heippa! Ajattelin kääntyä teidän muiden palstalaisten puoleen asiassa joka on alkanut vaivaamaan jo pitempään.
Meillä on kaks pientä lasta, 1v7kk ja 4kk. Olen alkanut stressaamaan iltoja ja öitä ja alan olemaan aika väsynyt. . Kaikki on hyvin esikoisen iltapalaan asti. Sittenkun mies menee nukuttamaan esikoista ja minä nukutan vauvaa, stressi taso alkaa nousta. Kuopus alkaa yleensä itkemään ja kitisemään väsymystä ja mietin vaan ettei herättäisi jo nukkuvaa esikoista. . Sittenkun molemmat on nukahtanut meen myös itse sänkyyn mutta oon kokoajan varpaillaan että millon jompikumpi alkaa itkeä ja ettei vaan herätä toista, eli en osaa nukahtaa kunnoläiti
Esikoinen nukkuu omassa huoneessa ja herään pienenpäänkin inahdukseen ja käyn katsomassa lasta. Asiaa ei auta yhtään että lapsi on ollut aina levoton nukkuja ja alku vuodesta oli myös korvakierre jolloin yöt oli yhtä kitinää. Nyt on putket joten sen osalta on rauhoittunut.
Teksti on varmasti sekava ja en tiedä saako tästä selvää mitä tarkoitan. Mutta kaipaisin vinkkejä siihen miten pystyisin rentoutumaan itsekin nukkumaan ja en kokoajan odottaisi milloin pitää mennä katsomaan. . Ja yleensä lapsella ei oo hätää ollut, kunhan unissaan vain tuhisee tms. pelkään siis sitä että jompikumpi alkaa yöllä itkeä ja ei tiedä mikä vaivaa. .
Meillä on kaks pientä lasta, 1v7kk ja 4kk. Olen alkanut stressaamaan iltoja ja öitä ja alan olemaan aika väsynyt. . Kaikki on hyvin esikoisen iltapalaan asti. Sittenkun mies menee nukuttamaan esikoista ja minä nukutan vauvaa, stressi taso alkaa nousta. Kuopus alkaa yleensä itkemään ja kitisemään väsymystä ja mietin vaan ettei herättäisi jo nukkuvaa esikoista. . Sittenkun molemmat on nukahtanut meen myös itse sänkyyn mutta oon kokoajan varpaillaan että millon jompikumpi alkaa itkeä ja ettei vaan herätä toista, eli en osaa nukahtaa kunnoläiti
Esikoinen nukkuu omassa huoneessa ja herään pienenpäänkin inahdukseen ja käyn katsomassa lasta. Asiaa ei auta yhtään että lapsi on ollut aina levoton nukkuja ja alku vuodesta oli myös korvakierre jolloin yöt oli yhtä kitinää. Nyt on putket joten sen osalta on rauhoittunut.
Teksti on varmasti sekava ja en tiedä saako tästä selvää mitä tarkoitan. Mutta kaipaisin vinkkejä siihen miten pystyisin rentoutumaan itsekin nukkumaan ja en kokoajan odottaisi milloin pitää mennä katsomaan. . Ja yleensä lapsella ei oo hätää ollut, kunhan unissaan vain tuhisee tms. pelkään siis sitä että jompikumpi alkaa yöllä itkeä ja ei tiedä mikä vaivaa. .
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hyvänen aika!Vuorotelkaa miehesi kanssa siten,että toinen pitää korvatulppia x-tuntia yössä,jotta toinen saa nukkua.Näin saat kerättyä voimia.Luulen ,että miehesi käy töissä,joten suo hänelle sitten päikkärit alkuillasta jos hän on antanut sinun nukkua yöllä muutaman tunnin putkeen.
Tutulta kuullostaa :) Tosin nyt kun lapset ovat jo isompia tuo stressi on jo hävinnyt. En tiedä voitko oikein tehdä mitään muuta kun antaa ajan kulua ja lasten kasvaa. Sulla on lapset kuitenkin aika pienellä ikäerolla- niin kuin itsellänikin, ja omasta kokemuksesta voin sanoa että nuoremman koko eka vuosi oli tosi rankka. Stressasin joka asiasta ja tuntui koko ajan siltä että en saa pidettyä pakkaa kasassa. Just tuo nukkuminen ja nukahtaminen piinasi minuakin paljon. Mutta ohimenevää on! Koeta vaan jaksaa. Kohta jo helpottaa. Jos pystyt niin nuo korvatulpat ovat hyvä idea. Itse kävin vaan niin ylikierroksilla koko ajan, että oli pakko valvoa ja stressata..
Itse pohdin aikonaan samaa, ja nuo pari kolmevuotta tuntuivat iäisyydeltä, kun oli tuo valmiustila päällä eikä pystynyt relaamaan. Ja kesti se vielä jossain määrin puoli vuotta sen jälkeen kun lapset alkoivat öitä hyvin nukkumaan. Itse en kyllä keksinyt mitään kummempaa apua, eipä sitä perusluonteelleen oikeen voi mitään eikä olosuhteille, jos ei kerran ole hoitajaa lapsille öiksi. Joten enpä osaa minäkään enempää auttaa kuin että yrität pitää huolta jaksamisestasi, levätä mahdollisuuksien mukaan päivällä ja vastapainoksi jotain mukavaa ohjelmaa päiviksi. Ja taisin minä parhaiten relata kylpyläreissuilla ym. pikkumatkoilla, kun oli muuta ajateltavaa ja lapsetkin saattoivat joskus hyvin nukkua, tai sitten ei...
meillä lapsilla myös pieni ikäero (1v6kk) ja minulla oli unettomuutta esikoisen vauva-aikana ja molemmat lapset ovat nukkuneet huonosti (tosin kuopus vähän paremmin kuin esikoinen). Kun kuopus syntyi, niin päätimme miehen kanssa, että minä hoidan vauvan yöllä ja nukun hänen kanssaan eri huoneessa ja mies nukkui taas esikoisen kanssa lastenhuoneessa ekat 6kk ja hoiti esikoisen yöllä, koska molemmat lapset heräili öisin (esikoinen 2-6 krt muuten vaan ja kuopus söi öisin 2-3h välein) ja jos olisimme kaikki nukkuneet samassa huoneessa, ei kukaan olisi nukkunu yhtään ja itse en olisi enää jaksanut hoitaa molempia yöllä! Eli ekat 6kk meni eri huoneissa miehen kanssa ja lopulta kun esikoinen täytti 2v ja luovuimme tutista, loppui yöheräilyt saman tien ja mies siirtyi takaisin meidän huoneeseen. Nyt lapset 9kk ja 2v4kk nukkuvat samassa huoneessa ja enää kuopus herää pari kertaa yössä, kun saa laittaa tuttia. Itselläni ei ollut onneksi enää unettomuutta kuopuksen jälkeen, koska olin niin kiireinen lasten kanssa, etten ehtinyt edes miettiä "nukunkohan" ja illalla vain kaaduin sänkyyn. Ulkoilu ja liikunta auttaa minua nukahtamaan illalla, kokeile niitä? Siirrä lapset eri huoneisiin tai sinun viereen, jos nukut niin paremmin? Itse olen joskus ajatellut, että kyllä sitä aina jossain vaiheessa nukahtaa, ei siihen unettomuuteen kuitenkaan kuole vaikka siltä se joskus tuntui!
Miksi olet tehnyt lapset voi pienellä ikäerolla ja olisit odottanut että ensimmäinen lapsi olisi ollut 5v . Sinun pitää oppia rentoutumaan nukkumaan mennessä jollain tavalla ja niin edelleen. Itse miehenä nukahdin ihan normaalisti kun lapsemme oli pieni ja onneksi ei ole kuin yksi lapsi ja siinäkin on kasvattamista mutta jo voiton puolella kun on toisella lukiossa.
Minä en ymmärrä, kun aina syyllistetään niitä, jotka tekevät lapset pienellä ikäerolla! Onko se välttämättä aina edes helpompaa jos ikäeroa on enemmän? Itsellänikin on lapsilla pieni ikäero (1,5 vuotta) ja monesti olen miettinyt, että rankempaa olisi ollut jos esikoinen olisi ollut joku 3-4-vuotias, koska silloin se esikoinen ei olisi enää nukkunut päikkäreitä - meillä molemmat lapset esim. nukkuivat 3-4h päikkärit samaan aikaan ekat kuukaudet, joten en edes ollut väsy. Ei tullut Baby Bluesia tms., koska vauva-aika oli hyvin vielä muistissa ja toka olikin ehkä siksi superhelppo vauva :-). Elämäntilanteet vaihtelevat, esim. jos on ikää jo paljon ja haluaa useamman lapsen, ei sitä voi odotella mitään 5-7 vuotta! Eka vuosi voi olla rankka, mutta sen jälkeen helpottaa heti ja menee sitten jopa helpommin kuin jos olisi vain yksi, jota saa olla koko ajan leikittämässä ja viihdyttämässä! Jos joku tekee lapset 5 vuoden ikäeroalla ja valittaa, niin miksi niille ei koskaan sanota, että no mitäpä odotit niin kauan ennen kuin teit toisen lapsen? Minullekin moni kauhisteli tilannettamme ja neuvolasta jopa kysyttiin, että oliko vahinkolapsi! Eivät millään uskoneet, että jaksan hyvin kahden alle 2-vuotiaan kanssa.
Itse en olisi koskaan suostunut tekemään noin pienellä ikäerolla lapsia kun pitää olla sitä omaakin elämää eikä pelkkää lapsen hoitoa seuraavat kymmenen vuotta ja niin edelleen. Olisin itse pärjännyt ilman lapsiakin koska miehenä ei olekoskaan ollut vauvakuumetta mutta puolisoni puhui minut ympäri aikoinaan mutta vain kerran ja siksi meillä on vain yksi lapsi ja siinäkin ihan omiksi tarpeiksi. Mutta miksi ne pienellä ikäerolla olevat vanhemmat sitten valittavat kun ovat väsyneitä ja ei kö ne ensimmäisen kohdalla huomannut että kuinka rankkaa se hoitaminen on ensimmäiset 3 vuotta.
"kun pitää olla sitä omaakin elämää eikä pelkkää lapsen hoitoa seuraavat kymmenen vuotta ja niin edelleen." Tuollaisten ihmisten olisi kai pitänyt jättää lapset tekemättä, koska itse ainakin ajattelen niin, että ne lapset kuuluvat siihen "omaan elämään". Sitä paitsi enemmän sitä pikkulapsiaikaa on niissä perheissä, joissa on isot ikäerot! Esim. jos ikäeroa on 5 vuotta, niin juuri kun olet saanut toisen isommaksi, niin aloitat taas kaiken alusta eli sitä "pikkulapsiaikaa" on siis 10 vuotta, kun taas meillä sitä on melkein puolet vähemmän, kun lapset syntyneet peräkkäisinä vuosina! Itse en taas millään jaksaisi enää 5 vuoden päästä aloittaa tätä vauva-aikaa, joten mielellään peräkkäin nämä lapset kun kuitenkin halusimme kaksi. Mutta silti nautin tästä ajasta, vaikka se välillä rankkaa onkin. Mutta jokainen taplaa tyylillään...Pieni ikäero on rankka sen ekan vuoden ja sen jälkeen se palkitsee niin paljon, kyllähän sen ekan vuoden aina jaksaa kun tietää, että kohta helpottaa :-).
Kiitos kaikille asiallisista kommenteista!
Me ollaankin nyt tehty että minä nukun esikoisen kanssa samassa huoneessa patjalla, ei tarvi itellä aina nousta kun alkaa kitiseen, kun viikon verran ollut jo aika levottomia öitä kun pukkaa kulmahampaita ja lapsi pyörii kokoajan. Mies on hoitanut sitte kuopuksen syötön yöllä, mitä tekee kerran yössä tai ei ollenkaan.
Tähän tilanteeseen on varmaan tultu sen takia kun minä oon heti esikoisen synnyttyä hoitanu kaikki yöjuoksemiset että mies sais nukkua kun on kuitenki fyysisesti raskas työ.. ja muutenki mies on niin hyvä uninen ettei herää jos lapset yöllä jotaki ääntelee tms. ja minä herään joka risaukseen niin olen sitten ajatellu että mitäs turhia sitä miestä herättämään ku ite on jo valveilla...
Mutta turhan raskaaksi se käy nyt ku on kaks jotka molemmat yöllä välillä heräilee niin jospa tämä ratkaisu ois sitte meille sopiva!
Miten teillä muilla on hampaiden tulo vaikuttanu yöuniin? Meillä on tosiaan tuo poika alkanu pyörimään ja hyörimään ihan älyttömästi, ja uskon että on niistä hampaista kun illalla menio nukkumaan ilman särkylääkettä mutta yöllä sitten annoin kun ei paikallaan pysynyt ja loppuyön nukku sitte ihan ok.
Aikansa kutakin ja kyllä tuo ohi menee, pitää purra hammasta.
Itseäni vähän hymyilyttää lukea noita valituksia, elän kahden pienen kanssa yksin eli minulla ei ole sitä toista vanhempaa apuna jakamassa noita öitä tai muutakaan. Lapset nyt 2,5v ja 9kk eli vauvan syntymän aikaan ikäeroa oli melko vähän.
Yksin olen pärjännyt koko ajan ja kyllähän nuo molemmat huutelee mutta sellaistahan se lapsien kanssa on. 24/7, yöt ja päivät.
Samaan aikaan sitten todellakin kuulee ystäviltä kuinka heillä on rankkaa kun lapsi valvottaa ja onneksi se ukko ottaa valittavan hoidettavakseen kun olen sen kanssa muutaman yön juossut pystyssä.
En ole katkera mutta halusin tässä tuoda esille muitakin tilanteita jos se vaikka antaisi voimia jaksamaan. itse olen tämän tilanteen toivonut - ja saanut.
Itsellä saman ikäiset lapset ja voin kuvitella, että sinulla on rankkaa yksin, itsekin olen välillä viikot yksin lasten kanssa kun mies työmatkalla välillä. Silti kuulostaa siltä, että itse et ole koskaan kärsinyt varsinaisesta unettomuudesta. Voin sanoa, että se on paljon hirveämpää kuin se, että lapsi herää vaikka 10 krt yössä (jos edes voi siinä välissä vähän nukkua) ja vaikka pitäisikin se lapsi yksin hoitaa! Itsellä on kokemusta molemmista: esikoisen vauva-aikaan oli vain yksi lapsi ja mies osallistui paljon, mutta se ei auttanut, koska kärsin aivan hirveästi unettomuudesta, joka lopulta aiheutti masennustakin! Nukuin siis keskimäärin jotain 2-4h/vrk kuukausia! Ja se pelko unettomuudesta ja se itse valvominen kun saisit nukkua, mutta et pysty ylikierroksilta nukkumaan on aivan kauheaa! Minulla imetys aiheutti tuon unettomuuden ja kun lopetin sen, unettomuus loppui ja myöhemmin vaikka lapsi heräsi sen 5-20 krt/yö 4kk putkeen, jaksoin hyvin koska ei ollut unettomuutta!
opettele olemaan niin ettet heti kipitä lasten luo jos kyseessä on normi kitinä. mun oma oli 1,5v ennenkun kaveri sanoi että nyt hold your horsies!! itte teet sen et lapset herää herkästi,sori vaan. jos alusta alkaen imuroit ja pidät radioo päällä,lapsi tottuu. ei sillä oo muuta mahdollisuutta. ja ihan turha kenekä kitistä vastaan. siis huom jos lapsi on terve. ja ei kipeekään lapsi reagoi esim radioon tm jos mukava kanava soittaa rauhallista musaa. ittestä on hyvin paljon kiinni miten lapsi reagoi kaikkeen.
Olipa todella typerä viesti piupali paupali-nimimerkiltä. Ei lasta voi mitenkään 'tehdä' sen enempää herkkä kuin hyvä uniseksikaan, se on mitä on.
Todella isot sympatia halit täältä :-) Mulla on tasan samalla ikäerolla lapset ja olisin vuosi sitten voinut kirjottaa ton saman. Sulla hormonit jyllää ja muistan aivan elävästi noi tunteet, sua ei varmasti lohduta yhtään kun sanon et siihen ei auta kun aika! Onko mahdollista nukkua kaikki vaikka samassa huoneessa? Sillon sun ei tarvitse huolehtia esikoisesta kun se on sun lähellä ja vauva vieressä. Tietty pari yötä voi mennä ihmetellessä mutta ihan varmasti lapset tottuvat toistensa ääniin, lupaan sen! Mutta muista että nukkumajärjestelyitä voi aina muuttaa tilanteen mukaan, meillä nyt lapset 2v6kk ja 1v3kk ja on nukuttu jos missä huoneissa, miten päin ja kuka kenenkin kanssa :-)) Mua ainakin auttoi kun lapset oli samassa huoneessa, ihan tunne puolellakin.