaa et äiti ottaa vastuuta ja tapaamiset on rutiiniomasia eikä et tullaa illalla moikkaa ja sit veke. Mä haluun tarjota pojalle hyvän ja tasapainoisen elämän enkä sellast et lähimmäiset ihmiset vaa tulee ja menee!!!

tälläne stoori.... jos muita teini-isei linjoilla nii pistäkäähä viestii? muutki toki saa kirjotella..