Tajusin, että pilaan kaikki suhteeni jatkuvalla analysoinnillani toisen ominaisuuksien sopivuudesta. Tiedän, että kyseinen asia johtuu perhetaustoista, joissa jatkuva luottamuspula on johtanut jatkuvaan pohtimiseen. En osaa oikeastaan luottaa kenenkään, joten joudun analysoimaan toisen sanomisia ja tekemisiä. Miten siitä pääsee irti? Tiedän, ettei kukaan mies halua tälläista ihmistä ja toisaalta sellainen suhde, jossa analysoidaan kaikkea tuntuu aivan hirveältä.
Ehkä minun tulisi vain alkaa luottaa ihmsiin edes näennäisesti. Siis, että peittäisin epäluuloni. Luulen, että kysymykseni aina paljastavat epäluuloni ja saavat toiset hermostumaan. Haluaisin niin rakastaa ja tulla rakastetuksi. Edes sellainen hullu romanssi ei olisi pahitteeksi, mutta aina jätän itseni kiinni analysoinnista.
Ehkä minun tulisi vain alkaa luottaa ihmsiin edes näennäisesti. Siis, että peittäisin epäluuloni. Luulen, että kysymykseni aina paljastavat epäluuloni ja saavat toiset hermostumaan. Haluaisin niin rakastaa ja tulla rakastetuksi. Edes sellainen hullu romanssi ei olisi pahitteeksi, mutta aina jätän itseni kiinni analysoinnista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tai sun tulisi jättää välillä toisen analysoiminen vähemmälle ja analysoida itseäsi, ei vain itsellesi vaan juurikin sille toiselle. Ettet osaa luottaa, mitkä kaikki asiat vähentävät luottamustasi, ettet voi itsellesi aina mitään, missä toivoisit toisen tulevan vastaan jos vain haluaa.......
En usko, että kukaan kestää olla jatkuvan analysoinnin kohteena, varsinkin kun analysoinnit eivät osu oikeaan vain siksi, että analysoija on itse sitä mieltä. :)
Se, ettei pysty luottamaan, on suuri murhe molemmille osapuolille, mutta sitäkään ei korjata näennäisellä unohtamisella ja esittämällä muuta.