Olen 16 vuotias. Olin pitkään yläasteella yksinäinen. Minulla oli kyllä välillä seuraa, mutta en tunne olevani samalla aaltopituudella kenenkään kanssa.
Aloitin juuri lukiossa opiskelun. Olen pitkään haaveillut että saisin ystäviä uudesta koulusta, mutta nyt kun olen jo viikon ollut koulussa, tunnen jo itseni hieman pettyneeksi. Olen jutellut muiden kanssa ja ollut tekemisissä, mutta olo on koko ajan todella vaivautunut.
En tiedä onko minussa jotain vikaa vai eikö minua vain nappaa. Minua ei tunnu vain kiinnostavan. Minulla on poikaystävä jonka kanssa on hauskaa viettää aikaa ja vaikka olisikin tylsempiä hetkiä, en tunne itseäni vaivautuneeksi. Asun lähellä koulua ja menen ruokavälkällä yleensä kotiin syömään koska en tahdo kenenkään näkevän minua syömässä yksin, mutta toisaalta jos joku kysyisi minua syömään niin ahdistuisin varmaan. Olen puhunut psykiatrin sekä poikaystävänikin kanssa muutamista itseäni haittaavista ongelmista.
Tavallaan tahtoisin ystäviä ja "kuulua johonkin" mutta tuntuu etten osaa.
Mistäköhän on kyse. Tunnen kyllä, että minulta jotain puuttuisi elämästäni, jonka arvelen olevan nuo ystävät.
Aloitin juuri lukiossa opiskelun. Olen pitkään haaveillut että saisin ystäviä uudesta koulusta, mutta nyt kun olen jo viikon ollut koulussa, tunnen jo itseni hieman pettyneeksi. Olen jutellut muiden kanssa ja ollut tekemisissä, mutta olo on koko ajan todella vaivautunut.
En tiedä onko minussa jotain vikaa vai eikö minua vain nappaa. Minua ei tunnu vain kiinnostavan. Minulla on poikaystävä jonka kanssa on hauskaa viettää aikaa ja vaikka olisikin tylsempiä hetkiä, en tunne itseäni vaivautuneeksi. Asun lähellä koulua ja menen ruokavälkällä yleensä kotiin syömään koska en tahdo kenenkään näkevän minua syömässä yksin, mutta toisaalta jos joku kysyisi minua syömään niin ahdistuisin varmaan. Olen puhunut psykiatrin sekä poikaystävänikin kanssa muutamista itseäni haittaavista ongelmista.
Tavallaan tahtoisin ystäviä ja "kuulua johonkin" mutta tuntuu etten osaa.
Mistäköhän on kyse. Tunnen kyllä, että minulta jotain puuttuisi elämästäni, jonka arvelen olevan nuo ystävät.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Puhu vaan rohkeasti uusille ihmisille. Kyllä se tosi ystävä löytyy aikanaan, jos olet vain reipas ja avoin. Kyllä mustakin tuntuu välil tolta... kun osa kavereista lähti eri kouluun. Olen myös lukion ekalla. Rohkeutta vaan! :)