Ongelma tulikin otsikoitua. Tyttöni on kohta 11kk dobermanni, joka on hyvin peruskoulutettu, rauhallinen, nöyrä ja tottelevainen jonka kanssa on ilo touhuta ja luotto pelaa. Minä ehdoton pomo, mieheni enemmän koiran paras kaveri ja koira ei koskaan ole yrittänyt nousta valtaistuimelle. MUTTA, se iso mutta. Kun pitäisi käydä töissä, ja koira jättää kotiin. Pentuna se joutui olemaan kotona yksin ensin puolisen tuntia ja sitten koiran kasvaessa 4-6 tuntia. Jätän sille aktiivipallon, puruluita yms. Ei tuhoa paikkoja, pissaa, mutta ulvoo ja huutaa. (voi naapuri parat!) Ja kun tulen kotiin alkaa uskomaton riehuminen ja hyppiminen että tuulikaapin oven karmit on kauheilla naarmuilla... :( Ja tyttö hyppii syliin, ei auta polven nostot, napakat ei:t, selän kääntö, täydellinen huomitotta jättäminen, vesi, kolinapurkki...Ääh menee hermo kun nyt on keinot loppu!!
Ja toinen samankaltainen ongelma jos koira on hoidossa anopilla/ omalla äidilläni. Koira huutaa ja riehuu siellä kuin mielipuoli, etsii meitä ja karkaa jos sattuu tilaisuus eikä kukaan halua sitä enää hoitoonsa, rauhoittuu heti kun palaan sitä hakemaan, ensin se vetää hirmu hyppykohtaukset tietty -.- Vielä ongelmallisemmaksi asian tekee se, että saan esikoisen joulukuussa, miten sitten kun oma aika ei ole ykkösenä koiralle?
Kuinkas sit käykään? Miten saadaan koiran olo turvalliseksi ettei tarvitse huutaa perään kotona/hoidossa?? Miten se jonninjoutava hyppiminen saadaan pois? Ja kuinka saada mies kouluttamaan myös koiraa ja kestämään minun neuvomista, koska koira ei tottele miestä 100 varmasti missään asiassa....
Ja toinen samankaltainen ongelma jos koira on hoidossa anopilla/ omalla äidilläni. Koira huutaa ja riehuu siellä kuin mielipuoli, etsii meitä ja karkaa jos sattuu tilaisuus eikä kukaan halua sitä enää hoitoonsa, rauhoittuu heti kun palaan sitä hakemaan, ensin se vetää hirmu hyppykohtaukset tietty -.- Vielä ongelmallisemmaksi asian tekee se, että saan esikoisen joulukuussa, miten sitten kun oma aika ei ole ykkösenä koiralle?
Kuinkas sit käykään? Miten saadaan koiran olo turvalliseksi ettei tarvitse huutaa perään kotona/hoidossa?? Miten se jonninjoutava hyppiminen saadaan pois? Ja kuinka saada mies kouluttamaan myös koiraa ja kestämään minun neuvomista, koska koira ei tottele miestä 100 varmasti missään asiassa....
Vastaukset 12
Vanhimmat
vielä tarkennusta, eli koira on rauhallinen ja levollinen minun tai mieheni kanssa, tätä riehumista esiintyy vain hoidossa ja yksin olon loppuessa kotiin saavuttaessa. Ja nämä puruluut ja pallot ovat aivan koskemattomia, se vaan huutaa. Kyllä sit luut kelpaa kun olemme paikalla.
Onko kellään kokemusta miten totuttaa koira vauvaan? Pelkään että se hyppii minun ja vauvan päälle kun tulemme kotiin, tai talloo vauvan päälle sen ollessa lattialla, ei hyväksy sitä lainkaan ja saan pelätä aina mitä tapahtuu, hysteeristä eikö totta, mutta mistä sitä tietää. Kumminkaan koirasta luopuminen EI ole vaihtoehto, vain siinä tapauksessa jos vauva allerginen tai koira vaaraksi lapsen terveydelle käytöksellään.
Ensin täytyy miettiä, että mikä meni pieleen. Epäilen, että pentuaikainen tervehtiminen kotiin tultaessa. Se tietenkin korostuu, kun koira kasvaa, vaikka tapa on sama.
Ei tuohon auta kun alkaa purkaa tilannetta. Kun tulee kotiin koira kiinni ja rauhoittumaan. Ei turhaa huomiota, vaan kannattaa tähdätä sellaiseen tapaan (meillä näin), että, kun kotiin tullaan, ulkovaatteet pois, ehkä ruokakassien purku jne. Tässä ajassa koiratkin on jo ehtinyt rauhoittua ja oppineet, että huomio tulee ajallaan.
Eli koiraa pannasta ja istumaan. Rahoita ilman (vaadi)kehuja.. Kun jatkat mene keittiöön/olkkariin jne. kuitenkin edeten niin ja vain sen verran, että koiran käytös on hallittu...Kun alkuun pääsee niin siitä se helpottuu. (Määrätietoisuutta.) Pidennä rauhoittumis aikaa sen kyvyn mukaan.
Niin piti sanoa vielä, että tuo yksinolo helpottuu, jos kotiin tulo ei ole niin kiva ja riemukas...
Lisäksi apuna käytä, jo perusjuttuja. Radio taustalle, ruoki ennen lähtöä, luu jne.
Koirasi alkaa ilmeisesti jo reagoida, ennen lähtöäsi. Se huomaa, että olet lähdössä kun puet takkia, kenkiä touhuat muuten eri lailla.
Oletko kokeillut, että puet esim. kengät tms., muttet sitten lähdekään mihinkään.
Pikkuhiljaa koira alkaa pitää näitä "lähtötohinoita" ihan normaali asiana.
Ei stressaa enää lähdön hetkellä, koska silloin sitä on todella hankala jättää jos valmiiksi jo kiihtyneessä tilassa.
Jätät tietysti edelleen koiralle kotiin jotain aktiviteettia, mutta niissäkään ei kannata liiallisuuksiin mennä tai koira kyllästyy.
Myöskään lempilelua, lempi puruluuta tms. ei kannata antaa silloin kun olet kotona, vain kun koira jää yksin. Jätä se paikkaan mistä koira sen huomaa, nimittäin jos annat sen suoraan koiran suuhun sekin kertoo että taas on "mamma lähdössä"
Kun tulet kotiin älä huomio koiraa lainkaan,älä myös silloin kun haet sen anoppilasta/äidiltäsi. Aikaa voi mennä puolituntia tai vähemmän, mutta älä huomio ennen kun on täysin rauhoittunut. anoppilasta/äidiltä hakiessa koiran vaihto paikka voisi olla pihassa, et huomio koiraa, keskustelet hoitajan kanssa, jne
Kaikenlaisia haudutin pantoja, lääkitystä on myös olemassa, mutta itse kokeilisin kyllä kaikkea muuta ennen näitä ratkaisuja.
Harrastatteko koiranne kanssa paljon, tuon ikäinen dobberi neito on täynnä energiaa ja vaatii, paljon erilaista aktiviteettia.
Vauvan tullessa taloon on varmaan teillä ensiarvoisen tärkeää, että miehesi kantaa vauvan sisälle jos pelkäät, että se hyppii sinua vasten.
Tuota hyppimistä pitäisi saada muutenkin pois, kyllä se yleensä taantuu toistojen ja toistojen myötä, mutta älä anna sen missään ulkoleikeissä, tms. hypähtää itseäsi vasten tai alatte kaiken alusta.
Koirat yleensä suhtautuvat vauvoihin hyvin, valvo kuitenkin ensimmäiset viikot yhdessä oloa, ja vauvaa ei satu koiran haistellessa, mutta seuraile koirasi eleitä.
Kun vauva alkaa itkemään, koirat reagoivat hyvinkin eri lailla, varaudu siihenkin. Jotkut pitävät ääntä epämiellyttävänä, jotkut ihmettelevät miksei "mamma" hoida pentuaan, pitääkö itse tehdä, ja osa ei välitä pätkääkään.
Varaudu siihen ettet joudu jättämään vauvaa yksin koiran kanssa, vaikka vauva nukkuisikin ennenkö tiedät sen oman koirasi suhtautumisen.
Mutta pysy itse tyynenä ja rauhallisena, älä hermoile.
canis.familiaris: hmm, kun pentuaikoina tulimme kotiin en huomioinut sitä lainkaan jos neiti riehui tai hyppi polvea vasten, vasta kun olin asettunut taloksi kutsuin sen luokseni. Isäntä taas riehaannutti koiraa kun tuli kotiin joka toinen kerta, kielsin ettei tee niin mutta taisipa unohtua -.- eli kyllä se käytös siintää sinne varhaislapsuuteen. Kyllä sen vieläkin huomaa että koira ei hypi pihalla minua vasten, tai jos hyppää niin se saa tuta, isäntää se taas ei kunnioita ja käyttää käpälälautana... Meillä tyttö ei rauhoitu, vaikka olen täysin noteeraamatta sitä kun se tulee jo tuulikaapin oven ikkunasta läpi, se ryntää jalkoihin kun oven avaa ja hyppii kuin hullu, miten saan sen kiinni osoittamatta huomiota kun se riehuu, ei malta istua ja vinkuu korvaan ja nousee heti ylös? Se raapii naaman jos kyyristyn ottaa niskasta kiinni, yleensä olen aukaissut ulkooven ja pistänyt koiran pellolle ja jäänyt itse sisälle. Sit kun olen kassini purkanut käyn koiran sisälle joka makaa rauhallisena ulkorappusilla. Eli tuo pihalle jäähylle auttaa, mutta se sisääntulo pelottaa kun minulla tulee olemaan kapalo sylissä talvella :o
radio/tv kokeiltu, luut ei maistu kun olemme poissa, ei edes nakinpaloilla täytetty aktiivipallo... Ja meidän kotiinpaluu ei ole enää ollut aikoihin koiralle mieluinen, emme ole lainkaan iloisia sen käytöksestä.
koiriakoiria: kyllä, osuit nappiin, se huomaa havahtuen heti kun alan laittaa itseäni. NYT SE LÄHTEE! Ja koira juoksee perässä kuin kettu, on rauhaton ja vahtaa, välillä se piipittää jo siinä vaiheessa... Hyvä pointti, pitääkin kokeilla, teen lähtötohinaa mut en lähde mihinkään :)
Luut ei edelleen maistu, harmi vain :/
Tuo kotia tuon selitin jo tuossa yllä, no olen täysin huomioimatta myös kun haen koiraa äidiltäni, se juoksee kuin viitapiru pitkin pihamaata. Minulla pitää olla silmät selässä ja olla räväkkä, sillä se saattaa hypätä selkää vasten. Ei mitään jakoja että otan sen hihnan päähän, sit se vasta hyppii vasten. Jotenkin se ei ymmärrä siinä tilanteessa kieltoja, se ei ymmärrä kun ärjäisen sille pahasti, se vaan piipittää ja häntä heiluu ja on niiiiiiin hyvillään kun mamma taas tuli ja pelasti...
No ja sit olen kokeillut sitä kun koira on tarhassa ajurini kanssa (ajuri asuu äidilläni) Olen siinä pihalla, en katso, puhu dobille mitään, mutta se huutaa sieltä tarhasta eikä rauhoitu ollenkaan. Olen ollut useita tunteja touhuamassa lähietäisyydellä, mutta tyttö ei rauhoitu. Ja se huutaa koko ajan myös kun en ole paikalla. Sisällä ollessa se repisi tapetitkin seinistä, siksi se pidetään tarhassa toisen kaverina.
Koira rakastaa uimista, ja keppi lensi lähes joka päivä kesällä järveen (nytkin käydään pari kertaa viikossa) pyörälenkit, kävelylenkit ovat päivittäisiä. Naapurissamme asuu kaksi boxeria joiden kanssa rajut leikit kuluttavat energiaa ja veljelläni on terri jonka kanssa tykkää leikkiä vähän iisimmin, palloilu pihalla on tytön lempileikkejä. Yleensä koira liikkuu niin paljon että illalla se on aivan rättipoikki, ja makaa vaan hiljaa. Silloin yleensä hieron sen jalat ja silittelen rankan päivän päätteeksi. Lepopäiviä tulee viikosta riippuen 1-2 jolloin liikunta on kevyempää. Näyttelyihin treenataan myös ja tottelevaisuutta lähes joka lenkillä minun kanssa, aivojumppaa se saa aktiivipallosta ja piilotetuista nakin paloista pihalla/sisällä. Metsäkävelyillä se myös joutuu etsimään piiloutunutta esim. isäntää emännän kanssa jäljestäessä.
Ollaan mietitty päämme puhki koiran suhtautumista, mitä tehdään jos tyttö ei hyväksy.. Kumminkin tuntuu ettei tästä hyppimisvimmasta ole pakokeinoa toiseen, ihan kuin kaikkea olis jo kokeiltu tuloksettomana :(
Mitä jos kokeilisit(te) kotiin tullessa aina sellaista, että jos koira yhtään riehuu, käännytte takaisin ulos. Kun koira hiljenee ja rauhoittuu uusi yritys, ja taas lähdette pois jos riehunta jatkuu. Luulisi koiran aika äkkiä hoksaavan, että riehumalla se vain karkoittaa teidät pois.. Ja vaikka mikä olisi älkää turhautuko/hermostuko/suuttuko koiralle, se vaistoaa hyvinkin herkästi teidän mielialanne ja käyttäytyy sen mukaisesti. Pyrkikää rauhallisuuteen vaikka mikä olisi, tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö koiraa voisi ojentaa huonosta käytöksestä, mutta rauhallisesti ja hermostumatta. Jos koira alkaa riehumaan kun olette jo päässeet sisälle asti, koira narun päähän/toiseen huoneeseen rauhoittumaan, pois pääsee kun osaa käyttäytyä.
"Hyvä pointti, pitääkin kokeilla, teen lähtötohinaa mut en lähde mihinkään :)"
Tee tätä ja sitten kun oikeasti lähdet, niin pyri lähtemään kiinnittämättä koiraan sen kummempaa huomiota, lähdet vain eleettömästi. Ja koita lähteä vain kun koira on rauhallinen, jos se hermoilee jo lähtiessäsi on rauhoittuminen vaikeampaa kun olet poissa.
En tiedä miten paljon huomioitte koiraa kotona ollessanne, mutta jos kovinkin paljon niin kannattaa vähentää sitä. Ja ehdottomasti huomioida koiraa vain kun se on rauhallinen ja käyttäytyy niin kuin haluatte. Älkää antako sille aina huomiota kun se sitä pyytää, vain silloin tällöin.
Liikunnan määrää voisi ehkä vähentää, varsinkin tuota riehumista koirien ja teidän kanssa. Ei sitä toki kokonaan kannata lopettaa, mutta rajoittaa vaikkapa vain muutamaan päivään viikossa tms. Pistäkää koira kuluttamaan energiansa erilaisilla pään ja nenän käyttöä vaativilla tehtävillä, ne väsyttävät yhtä lailla, mutta eivät saa koiraa käymään ylikierroksilla.
Tässä on vielä hyvin aikaa muuttaa koiran käytöstä ennen lapsen syntymää. Älä siis turhaan etukäteen sure sellaista, mistä et voi tietää miten asiat menevät. Koirat kun yleensä pitävät tai ainakin sietävät lapsia, varsinkin jos ne ovat omaa perhettä. Jos teiltä löytyisi lähipiiristä tuttavia joilla olisi pieniä tai isompiakin lapsia, niin voittehan tutustuttaa koiraa niihin jos haluatte etukäteen valmistaa sitä siihen mitä tulossa on. Tällöinkin pitää vain muistaa itse olla rento ja rauhallinen, neuvoa lapsille miten koiran kanssa ollaan ja kehua koiraa hyvästä käytöksestä ja korjata huono käytös.
ps. Monessa kohtaa ohjeet tuli suunnattua vain sinulle, mutta jotta onnistumisesta ja tilanteen muuttumisesta olisi toivoakaan on miehesi oltava hommassa mukana ja teidän kummankin täytyy toimia tismalleen samoin.
Takaisin sylttytehtaalle."Isäntä taas riehaannutti koiraa kun tuli kotiin"...tästä tapa alkoi ja se tavan lopettaa. Kohtuutonta että sinä, joka asiassa olet ollut jämpti, niin joutuu paikkaamaan toista. Uskoisin että saat helposti koulutettua miehen paikkamaan mokansa. Siitä se lähtee muutos, mistä käytös on vahvistunut..
Lähdön ennakointi on luonnollinen osa tuota käytöstä ja kotiin paluu palkkio, joka on vain vahvistanut sitä...Kouluta se mies oikaisemaan mokansa. Tee se koulutus oikein kädestäpitäen.
"Koira rakastaa uimista...."..Nyt kannattaisi miettiä jo, että mihin liikunnan tekemisen voisi kohdentaa. Pitäisi tarkastella, että onko jo liikkaa / liian mieltä kiihdyttävää aktiviteettiä vilkaalle koiralle. Monipuolisuus on hyvästä, mutta kaikki ei saa kohdentua liikuntaan. (varsinkaa nopeatempoiseen) Nenällä suosisin tekemään hieman vaativimpia asioita. Se auttaisi myös keskittymiskykyyn ja sitä vilkaskoira myös tarvitsee ja siitä hyötyy...
Sellainen kuva jää asiasta, että vilkkaan (avoimen) koiran kanssa on tehty paljon sille mielekkäitä asioita. Tämä lähtö vouhkaaminen voi johtua odotuksesta tekemiseen ja takaisin tulo malttamattomasta odotuksesta kertyneestä innosta.
Ei tiedä tarkkaan kun ei tunne...
Ajattelin samaa kun tuossa yllä c.f, että ehkäpä sitä liikunnallista (hauskaa) aktiviteettia on liikaa. Koira väsähtää helpommin tehdessään "älyä" vaativaa hommaa. Ja todella nyt se mies "hihnaan" ja käskyn alle:))
Jos et saa koiralle pantaa tullessanne kotiin niin voisitko laittaa pannan valmiiksi kun lähdette, toki jo vähän ennen ettei koira tas yhdistä sitä "lähtötohinaan".
Pannasta kiinni ja painat koiran maahan, samalla kun käsket sanallisesti.
Tee sama niin monta kertaa, että koira tajuaa sen varmasti. Älykkäänä neitokaisena se varmaan tajuaa paikka käskyn. Kun saat koiran rauhoitettua tajuamaan sen maahan menon (ilman tervehdys hyppyä), vie se paikalleen ja vaadi hetki paikalla oloa, ja kun itse olet valmis mene sinä tervehtimään koiraasi. Tärkeintä saada se tajuamaan, että sinä ja miehesi päätätte koska tervehtimisen aika on.
Käsitin ekasta kirjoituksesta, että koira hyppisi vain sinun päälle, ei miehen. Jos hyppii miehesikin päälle, vedän pois tuon neuvoni vauvan kanssa kotiin tulosta, että mies kantaa vauvan. Sama kumpi sen kantaa, tuo hyppiminen vaan olisi saatava aisoihin ennen vauvan tuloa.
Ja tosiaan miehesi uskomaan, että koiran on toteltava käskyjä. Voisiko miehesi välillä esim. tokoilla koiran kanssa, se varmasti auttaisi tajuamaan asiaa, kun huomaisi mitä kaikkea koira osaa ja kuinka hienoa on yhteistyö.
Oma nuori koirani on myös samanlainen, tai oikeastaan voin nykyään sanoa että oli.
Kauhean kiintynyt minuun. Sitkeällä sisulla totuttelemisen jälkeen myös kiintynyt vanhempiini jossa melko usein hoidossa.
Asiaa on ehkä helpottanut että omistan myös todella rauhallisen uroskoiran joka ehkä esimerkillä näyttänyt miten kannattaa toimia. Eniten kyllä huomaan tytön rauhoittuneen kun kahdestaan ollaan reissattu ja treenattu.
Voisin kuvitella että koirasi itseluottamus ei ole parhain mahdollinen? Miten suhtautuu muihin koiriin? Voisitko jotenkin koittaa rakentaa sen itseluottaamusta jotta sen ei tarvitse niin turvautua sinuun? Esim jäljestys ja leikit joissa se puuhata itsenäisesti. Lisäksi asiat joista pääset kehumaan sitä ovat hyviä.
Riippuu koirasta mutta meillä edistyminen oli aika hidasta ja oikeastaan kun narttuni oli 1,5 v huomasin yhtäkkiä sen edistyneen vajaassa vuodessa ihan eri tasolle. Ikäkin auttaa samalla kun treenataan.
Muistathan myös että jos jätät koiran työpäivän ajaksi kotiin, niinv arsinkin tässä tapauksessa puolenkin tunnin lenkki on liian vähän. Kokeile vaikka puoltatoista tuntia. Itse heräsin yhdessä vaiheessa neljältä aamuisin käyttämään koirat jotta saatoin hyvillä mielin olla töissä. Nukkuivat tyytyväisinä koko päivän. Kuulostaa joistain ehkä rankalta ja hullulta. Nyt kuitenkin kun ovat murkkuiät ohittaneet niin vähempikin riittää kun tietävät mitä on tulossa...:)
kiitos kaikille vastauksistanne :) En rupea nyt kiireessä vastaamaan yksityiskohtaisesti, mutta sen haluan sanoa että miten sokea olen omille arkirutiineille ja miten paljon avaa toisten näkemykset :D Jes, kyllä myönnän että kun touhuamme koiran kanssa mitä tahansa, on koira lähes aina kiihdyksissä ja juoksee, leikkii, riehuu. Eli kokeillaan rauhoittaa tekeminen sellaiseen missä sen täytyy käyttää aivojaan eikä mahtavaa energialatausta. Se saa liikaakin huomiota ja osaa kerjätä sitä, esim. aamulla tulee rapsutettavaksi ja piipittää jotta saa huomiomme. Lähtötohina ja ei lähdetty- konstia on kokeiltu ja koira jäänyt jo pari kertaa rauhallisesti nukkumaan omalle paikalleen järsimään luuta, Eli temppu toimii jo muutaman kerran jälkeen, vaatii vaan pitkää kärsivällisyyttä meiltä, esim. kauppaan lähtiessä odotellaan lähes puolisen tuntia koiran rauhoittumista, mutta kyllä kannatti. Kotiin tulo on vielä hakusessa, mutta siihen auttaa koiran laitto ulos sille puhumatta/huomioimatta ja sit ottaminen sisälle rauhallisena ja antaa sitä huomiota :) Ja isäntäni luki teidän kirjoitukset myös ja totesi että hyviltä kuulostaa teidän vinkit :) KIIITOS
Kiva että, vinkeistä täällä oli apua. Eteenpäin vaan, kärsivällisyys palkitaan:)