loputon ikävä

kaikki meni kirjoitti:

Mulla on niin jäätävä ikävä. Kaikki meni pilalle ja puren vaan hammasta ja muka pyyhin silmiä, jotain hajusteallergiaa muka joo.. Eikä mitään keinoa, mihin purkaa tää pahan olon tunne, kun ei se lopu. Kun se luopuminen ei oo vaan se kertaluopuminen. Sitä kokee ne kaikki samat asiat aina uudelleen, kun toisesta jotain kuulee, vaikkei haluis. Kun sillä on uus, kun se kihlautuu, kun se menee naimisiin, kun se saa lapsen, kun se tekee sen kaiken, minkä itse menetti. Ja joka kerta se repii sydämen riekaleiksi niistä jäljellä olevista rippeistä. Kun niitä tunteita ei voi sammuttaa vain päättämällä, kun tietää et se tuska on vain elettävä, ja sen joutuu kokeen raastavimpana vielä monta kertaa. Kun tietää, ettei se tee yhtään vahvemmaksi, pikemminkin päinvastoin. Kun vastauksia asioihin ei koskaan ole eikä tule, ja vaikka tulisi, niitä ei halua, koska tilanne on lopullisesti ohi. Kun ei enää kestä.. Kun ensin pelkää kuolevansa, sitten luulee kuolevansa ja lopulta toivoo kuolevansa. Kun itkee niin, että lopulta ei jaksa edes itkeä, on turta kaikelle, ja silti ikävä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä