olla vähän semmonen taivaanrannanmaalari, sulle riittää haaveet, ne ruokkii sua ehkä enemmän kuin todellisuus. Mutta en mä sua syytä. :)
Taidat
eletään vaan
22252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
oikeaan. Kun elää unelmissa, kaikki menee aina hyvin!
Haaveissa ja keskeneräisissä unelmissa kaikki on aina hyvin, ainakin lopuksi.
että hänkin on, vaikka ei uskoisi.
sä teet mun elämän vaikeeks
En myönnä. Joskus on laitettava arjen hallinta haahuilun edelle, suljettava luukut niin sanotusti. Joskus voi antaa haaveilulle vallan ja liidellä hetkisen kohti taivaan sineä tai auringon laskua. Jossain vaiheessa jaksaa taas kohdata myös irl sen mistä haaveilee :).
Mutta tunnistan kyllä ihmistyypin, siis ruokkijatyypin :).
Hyvää sunnuntaipäivää.
Niin olenkin, taivaanrannan sekä suurien tunteiden maalari, maalaan tunteeni mielessäni ja lausun ne kauniisti säveltäen...tehden niistä elämän soinnuista kauniin maalauksen pilviin, muotoilen ne luontoon jos vain huomaat, puhallan hellästi kaipuun kauniin sävelen tuuleen jos kuulet sen...
Olen sellainen taivaanrannanmaalari joka sielun silmillään sävyttää taivaan niin kauniiksi kuin haluat, sävellän tunteeni ja lentosuudelman lailla sen hellästi puhallan kämmeneltäni siivillään nousemaan tuulen mukaan ja silloin ne tunteet elävät jälleen, sen näkee luonnossa jos osaa katsoa.. Siellä voi nousta myrsky hetkessä jos sävelen sointu on suruinen...
Sieluni elää silloin kun maalaan taivaanrantaa, silloin kun sävellän elämän valssia, etsin soitua tunteiden tangoon, silloin sieluni roihuaa kun saan rakastaa, leijailla korkealle katsomaan sieluni haijastumaa ympärilläni...sen tuntee silloin muutkin, niin vahvaa sieluni voima on, niin voimakasta rakkauteni on...sydän sen tietää...
Voin rakastaa ja viedä hänetkin sielunisiivin tuonne tunteiden harmoniaan joka näkyy kaikkialla minne katsot, voin tehdä taikojani ja luoda meille oman maailman tuonne tunteiden tulvimaan sieluuni, veisin sinut kuuntelemaan elämäsi kauneimman sävelmän...mutta siihen tarvitaan kaksi..
lässyn lässyn :)
Nimen omaan... Aina voi tunteitaan kertoilla omalla tavallaan, mutta todellisuus onkin sitten aivan muuta, siihen ei enää runoutta tai ...lässytyksiä kaivatakaan...silloin eletään hetkeä, ei unelmoida vaan eletään unelmat todeksi..
:)
Kirjoituksesi on lähellä omia ajatuksiani.
Elän saduissa, haaveissa ja unelmissa. Ne saavat minut tuntemaan olevani elossa. Ilman niitä minusta tulee usvametsän neito. Vaikka yritän repiä itseni saduista irti, ne eivät ole valmiita päästämään minusta irti. Mitä on IRL, mitä on todellisuus. Ehkä havahdun jossakin vaiheessa, kun olen siihen valmis ja, kun huomaan ettei prinssejä olekaan olemassa.
Ymmärrän, minä vaan en pue sanoiksi satuja vaan elettyä elämääni, todellisia tunteita sekä tapahtumia.
Elän ilman jatkuvaa haaveilua, mutta silloin un haluan jotain tuoda sielustani esiin, saatan tehdä sen runoillen, mutten elävässä elämässä..vain näin kirjoittamalla..
voin kertoa, että prinssejä ei ole olemassa. Jotkut miehet ehkä vähän aikaa jaksaa leikkiä sellaista, mutta ei kukaan paria kuukautta kauempaa jaksa esittää toista mitä oikeasti ovat ;)
mutta ei ole kyllä prinsessojakaan, kaikki ollaan samanlaisia tahvanoita.
Älä kerro, tiedän sen kyllä..tiedän senkin että on sellaista mitä ei tiedä ennen kuin kokee...jota sinä et ole kokenut...sen huomaan..
Elämä on..:)
mutta mutta, jos aina haet elämältäsi uusia kokemuksiia ja nurkan takaa odotat aina parempaa ja haaveidesi täyttäjää, voitkin hukata sen minkä olisit elämässäsi halunut säilyttää.
elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista.... unelmia saa olla ja pitääkin olla, mutta ei niin että on jossakin tasapainottomassa tilassa kokoajan.
Inhorealisti ;))
nääh, olen kulkenut kivisen polun ja löytänyt onneni arjen pienistä asioista, en tarvitse haavekuvia :)
En enää hae uusia kokemuksia elämältäin, kaiken ikääni nähden jo kokea sain, en etsi enää parempaa lain, kokenut täydellisyyden olen jo vain, sen Jumalalta lahjaksi sain..kaikesta kärsimästä surustain jonka elämästä mukaani hain, sinisilmäinen olin silloin kai..
En odota enää mitään yllättävää, en sitä haaveiden täyttäjääkään, tiedän mistä sen voin löytää, menettämättä sitä mitä elämässäin haluan säilyttää,..
Surujeni ja murheideni taakka raskaampi on kuin ymmärrätkään, sen huomaan siitä mitä yrität selittää...ettei elämä tää ole ruusuilla tanssimista...sen luultavasti kaikki jo ymmärtää... siks unelmain ovatkin lähelläin, ettei kukaan niitä särje yllättäin, suuren lahjan elämältäin sain, olen niin onnellinen vain, en leijaile unelmissain, vaan nautin siitä mitä sain..
Tämä on vain sanailua lentävää, ei lainkaan oikeaa elämää, sen kun ymmärtää ei ole mitään hätää...
Tuttua :)
murusia vaan.Se riittää, mahantäysi etoo.
Joskus on siihen aikaa ja se on paikallaan . Joskus taas haaveilu ja lässytys tuntuu pilkalta elämää ajatellen .
Marenkisörsselit ei aina maistu, eikä niillä eläneeksi tule, muutakuin kokki, jos on työssään tarpeeksi hyvä.
Ei ne kaikille ole haaveita, ei lässytyksiä...jotkut pukevat vain elämänsä todellisuuden sanoiksi...
Ei ne haaveet loputtomiin kanna. Jossain vaiheessa haluaa lopettaa löysässä hirressä roikkumisen ja saada tiedon siitä tuleeko mitään vai eikö tule. Pirullisinta on, kun ei voi itse tehdä mitään asialle, vaikka lopulta haluaisi.
Miksi et muka voi? selittelyä.
Onko siis niin että Seurakunnassa on ihan tarkoitushakuisesti haluttu tuhota Jumalan lahja?