Pelkään/jännitän koiran suhtautumisesta omaan vauvaan joka syntyy yli 2kk päästä. Siskon lapselle ei oo tehnyt mitään pahaa ja sillä ikää alle vuoden. Koira on jo 7v kun vauva syntyy
koiran totuttaminen omaan vauvaan??
Kuka tietäis
8619
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Koiraa ei olla päästetty vapaasti siskon lapsen lähelle
Kyllä se siihen tottuu ja hyväksyy.. Kuhan muistat sairaalasta tullessa mennä ensin yksin "moikkaamaan" koiraa ja sitten vasta vauva näytille.
Meillä mies toi etukäteen synnäriltä vauvan käyttämän vaatteen koiralle nuuhkittavaksi. Tosin meidän koira ei ollut siitä kiinnostunut, tämä lienee rotukohtaistakin (esim. tiedän kultaisennoutajan kantaneen vauvanhajuista rättiä ympäri asuntoa monta päivää). Vauva tuli kotiin sylissäni (näytin siis koiralle, että MINUN vauva). Eipä meillä sen ihmeempiä, koiramme alkoi käsittämään koko vauvaa vasta, kun vauva alkoi liikkumaan ja oleskelemaan lattialla enemmän :) Koiran tulee tietää paikkansa laumassa lapsentulon jälkeenkin. Esim, lapsi ja sinä menette AINA ovista ennen koiraa, huomioit lapsen aina ennen koiraa kotiin tullessasi, jne. Tarkkaavainen kannattaa olla, mutta hysteeriseksi ei kannata heittäytyä, koira vaistoaa kireän ilmapiirin ja käyttäytyy sen mukaisesti.
Kyllä se tottuu siihen. Mutta yhden asian useat unohtavat on juuri se... koira. Totuta koira vauvaan, anna koiralle yhä edelleenkin huomiota, ota koira mukaan esim. vauvan kanssa lenkille, vaipanvaihtoon jne.
Useat tekevät sen virheen että koiraa ei enää koskaan huomioda, sen kanssa ei leikitä, vietetä laatuaikaa, tönitään vain pois vauvan läheltä. Tämä yleensä aiheuttaa negatiivisen kierteen koiran käyttäytymisessä. Ja usein tällaisen taustalla lienee se että ihmiset eivät osanneet odottaa kuinka raskasta lapsen kanssa on, koiralle ei yht'äkkiä olekkaan enää aikaa.
Itselläni on kolme lasta, 2v, 5v, ja 9v. Koiria meillä on aina ollut, tällä hetkellä yksi rottweiler ja yksi saksanpaimenkoira. Lasten kasvattaminen koirien lähellä ei ole koskaan mitään helppoa hommaa, mutta tärkeintä on että koirat eivät tunne jäävänsä yht'äkkiä "lauman" ulkopuolelle.
meille syntyi viikko sitten toinen lapsi. mies toi sairaalasta vauvan käyttämää hasroliinaa nuuskittavaski ja kun kotiin tultiin niin mä menin ekaa vähäks aikaa leikkimään koiran kanssa ja kun oli rauhoittunut mamman kotiintulosta niin mies tuli sisälle vauvan kanssa.
koira vahtii vauvaa kokoajan, aina kun vauva sitterissä liikahtaa tai ääntelee niin koira on pöydällä katsomassa onko kaikki ok. meillä on nyt kova koulutus päälle että pöydälle ei saa hyppiä, tassut voi tuolille laittaa mutta ei ylemmäksi. Lisäksi koira on hieman kovakourainen tuon kuononsa kanssa kun haluaa tulli nuuskimaan, ja saa olla silmät selässäkin että ei ole heti nuolemassa kasvoja kun silmä välttää. koira ilmiselväsi vahtii ja hoivaa vauvaa mutta toki se on eläin johon ei voi koskaan täysin luottaa, ja nimenomaan myös pitää muistaa sen, että koira ei itse ymmärrä miten iso ja vahva hän on verrattuna pieneen viikonikäiseen ihmisrääpäleseen.
Vanhempi lapsemme on jo 6,5 v ja hänelle koira ei todllakaan tee mitään, paitsi jos tyttö erehtyy menemään liian lähelle jos koira on saanut uuden luun. Silloin ärähtää ja menee pois.
Uskon kyllä että ajanmyötä koira tottuu vauvaan ja lakkaa vauhkoamasta kun tulee pieni ininä. Viimeistää sitten kun vauva vähän kasvaa ja on enemmän hereillä.
Koira on 1v4kk vanha Hovawart narttu.
Meillä taas on 1.3kk koira ja lapsi on 2.5kk minä kanssa leikin hetken pihalla koiran kanssa ennen kun näytettiin vauva. Hyvin on sen ottanut vastaa ainut et on niin innokas touhuumaan ja haistelemaan et täytyy välillä komentaakkin :)
Ja tuosta luusta... eli me ollaan opetettu koira jo pienestä pitäen et siltä ku ottaa luun pois ettei tee mitään kun sen verran noita pikkusia on tässä sukulaispiirissä.
eli kuka vaan voi siltä käydä luun ottamassa pois ja se vaan katsoo et saako se sen takas. :)
Kun minä synnyin, meillä oli 4-vuotias snautserinarttu, jolla oli ollut omat pennut vuotta aikaisemmin. Muutenkin TODELLA kiltti koira, jolla ilmeisesti oli vielä äidinvaistoa jäljellä, koska on minut hyväksynyt samantien, ja aina kun istuin sitterissä tms, koira vahti vieressä jokaista liikettäni :) Ja ollessani vähän isompi, opettelin (ja niin opettelivat myöhemmin tuttavaperheiden lapsetkin) seisomaan kiskoen koiran turkista. Siinä voi vaikka lapsi istua ison koiran päällä, eikä toinen liikauta korvaansakaan. Jos koira kyllästyi, se vain tyynesti siirtyi muualle nukkumaan. :)
Nyt meillä on 7v kääpiösnautseri, ja serkkuni on nyt 3kk. Vauva nyt ei ole samassa perheessä, mutta koiramme tulee silti tottua siihen, koska olemme perheen kanssa hyvin läheisiä ja vietämme aikaa yhdessä. Vauva näytettiin koiralle vähän "vahingossa". Eli vauva oli sitterissä, ja muut syömässä. Koira oli kokonaan unohdettu,kun nukkui jossain. yhtäkkiä vaan huomatttiin, että koira oli tullut nuuskimaan vauvan päätä. No, mikäs siinä, nätistihän se meni, molemmat tuijottelivat toisiaan :) Vasta vähän myöhemmin koira näytti tajuavan koko asian, että kyseessä on elävä ihminen :D
Meillä oltiin aivan normaalisti kun koira tuli hoidosta takaisin kotiin kun vauva oli viikon ikäinen. Meidän koira on kiltti mutta kova touhottamaan eikä välttämättä osaa varoa ja voi hyppiä päälle.
Meillä tehosi se että heti alusta alkaen kiellettiin koiraa koskemasta vauvaa eli koira sai tulla nuuskimaan vauvaa mutta ei koskemaan. Koiraa kielletään myös vauvan lelujen, tavaroiden ja alustojen koskemisesta. Koira voi aivan hyvin nuuskia esineitä, mutta sen isompaa tuttavuutta ei saa tehdä. Koiran tulee myös pitää aina sopivan tuntuinen etäisyys vauvaan. Jos tuntuu että se on liian lähellä niin vinkkaa vaan sormella että pois siittä.
Hyvin on pärjätty. Voi jättää vauvan lelutkin lattialle kun lähtee kotoa ja koira ei niihin koske.
Ei auta aluksi muuta ku laittaa vauva lattialle peiton päälle ja vahtia vieressä koska koira tulee tekemään tuttavuutta. Koira saa siis olla vapaana. Sitten sopivalla hetkellä tekee koiralle selväksi että vauvan alueelle ei saa mennä.