Omistan 7 jyrsijää ja sitten sairastuin masennukseen.
Haaveenani oli myös alkaa kasvattamaan yhtä jyrsijälajia, mutta haave kaatui tämän masennuksen myötä. Nolottaa, kun kerkesin paljon tarvikkeita hommaamaan, terraarioita sun muita. Eli kaikki käytännössä valmista, eläimiä ei kylläkään tarpeeksi ollut, mutta muuten kaikki löytyi mitä tarvitsee aloittaakseen kasvatuksen.
Ja nyt - yhtäkkiä - en enää jaksakaan kiinnostua koko asiasta! Tämä on oikeasti hyvin noloa minulle. Moni tiesi aikeistani ja olin tutustunut muutamaan toiseen kasvattajaan saadakseni neuvoja.
Onko tämä oikeasti näin nolo tilanne kuin kuvittelen sen olevan? Vai häpeilenkö vain turhaan?
Olen koittanu ajatella, että sitten kun voin paremmin niin voin aloittaa kasvattamisen. Mutta jotenkin tämä on vaan niin häpeällinen tilanne.
Haaveenani oli myös alkaa kasvattamaan yhtä jyrsijälajia, mutta haave kaatui tämän masennuksen myötä. Nolottaa, kun kerkesin paljon tarvikkeita hommaamaan, terraarioita sun muita. Eli kaikki käytännössä valmista, eläimiä ei kylläkään tarpeeksi ollut, mutta muuten kaikki löytyi mitä tarvitsee aloittaakseen kasvatuksen.
Ja nyt - yhtäkkiä - en enää jaksakaan kiinnostua koko asiasta! Tämä on oikeasti hyvin noloa minulle. Moni tiesi aikeistani ja olin tutustunut muutamaan toiseen kasvattajaan saadakseni neuvoja.
Onko tämä oikeasti näin nolo tilanne kuin kuvittelen sen olevan? Vai häpeilenkö vain turhaan?
Olen koittanu ajatella, että sitten kun voin paremmin niin voin aloittaa kasvattamisen. Mutta jotenkin tämä on vaan niin häpeällinen tilanne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei sinulla ole mitään hävettävää! Kuka tahansa voi sairastua tai elämäntilanne voi muuten muuttua. Kannattaa keskittyä nyt siihen, että saat itsesi kuntoon. Mieti kasvatusta sitten, kun sinulla on siihen taas tarpeeksi voimavaroja.
Minulla on 2 hamsteria. En tunne juuri ketään opiskelupaikkakunnaltani, joten sairastuttuani minun oli pakko viedä hamsterit vanhempien luokse (200km päähän) hoitoon. Olin kuukausia psykiatriselle osastolla, ja välillä en viikkoihin päässyt käymään omalla asunnolla. Hamsterit olivat puolisen vuotta vanhempien luona. Vointini on vähän parantunut, joten parisen viikkoa sitten kävin hakemassa hamsterit takaisin asunnolleni. No joo, tilanteeni on ihan erilainen kuin sinulla. Hamstereita on vain kaksi enkä ole miettinyt kasvatusta tms.
Minusta sinun ei kannattaisi luopua kasvatushaaveista vaikka ei oikein enaa kiinnostaisi. Jotenkin elaimet pitaa pinnalla, kai niihin saa ohjattua jotakin vapauttavaa energiaa. Vaikka takaisin saatu energia ei ole iso lataus niin jotakin niista silti irtoaa. Aina. Jaksamisen kannalta tarkeaa. Ja taustalla on aina se pieni velvollisuus, etta pitaa vaan jaksaa. Joskus se tuntuu tyolta, mutta antaa edes pienta rytmia paivaan. Ei vain voi kellua vailla mitaan @must to do@ juttuja.
Jouduin lopettamaan henkireikani eli kissani pahan syovan takia. Kissallani siis oli syopa. Tosin en tajunnut kuinka iso henkireika kissa olikaan ennenkuin menetin. Tajusin etta kissani oli ollut se voimavara joka piti minut linjan paremmalla puolen. Nyt oon ollu valtavan yksinainen ja taynna hellyytta ja hoivaa jota en saa purettua mihinkaan. ja oon taas masentunut.
Onko tämä oikeasti näin nolo tilanne kuin kuvittelen sen olevan? Vai häpeilenkö vain turhaan?
Ei todellakaan ole nolo tilanne,aivan turhaan häpeät. Tuo on täysin normaalia masennukseen kuuluvaa. Jos asia tulee puheeksi, niin voit sanoa, että tämä masennukseen sairastuminen keskeytti asian, koska oman terveyden kanssa on niin paljon tekemistä ja vointi on ollut huono. Joten ei riitä nyt energiaa toteuttaa mitään kiinnostaviakaan asioita, ennenkuin olet paremmassa kunnossa. Sinulla tai toisille ei ole mitään syytä ajatella, että masentuneenakin pitäisi jaksaa ajatella uusia juttuja ja harrastuksia. Tottakai ne jää pois, jos ei ole kunnossa. Kun vointisi kohenee, niin ne entiset mielenkiinnon kohteet tulevat ajankohtaisiksi ihan itsestään ja haluat taas enempi suuntautua harratuksiin ja tekemisiin, kun vointi on parempi. Ja jos et halua, niin mitä sitten. Myy vehkeet ja unohda koko juttu. Tässä maailmassa on paljon sellaisia terveitäkin ihmisiä, jotka innolla innolla aloittavat yhtä sun toista, ja luovuttavat ennenkuin ovat alkuun päässeet. Se on normaalia välillä.Unohda koko juttu ja ratkaise asia sitten kun olet terveempi, ja luovu kokonaan nyt tuollaisesta turhasta häpeästä!
Masennukseenkin liittyy usein heikko itsetunto, itsesyytökset ym. joten nämä tunteesi voivat siitäkin osittain johtua.
No annan nappuloita ja vaihdan veten tolle kissalle ja välillä siivoon paskalootan. Ohan se ankeeta.