1.
Ovi kävi, ja porukkaa lappasi sisään. Suurin osa ojensi bussikorttinsa lukijakoneen piipautettavaksi, ja lähti etsimään jostain vapaata paikkaa. Näin varhaisessa vaiheessa niitä riitti vielä jokaiselle tällä ja muutamalla seuraavalla pysäkillä, mutta moni jo arveli koko auton ajallaan täyttyvän jälleen ahtaaksi sillipurkiksi.
Kaikilla ei aina ollut vapautta valita mitä tahansa paikkaa, ellei sitten noussut kyytiin mahdollisimman lähellä lähtöpysäkkiä. Yksi tällaisista "onnellisista" oli eräs tyttö - Marija.
Kukaan ei luonnollisesti osannut sanoa hänestä mitään, kuin sen, että hänellä ei selvästikään ollut "kaikki hyvin". Tästä kertoi oikeastaan kaikki hänessä: se, miten hän omiin oloihinsa nuutuneena oli vajonnut kumaraan penkille, ja se, miten hän oli koko matkan ajan - samoin kuin sen jälkeen ja sitä ennen - aivan yksin.
Sanotaan, että silmät ovat sielun peili, ja ainakin tästä monien murheiden lapsesta ne kertoivat paljon: ne olivat tyhjät.
Kun kuski huomasi seuraavalle pysäkille ajaessaan tämän aamun asiakkaiden, pääasiassa yläastelaisten määrän, tunsi hän viimeistään tässä vaiheessa todellisen työpäivän alkaneen.
Lumi oli sulanut sohjoksi kaikkialla, ja varsinkin autoteiden varsilla se oli jo vetistä velliä, jota velloi myös pysäkkien kupeilla. Koska kaikki koululaiset halusivat päästä toistaiseksi vapaille istumapaikoille, he tungeksivat jälleen mahdollisimman lähelle paikkaa, johon arvioivat bussin etuoven osuvan, eivätkä huomanneetkaan, että olivat juuri sopivasti vaaravyöhykkeellä, jolla seisovat saivat bussin renkaan roiskimat vetiset lumivellit jaloilleen.
- Ui vittu...! huusivat tämän onnettomuuden uhrit, jotka kuitenkin nousivat tavalliseen tapaan tungeksien autoon, ainakaan päällisin puolin sen kummemin syyttelemättä edes kuskia.
Koululaisromaanin alku
7
178
Vastaukset
- Hiontavaiheessa
Koululaisromaani - miksipä ei? Vaahterakreiviin voit palata sitten myöhemmin.
Kun asut täällä Tampereella, niin pyripä Viita-akatemiaan. Hakuaika päättyy 24.8. klo 15. Ohjeet löytyvät netistä.- Hiontavaiheessa
Kummallista - vastaukseni on tallentunut mutta silti näyttäisi olevan nolla vastausta?
- Eräs kirjoittaja
Mukava lukea, että kokeilet erilaista kertomusta. Säilytät yhä etäisen ja objektiivisen kerrontatyylin: jotakin tapahtuu, jokin tekee siitä havainnon; jotakin uutta tapahtuu, jokin toinen tekee siitä havainnon; jotakin tapahtuu... Ehkä henkilöläheisempi kerronta elävöittäisi tarinaa. Pelkkä havainnointi ei riitä; anna henkilöiden tehdä päätelmiä havainnoista. Se, että näkökulmahenkilöt tekevät havaintoja mutta kaikkitietävä kertoja tekee päätelmät tai jättää tekemättä, käy nopeasti tylsäksi.
Kuka on protagonisti tai näkökulmahenkilö? Kuski on lähimpänä näkökulmahenkilöä, sillä hänen ajatuksensa vilahtavat kerronnassa. Marija on samaistuttavin henkilö, mutta hänen ajatuksiinsa ei kajota.
Mistä tarina kertoo? Alku ei vihjaa mihin suuntaan tarina on etenemässä. Kertooko tämä koululaisista, Marijasta, kuskista vai tiestön kunnosta? Ja mitä asiasta halutaan ensisijaisesti kertoa?
Kirjoitat ilmeisesti kouluikäisille, joten kieliasua voisi yksinkertaistaa ja kiteyttää. Persoonapronominien korvaaminen tarkoilla ilmaisuilla on keino selkeyttää lauseita. Jos kirjoitat Marijasta, käytä rohkeasti Marijaa äläkä "tästä monien murheiden lapsesta ".
Karsi turhia epämääräisyyksiä. Esimerkiksi "lähti etsimään jostain vapaata paikkaa" jostain-sana korvaa ilmiselvästi 'bussia' tai 'linja-autoa'. Miksi epämääräisyys? Koululaiset eivät kuitenkaan etsi vapaata paikkaa bussipysäkiltä tai Saharasta. Selkeä "lähti etsimään vapaata paikkaa" riittää mainiosti.
Tekstissä on itsestäänselvyyksiä. Esimerkiksi sivulauseessa: "Koska kaikki koululaiset halusivat päästä toistaiseksi vapaille istumapaikoille" on kaksi itsestäänselvyyttä. (i) Koululaiset haluavat istua vapaille paikoille. (ii) Kun istumapaikalle istutaan, istumapaikka ei ole enää vapaa. Älä väheksy lukijan älyä. Älä anna Captain Obvious states the obvious olla ylpeä: http://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Main/CaptainObvious - (y)
Erään kirjoittajanhan mielestä kaikkeen pitäisi jo vastata tuon mittaisessa tekstissä... vai miksi aina nuo samat litaniat?
- Eräs kirjoittaja
Miksi aina nuo samat litaniat, on asiallinen kysymys. Miksi kaikkeen pitäisi vastata jo tuon mittaisessa tekstissä, on myös asiallinen kysymys; joskin se olettaa, että vaadin saada vastauksen KAIKKEEN.
Ei, en vaadi kaikkea. Vaadin ainoastaan saada tietää, mitä olen lukemassa. Tuohon kysymykseen vastaaminen vaatii kuitenkin useamman seikan selittämistä.
Onko tarina jännäri vai romanttinen tarina? Onko se fiktiota vai faktaa? Onko se suunnattu lapsille vai aikuisille? Mikä on keskeinen teema? Kehen minun oletetaan samaistuvan ja kehen ei? Jos tällaisiin kysymyksiin ei saa vastausta ja tyyli vaihtuu oleellisesti oletuksesta, tarina pettää lukijansa ja lukeminen voi päättyä siihen. Mitä selkeämmin lukijalle välittyy, mistä tarina kertoo, sitä epätodennäköisemmin pettymyksiä tapahtuu. Lisäksi jos lukija joutuu arpomaan peruskysymysten kanssa, hän ei huomaa pohjustuksia eikä hän samaistu henkilöihin tai uppoudu tarinaan.
Mutta miksi kaikkeen pitäisi vastata jo tuon mittaisessa tekstissä?
Kuvailua voi olla pidemmälti, mutta silloin tekstistä pitäisi välittyä yhtenäinen tyyli, ja peruskysymysten vastaaminen tulisi alkaa heti kuvailun jälkeen. Koululaistarinan alku on edennyt kuvailuvaiheen ohi, joten tarinan olisi syytä vastailla esimerkiksi kysymykseen: kuka on näkökulmahenkilö? Ja tarina vastaa: bussikuski.
Otsikon mukaan luen koululaisromaania, mutta koululaisista kerrotaan ulkopuolisen kertojan ja bussikuskin silmin. Ensimmäinen kappale antaa vaikutelman nuorisoromaanista, mutta toinen kappale muuttaa kertomuksen bussikuskin työpäiväksi. Onko tarina suunnattu lapsille, nuorille vai aikuisille? Monet sanavalinnat ("tästä monien murheiden lapsesta") viittaavat aikuisnäkökulmaan. Koululaisromaani aikuisille, huh? Toisaalta kerronta sisältää myös lapsekkaita ilmauksia, joten ei tämä ole aikuisillekaan suunnattu. Forty-fifty-sixty lasten, nuorten ja aikuisten välillä. Kenelle tarina on kirjoitettu? Mitä olen lukemassa?
Vastasinko riittävästi? - ddfdfgd
Eräs kirjoittaja kirjoitti:
Miksi aina nuo samat litaniat, on asiallinen kysymys. Miksi kaikkeen pitäisi vastata jo tuon mittaisessa tekstissä, on myös asiallinen kysymys; joskin se olettaa, että vaadin saada vastauksen KAIKKEEN.
Ei, en vaadi kaikkea. Vaadin ainoastaan saada tietää, mitä olen lukemassa. Tuohon kysymykseen vastaaminen vaatii kuitenkin useamman seikan selittämistä.
Onko tarina jännäri vai romanttinen tarina? Onko se fiktiota vai faktaa? Onko se suunnattu lapsille vai aikuisille? Mikä on keskeinen teema? Kehen minun oletetaan samaistuvan ja kehen ei? Jos tällaisiin kysymyksiin ei saa vastausta ja tyyli vaihtuu oleellisesti oletuksesta, tarina pettää lukijansa ja lukeminen voi päättyä siihen. Mitä selkeämmin lukijalle välittyy, mistä tarina kertoo, sitä epätodennäköisemmin pettymyksiä tapahtuu. Lisäksi jos lukija joutuu arpomaan peruskysymysten kanssa, hän ei huomaa pohjustuksia eikä hän samaistu henkilöihin tai uppoudu tarinaan.
Mutta miksi kaikkeen pitäisi vastata jo tuon mittaisessa tekstissä?
Kuvailua voi olla pidemmälti, mutta silloin tekstistä pitäisi välittyä yhtenäinen tyyli, ja peruskysymysten vastaaminen tulisi alkaa heti kuvailun jälkeen. Koululaistarinan alku on edennyt kuvailuvaiheen ohi, joten tarinan olisi syytä vastailla esimerkiksi kysymykseen: kuka on näkökulmahenkilö? Ja tarina vastaa: bussikuski.
Otsikon mukaan luen koululaisromaania, mutta koululaisista kerrotaan ulkopuolisen kertojan ja bussikuskin silmin. Ensimmäinen kappale antaa vaikutelman nuorisoromaanista, mutta toinen kappale muuttaa kertomuksen bussikuskin työpäiväksi. Onko tarina suunnattu lapsille, nuorille vai aikuisille? Monet sanavalinnat ("tästä monien murheiden lapsesta") viittaavat aikuisnäkökulmaan. Koululaisromaani aikuisille, huh? Toisaalta kerronta sisältää myös lapsekkaita ilmauksia, joten ei tämä ole aikuisillekaan suunnattu. Forty-fifty-sixty lasten, nuorten ja aikuisten välillä. Kenelle tarina on kirjoitettu? Mitä olen lukemassa?
Vastasinko riittävästi?Erittäin hyvää kritiikkiä "eräs kirjoittaja"! Olin alkamassa vastaamaan, mutta veit sanat suustani, kirjoitit juuri samoista epäkohdista, jotka itseänikin vaivasivat, eli mm. tuo liian objektiivinen kerrontatyyli.
- (y)
Ensinnäkin luetusta tekstistä teit ihan hyviä havaintoja, mutta en pysty olemaan samaa mieltä "tästä monien murheiden lapsesta", sillä omasta mielestäni se ei viittaa aikuisnäkökulmaan. Nuoria on eri kypsyysasteikoilla ja on aivan hyvin mahdollista, että ajatusmaailmakin on sen mukainen... antaa tarinan näyttää sen mitä sieltä tulee.
Toiseksi, mitä meidän bussikuskiin tulee, niin ei kannata unohtaa hänen tärkeyttä tekstissä. Monasti bussikuskit voivat olla hyvinkin läheisiä ystäviä ongelmanuorille, joita niin sanottu päähenkilömme näyttäisi edustavan. Siksi en tyrmäisi tekstin loikkaamista bussikuskiin täysin, sillä hänestä voi hyvinkin tulla tärkeä henkilö masentuneelle nuorelle.
Lyhyt mielipiteeni tekstistä:
Alku kuulostaa varsin kliseiseltä(masentunut päähenkilö yms, jota seuraa todennäköisesti lopussa päättävä askel onnellisuuteen), eikä iskisi kovinkaan minuun... mutta ehkä tuolla jossain on tälläisestä kiinnostuneitakin.
Huomiota kannattaisi todella herättää kirjoitusasuun, itsestäänselvyydet pois ja kuvailua/syvyyttä alkuun. Typerät kliseet pois, joista järkyttävänä esimerkkinä tämä: " Kukaan ei luonnollisesti osannut sanoa hänestä mitään, kuin sen, että hänellä ei selvästikään ollut "kaikki hyvin". Miksikö? Vedä henkeä ja katso jokaista sanaa tarkasti. Lue lause monta kertaa. Lause on hyvin tyypillinen kuvaus ongelmallisesta nuoresta, eikä sitä tarvitse taas kerran käyttää. Toi minulle vahvasti mieleen halvan kirjoituksen tunteen.
Ja Eräälle kirjoittajalle vielä: Kiitokset asiallisesta vastauksesta ja pienestä ajatuksien vaihdosta. Tälläinen keskustelu on aina tervetullutta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 918318
- 926435
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon586284Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme344911- 453331
- 503285
Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo573162- 442859
Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per512816- 502791