nyt sen, että kun mun oikeasti ja viimein täytyy nyt ryhdistäytyä ja laittaa elämäni järkestykseen (mennyt päin v*ttua jo pidemmän aikaa) niin me tuskin törmäillään kovin usein jos et ota yhteyttä muhun jotenkin. Mun baarikäynnit harvenee tästä aikalailla niin sattumalta tavataan aika pienellä todennäköisyydellä. Menee siis miten menee, mä en jaksa enää yhtään miettiä tätä juttua.
Sanompa vaan
näin se nyt on
9200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei kait se jaksamisesta ole kiinni? Minulla ainakaan. Kyllä ne on jotkut ihan muut voimat jotka tätä raastavaa ikävää ja kaipuuta pitää hengissä.
Jos tää olisi minulle kohdistettu, niin vastaisin että näin sen kai kuuluu mennä, kuten kirjoitit. Ei me voida ikuisuuksia odottaa, että toinen tekee sen kunnon aloitteen. Ei näillä tiedonjyväsillä.
Tuskin koskaan tulen sua silti unohtamaan.
Josko meille olisi varattuna sitten myöhäisempi aikajana..
No miksei sitä aloitetta voi tehdä pienemmilläkin tiedonjyväsillä? Ei kannata jäädä odottelemaan myöhäisempää aikajanaa, vaan toimia tässä aikajanassa. En itsekkään juuri baareile mutta voihan niitä paikkoja törmäämiseen tulla muuallakin.
Selevä
Niinpä. Eihän sulla koskaan ole mulle ollutkaan enempää sanottavaa.
Olenhan mä yhteyttä ottanutkin, vastauksetta =(
Täytyy aika huonosti kyllä mennä, jos ei kykene edes vastaamaan.
...
kesti...jumitin tähän...
jep! tuo on mahtava tilanne kun kumpainenkin miettii tahoillansa päänsä puhki! Kummallakaan ole uskallusta tehä asian eteen sit yhtään mitään!
En jaksa muuten mäkään enää miettiä!
Päin vitulista tosiaan menny kaikki pelkästään kun jääny kaipaan ja haikaileen sua!
Mut nyt loppu. Pakko saaha elämä järjestykseen ja äkkiä!
Tavataan jos tavataan, mut kannattaa pitää kiirettä, on täällä muitakin olemassa kuin sinä! (ei tosin yhtä ihania, mut häätyy tyytyä johonki vähemmän ihanampaan....:( näinhän se menee!)
Ei ollut sit pokkaa sanoa tota päin naamaa?