Ruotsalaisten haloota siitä että saako kirjahyllyn kirjoja vilkaista vaiko ei.
Hesarissa oli vain juttua voiko vieras käyttäytymis ohjeen mukaan vilkuilla kylässä ollessaan kirjahyllyä ja vastaus oli että ei, tai siis ettei asukkaat ainakaan niin haluaisi, koska se on noloa.
No himpskutti, silmälaputko on viereilla oltava kun kylään menevät. Eräskin selitti asiaa sillä ettei halunnut pomon näkevän hänen laihdutus- ja kuinka tulet paremmaksi ihmiseksi kirjojaan.
Pakkoko se on yleensä kutsua pomoa kylään tai ketään muutakaan sellaista jonka ei halua nuuskia kotiaan.
Eikö kirjahylly ole avoimessa tilassa oleva niinku taulutkin joita voi katsella?
Hesarissa oli vain juttua voiko vieras käyttäytymis ohjeen mukaan vilkuilla kylässä ollessaan kirjahyllyä ja vastaus oli että ei, tai siis ettei asukkaat ainakaan niin haluaisi, koska se on noloa.
No himpskutti, silmälaputko on viereilla oltava kun kylään menevät. Eräskin selitti asiaa sillä ettei halunnut pomon näkevän hänen laihdutus- ja kuinka tulet paremmaksi ihmiseksi kirjojaan.
Pakkoko se on yleensä kutsua pomoa kylään tai ketään muutakaan sellaista jonka ei halua nuuskia kotiaan.
Eikö kirjahylly ole avoimessa tilassa oleva niinku taulutkin joita voi katsella?
Vastaukset 60
Vanhimmat
"Nittaminax"
Ystäväjoukkoni on aina ollut sellaista että heillä on kirjoja tai sitten ei.
Minulla on kirjoja vähän, koska mielikuvitukseni on aikasti rajoittunut asiaan ja asiattomuuksiin.
Minulla on myös loistopainos "Taru Sormusten Herrasta"
Mutta ei loistopainosta, kuvineen, "Kama Sutrasta".
Kaverilla on, ja jokunen vuosi sitten vaimonsa punastui, vaikka en sanonut mitään.
Sellaiset silmät minulla on.
H.
Kerran olen Kama Sutraa vilkuillut ja en ymmärrä mikä siinä saa jotkut ihmiset punastumaan, tietämättömyys vaiko mukamas liiallinen kainous. Punastelisin jos hyllyssäni olisi Ratto- tai Jallu- lehtiä tai suorastaan pornovideoita.
"Nittaminax"
SuIkupolvemme Heinäpellot eivät paljon antaneet mahdollisuuksia luovuudelle, ja pojankin rotsi oli useimmiten vyötäröpituinen.
Ja 2 X 80 sentin parisänkyjä ei ollut.
Laveri oli vain 60 senttinen, ilman paria.
Harvemmin hommaa hoidettiin niin että "kaikki näky".
Enimmäkseen tyttö hali niin että irti ei päässyt, mutta huulilta veri lensi.
H. :)
Pah..tekopyhyyttä sanon minä. Kyllä niitä värkkejä on nähty iät ja ajat ja joka muuta väittää on taatusti syntynyt tynnyrissä. Piiretyt kuvat eivät mielestäni ole ihan sama asia kun jos olisivat olleet aitoja kuvia, mutta jokainen ajatelkoot miten haluaa.
Veri lensi huulilta.
Vampyyrikö häntä suuteli.
Outoa puhetta, sangen.
Mielikuvitus, on se paras työläisen huvitus.
"Nittaminax"
Hän ottaa sit itsestään vauva-lehden kuvan, itsestään siis.
Ja alkaa piirtämään. siitä saattaa tulla kuva josta ajattelee miten haluaa.
Ettei vaan tulisi kuva Kurtturuususta ilman nuppua?
Kama Sutrasta kertoi kaveri että niistä kuvista eroittaa ihan kaiken!
Ei vain suukotteluosaa.
H. :)
Ei todellakaan kiinnosta sun juttus, mitä missäkin näkyy tai ei. Aloitit jutun ihan väärästä päästä.
Pölise yksinäs.
"Nittaminax"
Kyllä minä aloitin ihan aiheesta, kaikkien kirjahylly ei aina ole yleistä tavaraa.
Moni niistä kertoo enemmän kuin kolme sanaa.
Kuten muistat, minä en aina kirjoita helposti avautuvaa tekstiä.
Yön yli ei aina tarvitse miettiä, jokunen minuutti kuitenkin.
Ihailijasi
H.
"-"
Niin se oli aikoinaan, töitä oli tehtävä, vaan onneksi ei enää.
Nyt on aika pimeyden töille, kuten nuorenakin.
Olla Vampyyrinä kaipaaville Alabasterikauloille.
H. :)
Tosikon toteamus.
Tuollainen näkemättömyys ei ole tullut mieleenikään!
Eiväthän kirjojen selkämykset ole katselua varten vaan omaa löytämistä helpottamassa.
Minulla ne ovat tyypeittäin ja aihealueittain.
Vieraissa en tutki isännän hyllyä mutta joutoajan koittaessa saatan luoda silmäyksen valikoimaan.
Usein sieltä löytyy, vieraamman ollessa kyseessä, yhteinen mielenkiinnon alue tai sitten itselle täysin vieras.
Keskustelun pohjaa joka tapauksessa.
Usein tilanteet ovat johtaneet vastavuoroiseen lainailuun.
Jos pelkää hyllyään niin kirjat on syytä sulkea ovien taakse tai harrastaa "espanjalaistyyppistä seurustelua, ulkona kahviloissa tai ravintoloissa.
Niin en tarkoittanutkaan että niitä kirjoja ruvetaan availemaan, mutta kuitenkin ruotsalaisia ärsyttää jopa selkämyksien vilkuilu.
No en tiedä miten isot heidän olohuoneensa ovat, mutta kyllä minä ainakin omassa kodissani näen sohvallla istuen jokaisen kirjan.
Lainailu onkin nimenomaan mukavaa ja kirjoista saa lisää puheenaiheita.
En minäkään tarkoittanut!
Niin, yksi vaihtoehto on se joka minulla on välttämättömyyden sanelemana käytössä, kirjat on pinottu niin että niitä mahtuu hyllyyn maksimaalinen määrä, selkämyksiä ei näy kuin pienestä määrästä...
Auts, tuo koski korvaan, kun ruvetaan huutamaan. :)
Höh, ei kai yksi huutomerkki huuda?
Asiaan palataksemme:
kyllä mun kirjahyllyä saa katsoa ja kirjoja kans mutta jos joku vieras menee noin vain vetelemään kirjoja hyllystä ja alkaa niitä selaamaan niin se on jo sitten eri asia. Tutut saa tietenkin katsoa mun kirjoja jne vapaasti.
Itse hoitaisin asian niin, siis vieraana, että katselisin kyllä kirjahyllyä ja voisin ehkä kommentoida tyyppi "ai sä tykkäät kans tolkienista" jolloin odottaisin isäntäväen vetävän kirjan hyllystä ja sanovan "joo katsos tää on jubileumpainos mä lahjotankin sen sulle kun sä olet niin sulonen".
Taas nähtävästi olin kirjoittanut jotenkin hassusti, kun enhän tarkoittanutkaan että niitä sieltä vedetään tutkittavaksi. Voi minnuu.
Taidan poistaa koko aloituksen.
"Paloma.se.co"
Saima eikä Saimaa ole vielä jäässä, lutunen.
Ja Suomen luonto on ankara, vain satunnainen Saukko tai Koskikara menee kylmiin vesiin vapaaehtoisesti.
Mutta rangaistuksesi jälkeen voin ottaa sen väliimme, lämmittämään.
H.
Älä turhaan murehdi. Lukematta artikkelia se oli vain ajatus joka tuli mieleeni.
Jaha. Täää oli taas sitä jo (lliankin) tutuksi tullutta sci fantasya.
Niin ja tämä suomenkieli on muutenkin vähän hassu. Puhuin vilkuilemisesta enkä selailusta, eikö ne ole kaksi eri asiaa. Äh....:)
Ninpä. Selkämyksiäkin voi vilkuilla mutta kyllä monet ihmiset nähdessään selkämyksen joka kiinnostaa mielellään vetävät sen esiin hyllystä....siis ymmärsin täysin suomenkielisen merkityksen sanalle "vilkuileminen" ja miten se eroaa esim. "selaamisesta". Halusin vain tarkentaa OMAA näkemystäni asiasta.
"Paloma.se.co"
Ögon blinkar ej aldrig utan,
Att någon skräp, är in i det.
Ej aldrig bromsar, bromsar det
Blick från annan, gör det.
Så skön, retande.
H.
Kannattaa laittaa tummennetut lasit kirjahyllyn salaisten kansioitten kohdalle.
Meillä on kirjahyllyssä täysin sallittua aineistoa, sulassa sovussa dekkareita, rallikirjoja, puutarhaopuksia ja romskuja, sekä vähän muutakin.
Enemmän ihmettelen kun joillakin on kirjahylly täynnä muistoesineitä, valokuvia sun muuta roinaa.
Joissakin kirjahyllyissä ei ole ainoatakaan kirjaa.
Meilläkin on kirjoja niin ettei edes yhteen riviin mahdu, mutta toi onkin sellanen "mappihyllykkö" osassa on koristeita lasiovien takana ja sit toisissa kirjoja. Täysi kaaos.
"Anceli"
Minä arvasin että jokaisessa talossa on jotain lainaamisen arvoista.
Mitä Rallikirjoja sinulla on?
H.
Meidän lasihyllyjen takana on yhdellä hyllyllä vanhoja autojen pienoismalleja, niitä en poista koskaan.
Esim. vuoden 1928 Mercedeksiä, vuoden 1948 Chevy ja monta muuta.
Koristeita en pidä kirjahyllyssä, ei niitä kyllä ole muuallakaan esillä.
Paitsi ystäväni katajasta tekemä ruusu, jonka sain täyttäessäni viiskymppiä.
Tule katsomaan, ehkä saat lainaksi jos lupaat käsitellä hyvin varovasti.
No mutta eikö ne autotkin ole koristeita? Mulla on jotain tyhmiä maljakoita ja nyt ei saa nauraa, mutta lisäksi mun ja likan kipsivaloksia hampaista. Apuaaaa...:)) niin ja valokuva faijasta, kun sain sen täs yks kuukaus kadonneen tilalle. :) ja on siel jotain muutakin krääsää.
Nauroin kuitenkin :))
Onhan ne autot koristeita, mutta parempia kuin kipsivalokset hampaista, minun mielestäni.
Laittaisin autot muualle, mutta en tiedä mihin, niiden kun pitää näkyä.
Valokuvat on jossain laatikossa, otan esiin silloin, kun en enää muista miltä kukin näyttää.
Vain kuolleen vauvamme kuva on aina esillä.
Vauvasta on kuva elävänä, tarkennan sen verran.
Juups ymmärsin minä..
Hymy sun naurullesi..:)
Ymmärräthän sinä, mutta joku toinen voisi iskeä pilkkakirveensä, en mainitse nikkiä, arvaat sen muutenkin.
Hymy siullekin......:)
Sivusta.
Mulla tasan yks pienoismalli, arjalaisesta muskeliautosta vm-91. Se ei mahtunut kirjahyllyyn, se on työpöydän takahyllyllä.
Mutta kun tulikin puheeksi. Yks kaveri, kova automies. Sillä juu kirjahylly, täynnä autojen pienoismalleja, samaten ikkunalaudat, ja loput on laatikoissa pitkin kämppää. Ei sillä ole yhtään kirjaa, mutta pienoismalleissa löytyy.
Pitäs toi mun pienoismalli lahjoittaa sille joskus. Sillä ei ole tota, vaikka useampikin mersu näytti olevan. Se siis keräilee tehdastekoisia metalli pienoismalleja.
Nämät Rwellit ja muut muoviset rakennussarjat on mullekin nuoruudesta hyvin tuttuja. Tein paljon lentokoneita, olin kiinnostunut etenkin toisen maailmansodan koneista. Niistä nyt ei ole mitään jäljellä, ilmakiväärin saamisen myötä ne kaikki tuli ammuttua alas :(((
=DW=
Ei tule hesaria.
Ei siis tietoa, mistä loppujen lopuksi kyse. Aika harva käynyt meidän kirjastossa, se kun samalla myös työhuone, ns. edustustilat erikseen. Mutta kyllä mä ainakin innoissani sitä esittelen, jos joku on kiinnostunut. Muutama kokoelma, joista olen oikein ylpeäkin.
Mun käsittääkseni kyse siitä, liikutaanko yksityispuolella vaiko edustuspuolella. Meillä ihan selkeästi kumpikin erikseen. Ja on olkkarissa tilanpuutteen takia äänentoistolaitteet ja levykokoelmat, ei ole erillistä musiikkinuonetta. Elikkäs kyllä meitin levyt on ihan nähtävissä, mutta niihin ei sitten saa koskea :D
Sekin juttu, onko kyse ihan vaan vapaa-ajan tuttavista, vaiko liike- tms- vieraista. Kirjahylly kertoo paljon ihmisestä. Paljon enemmän kuin moni aavistaakaan. Eipä anna kovin kultivoitunutta kuvaa, jos hyllyssä on pakollinen piplia, pari päätaloa, pari hietamiestä ja iso läjä aku ankan taskukirjoja. Ja kasa alibeja ja seiskalehtiä...
Mä kyllä siis ite aina koitan tsekata uudessa kylästelypaikassa kirjahyllyn, se kertoo paljon enenpi isäntäväestä, kuin muutaman tunnin illallinen.
Ja kirjahylly on hyvä puheenaihekkin, jonkun kirjan perusteella voi päästä pitkiinkin pohdiskeluihin. Taide on toinen hyvä keskustelunaihe. Ja se perinteinen kukkasommitelma on kokolailla kehno puheenaihe :D
Niin, en siis oikein ymmärtänyt, mistä oikeastaan kyse. Jos päästää ihmisiä kotiinsa, ne sitten on päästänyt kotiinsa. Ja vieraitten pitää kyllä osata käyttäytyä. Kyllä mä ainakin roudaan vieraan välittömästi pois yksityistiloista, jos ne sinne on änkeämässä. Siitä kai kyse. Vaikka mitään hävettävää tms ei olekkaan, koti on kuitenkin yksityisaluetta, ei vieraitten tarvitse jokapaikkaan tunkea. Etenkään ominluvin.
Plaah, tuli vaahdottua aika pitkään joutavasta asiasta. Sattui tossa käymään yks vastenmielinen tyyppi, se alkoi selittämään, miten mun pitäsi tauluni ripustella ja oli sisustamassa koko meidän vuosikymmeniä trakennettua desing-asuntoa uudelleen :DDD
=DW=
No tähän vuodatukseen ei voi muuta sanoa ku :DD
"=DW="
"Mä kyllä siis ite aina koitan tsekata uudessa kylästelypaikassa kirjahyllyn, se kertoo paljon enenpi isäntäväestä, kuin muutaman tunnin illallinen"
Tuosta taisikin olla kyse.
Ja nauttisin, jos oppisit joskus tiivistämään, rankasti.
H.
DW
Ei ilkeilynä vaan siksi että tämä sana kirjoitetaan useimmiten Suomessa väärin: design
Hahaha, tuossa voi mennä arvio pahasti pieleen. :) Jos tekisit sykolookista analyysiä esim. meikämamman kirjahyllyn perusteella, voit olla aika hämmentynyt. Hyvin suuri osa kirjoistani on tullut ostamatta, maksamatta, muuten vain, mutta en kerro mistä ja miksi, koska se on jo sitten aivan eri tarina.
Jos ihmisellä on esim. vain muutama kirja hyllyssään, niin minusta nekin kertovat enemmän lahjojen antajista, sillä epäilemättä nekin vähät ovat tulleet joululahjoina. Kirjojen hankinta ei liene silloin juurikaan omistajan harrastuksena.
No, onhan niitä semmoisiakin ihmisiä, jotka ovat hankkineet itselleen kirjaston, joka kertoo hänestä jotain, mutta ei sitäkään kannata yleistää siis.
Lähtisin siitä, että silloin ei pitäisi laittaa näkyville asioita joita ei halua nähtävän.
Kirjahylly on useimmiten olohuoneessa joka on vierastila.
Laittaa sitten itselleen makuuhuoneeseen hyllyn, jonne laitetaan kaikki arka tavara.
Näin minäkin tekisin tai sitten kirjahyllyn laatikoihin arkaluonteiset tai sellaset piiloon.
Toisaalta miksi minä, jos olisin viellä työelämässä, niin edes kutsuisin pomon kylään.
En minäkään.Naurattaa ajatus.
En missään nimessä haluaisi pomoani kotiini.
Mun pomo taas oli keittelemässä kahvia, tiskailemassa ym., kun kotonani oli juhlat eli hän meni jopa jääkaapille :-)))). (kirjahyllyä en omista)
Mielenkiintoista. Itse en edes koskaan pyytänyt työkavereitani kotiini. Työ työnä ja koti kotina. No en kyllä ollut niin merkittävässä työssäkään että heitä olisi pitänyt tänne kutsua.
No kerran pomo kyllä osoitti mielenkiintoa kohtaani, että olisi kait halunut tutustua lähemmin, mutta ei kiitos.
"Nittaminax"
Tässäkö tuli aloituksen aiheen ajatus?
H.
Siis täh....Puhus taas suomea..pliis.
Meillä ovat työkaverit pomo mukaanluettuna käyneet rapujuhlissa. Ei kukaan katsellut kirjahyllyjäni mutta tauluistani oli keskustelua ja valokuvat jotka oli esillä myös tutkittiin (olemme kaikki naisia ja tunnemme toisemme vuosien takaa)
Minäkin olisin tyytyväinen jos joku puhuisi omista taiteistani, mutta ei niitä ole esillä kun olen kaikki jakanut pois. Valokuvissa on jokunen näkyvillä, mutta niitäkin näkee vain harvat ja valitut.
Nykyjään en edes piirtele mitään vaikka aikaa olisi. Meikäläinen kun on vain harrastelija.
Hei, ei se mitään "vain" ole, se on niin hyvä harrastus, ettei parempia juuri olekaan. Siinä sielu lepää ja aika kuluu siivillä ja näet käsiesi jäljen. Jos aikaa on, hakeudu piirustus- tai maalauskursseille, siellä kun on vielä kivoja samanhenkisiä ihmisiä. Ja kivalta tuntuu, että vieläkin huomaa kehittyvänstä - ihan samantekevää tuleeko briljanttia jälkeä, pääasia on viihtyminen harrastuksessaan. Innostuisitkohan uudelleen? Kannattaisi! :)
Kiitos kannustuksesta. Ei sitä tiedä jos tässä joakus vaikka innostuisi jatkamaan. :)
Meillä laitetaan kirjahyllyyn "tyrkkypaikalle" sellaisia teoksia joiden käsittelemät asiat on lastenlapsille ajankohtaista ja toivottavaa luettavaa.
Yksi tytöistä meni aika nuorena parisuhteeseen hieman itseään vanhemman miehen kanssa.
Tullessaan meille, Hän otti parisuhteen sukupuolielämää käsittelevän teoksen selailtavakseen, kuin vahingossa.
Pian Tyttö rohkaistui ja kysyi, josko saisi lainata kirjaa kotiinsa.
Voisivat kaverin kanssa sitä yhdessä lukea.
Niissä asioissa näkyy yhä olevan nuorilla paljon epäselvyyttä ja vääriä käsityksiä.
Vastaavia teoksia on historialliset kirjat.
Nuorille tulee näköjään väistämättä sellainen aika eteen, jolloin juuret alkavat kiinnostaa.
Kodinhoito ja vauvakirjat on nykyään pop.
Käytös ja Tapatietokirja on sellainen, johon ei kajota, ennen kun nuorella tulee eteen sellaisia asioita, jotka nuorten pitää hallita.On ehkä joutunut sellaiseen tilanteeseen, missä on itse huomannut mokanneensa jollakin elämän alueella.
Silloin kirjaa selataan mieluusti.
En näe mitään pahaa siinä, jos joku vieras katsoo kirjahyllymme sisältöä.
Usein siitä kehkeytyy mielenkiintoisia keskusteluita porukoissa.
Jos joku laittaa sellaisia teoksia esiin, joita itse pitää häveten piilotella vierailta silmiltä, on sen sortin kirjoja turhanaikaista pitääkään kotona näkyvissäkään.
Nehän voi laitta vaikka pikkupöksyjen alle piirongin laatikkoon.
Ruotti onkin toista maata Unimatti !
Siellä saa kotitalousvähennystä jokainen hlö jopa 50 000 kr /vuosi (myös perheen lapset saavat sen) . Silti näin kävi "Ruotsi pääsi solidaarisuustukea saavien köyhien maiden joukkoon, joille muiden maiden on määrä luovuttaa osa päästöoikeuksien huutokauppatuloista . Ja mitä Ruotsi, ei ole myöskään mukana Kreikan eurotalkoissa"
Kaikki kirjani ovat avoimissa hyllyissä tai lasiovisissa kirjakaapeissa nähtävissä ja kirjoja on paljon, joten kukaan vieras ei kyllä jaksa ruveta tutkimaan koko tarjontaa. Mutta jos kiinnostaa, niin siitä vaan kunhan eivät vie ... mutta alahyllyjä jos haluavat tutkia, niin joutuisivat jo konttaamaan. En ole huomannut kenenkään konttailevan huushollissani sen koommin, kun lapsenlapset pysyivät pystyssä.
Jos jonkin kirjan selkää ei saa kukaan nähdä, niin paras pistää se jonnekin ihan muualle oven taa ja munalukko oveen. :)
Tauluja on seinät täysi, omia ja muiden, omia joka paikassa muuallakin, huonekalujen takana ja kaapeissa ja laatikoissa ... tytärparat, jotka perivät "taiteellisen tuotantoni"!!! :) Kylppäri-veskissäkin omia "maalauksia" kolme, kaiketi niille just passeli paikka. :)
Tulin valehdelleeksi, veskissäni onkin neljä "maalausta", huomasin käydessäni, itse kun en niihin enää kiinnitä huomiota, huomiota kiinnittäisi nyt enemmän tyhjä seinä:) Maalaukset entisestä kissastani ja nykyisestä, omena-asetelma ja klovninukke. :)
Kirjahyllyssäni ovat kaikki kirjani nähtävillä. Jos tekee mieli katsoa niin siitä vaan. Muutama kirja on sellainen joka on kiinnostanut vieraita, he joko kysyvät luvan tai ottavat sen itse käteensä. Yleensä keskustellaan kirjan sisällöstä, vaihdetaan mielipiteitä kirjoittajista ja joka ei ole ko kirjaa lukenut kysyy että kannattaako lukea.
Kirjahyllyssäni on kirjojen lisäksi valokuvia ja muutamia koriste- esineitä, joita olen saanut lahjaksi tai muistoiksi. Joistakin erikoisista esineistä ovat vieraat kysyneet että mistä noita saa.
Sanotaankin että ei varmaa kuka on tyhmempi se joka antaa kirjojaan lainaksi vai se joka palauttaa ne.
Minulla on kirjojen sekamelska hyllyissäni siellä asuvat sulassa sovussa tietosanakirjat science fantasy- pokkareiden kaa, Garcia Marquez saa seuraa Ensamma mammasta, espanjankielinen aapinen taistelee tilasta Erika Jongin kaa ja sormusten herra Liza Marklundin kaa...ei mitään muuta punaista lankaa kuin oma eklektinen kirjallisuusmakuni ja täydellinen puute edustaa mitään.
Lainaan toki kirjojani mielelläni, mutta vain sellaisille joille kehtaan soittaa ja sanoa hei sä oot unohtanut palauttaa mun kirjan!
Cucurrucu cu cu cuuu...cantaba.
:)
Mun anoppi osti kirjoja metreittäin ja kanet olivat tärkein osa kirjaa: ei hän niitä koskaan avannutkaan, mutta sisustusyksityiskohtana hän niitä käytti.
Mä taas olen lukenut paljon, aikanani, nykyisin vähemmän, mutta yksikään kirja jonka olen ostanut/saanut/jättänyt palauttamatta ei lähde roskikseen. Kannet voi irrota, termiitit syödä tunneleita, sade kastella, mutta ne kulkevat mukana. Paitsi neljä isoa pahvilaatikollista jotka jätin myöhemmässä vaihessa tänne roudattavaksi valtamerten takaa on sukulainen kantanut tunkiolle. Itken niitä vieläkin.
Joo enmä oikeesti lainaa kun omalle jälkikasvulle.
Juu mullakin sekalainen seurakunta hyllyissäni ja mahdoton määrä lastenkirjoja.
Muutama kirja on jäänyt lainaajille, joten en mielelläni lainaisi enää kenellekään muille kuin lapsilleni. Ja tietenkin ne, joita ei ole palautettu, ovat olleet minulle tärkeitä kirjoja. Siperia opettaa. Sellainen, jolle itselleen ovat kirjat tärkeitä, ei mielellään lainaile toisilta tai jos lainaa, niin myös palauttaa. Näin väitän kokemuksen rintaäänellä.
Kaikki kirjani eivät suinkaan ole tärkeitä tai jotain klassikkokamaa, matkalukemiseksi kun ovat käyneet hömssyromskut, joita on sitten jätetty hotelleihinkin, jos ovat olleet makuuni liian hömppää ja sitten hyviä dekkareita tietty. Jossain vaiheessa hankin monenlaisia hakuteoksen tapaisia, pienoistietosanakirjoja, joista oli hyötyä masokistisen vaikeissa sanaristikoissa - hullu harrastus sekin. :) Nykysuomen sanakirjakin on ollut monesti tarpeen. Etymologinen sanakirja lienee aika harvan hyllyssä, se on yksi "tärkeitä kirjojani", vaikken sitä aktiivisesti tutkikaan, se on vain jotenkin aarre, joka ehdottomasti oli saatava! :)
Miksei saisi vieraat nähdä kirjahyllyssä olevia teoksia....ihmetyttää minuakin?
Kieltämätä en pitäisi siitä jos vieraani alkaisi ´järjestelemään´ tiettyä aakkostamistani!
Kirjoja on paljon, mutta ne ovat minun loogisessa järjestyksessä, niin haluan olevankin :) Eihän se suuri homma ole siirtää kirjaa takaisin osioonsa, mut miksi vetelijä ei laita sitä siihen mistä kirjan ottikin?
Kun on tarkka ´tavaroistaan´ kaikella on paikkansa, en myöskään joudu koskaan etsimään mitään, vaikeaakin on välillä ollut kun ei toinen ole yhtä tarkka :/
Epäjärjestys ei vain ole minun juttuni, joskun nipotan miten turhaa aikaa menee siihen kun korjailee tavaroita takaisin niiden omille paikoilleen :))
Tähänkin sopii taas et kukin tavallaan!
Eivät tee asiasta mitään haloota.