Lastensuojeluilmoitushömpötys vaarantaa lasten terveyden

Meillä (enkä ole lestadiolainen, jos se vaikuttaa mielipiteeseesi) kaksivuotias aikoinaan leikki kotona ihan normaalisti vanhempien ollessa kotona. Itse olimme eri huoneessa ja lapsi juoksenteli vähän siellä sun täällä. Jossain vaiheessa oli käynyt laittamassa hellan levyn päälle. Käynti keittiössä ei koskaan kestänyt kerrallaan montaakaan sekuntia, joten kukaan ei juossut hänen perässään sinne eikä tiennyt siis asiasta. Jonkin ajan kuluttua lapsi juoksi uudestaan keittiöön ja seuraavassa hetkessä kuului valtava huuto. Levy oli kuumentunut ja lapsi läntännyt koko kätensä siihen ja käsi oli palanut pahasti. Menimme tietysti lääkärille (jäähdyttelyn ja ensiapusoiton jälkeen) ja saimme valtavat kuulustelut, jossa väitettiin meidän polttaneen lapsen käden tahallaan. Olimme lastensuojelun piirissä monta kuukautta, meillä ramppasi jatkuvasti joku lastensuojelija, joka kyttäsi meidän tekemisiämme ja kyseenalaisti ihan kaiken. Itse olin aivan totaaliset stressissä, eikä asiaa yhtään helpottanut se, että toinen lapsi oli tuloillaan ja pelkäsin molempien huostaanottoa, mikä otettiin puheeksi moneen kertaan.

Ehkä sinun mielestäsi tällaisten tilanteiden välttäminen on vain oman itsensä suojelua, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että meidän lapsiemme etu ei missään tapauksessa ollut tämä syynäys, eikä varsinkaan olisi ollut huostaanotto, jos sellainen olisi tapahtunut. Me kun emme todellaaan ole pahoinpidelleet lapsiamme ja muutenkin hoidamme heitä parhaamme mukaan. Katson siis suojelevani itseni lisäksi myös lasta turhalta huostaanotolta, jos en jatkossa (mikäli tarvetta ilmenisi) vie häntä lääkärille palovamman takia, koska lääkärihän ei lopulta edes voi asialle paljoa mitään tehdä, kuten tuolloin opimme. Pienen vamma hieman hitaampi tai ehkä hieman kivuliaampikin toipuminen on mielestäni lapselle pienempi juttu kuin omasta perheestään eroon joutuminen ILMAN SYYTÄ.

.,-.,-.,- kirjoitti:

Meillä (enkä ole lestadiolainen, jos se vaikuttaa mielipiteeseesi) kaksivuotias aikoinaan leikki kotona ihan normaalisti vanhempien ollessa kotona. Itse olimme eri huoneessa ja lapsi juoksenteli vähän siellä sun täällä. Jossain vaiheessa oli käynyt laittamassa hellan levyn päälle. Käynti keittiössä ei koskaan kestänyt kerrallaan montaakaan sekuntia, joten kukaan ei juossut hänen perässään sinne eikä tiennyt siis asiasta. Jonkin ajan kuluttua lapsi juoksi uudestaan keittiöön ja seuraavassa hetkessä kuului valtava huuto. Levy oli kuumentunut ja lapsi läntännyt koko kätensä siihen ja käsi oli palanut pahasti. Menimme tietysti lääkärille (jäähdyttelyn ja ensiapusoiton jälkeen) ja saimme valtavat kuulustelut, jossa väitettiin meidän polttaneen lapsen käden tahallaan. Olimme lastensuojelun piirissä monta kuukautta, meillä ramppasi jatkuvasti joku lastensuojelija, joka kyttäsi meidän tekemisiämme ja kyseenalaisti ihan kaiken. Itse olin aivan totaaliset stressissä, eikä asiaa yhtään helpottanut se, että toinen lapsi oli tuloillaan ja pelkäsin molempien huostaanottoa, mikä otettiin puheeksi moneen kertaan.

Ehkä sinun mielestäsi tällaisten tilanteiden välttäminen on vain oman itsensä suojelua, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että meidän lapsiemme etu ei missään tapauksessa ollut tämä syynäys, eikä varsinkaan olisi ollut huostaanotto, jos sellainen olisi tapahtunut. Me kun emme todellaaan ole pahoinpidelleet lapsiamme ja muutenkin hoidamme heitä parhaamme mukaan. Katson siis suojelevani itseni lisäksi myös lasta turhalta huostaanotolta, jos en jatkossa (mikäli tarvetta ilmenisi) vie häntä lääkärille palovamman takia, koska lääkärihän ei lopulta edes voi asialle paljoa mitään tehdä, kuten tuolloin opimme. Pienen vamma hieman hitaampi tai ehkä hieman kivuliaampikin toipuminen on mielestäni lapselle pienempi juttu kuin omasta perheestään eroon joutuminen ILMAN SYYTÄ.

Lue lisää

eihän teidän lapsianne huostaanotettu. Vai ymmärsinkö väärin?
En oikein ymmärrä, että miksi koit "kyttäyksen" vääränä.
Mitä jos teillä olisikin pahoinpidelty lapsia? Etkö toivoisi, että joku huomaisi ja lopettaisi sen? Aina ei itse osaa hakea apua. Tai jos pahoinpitely ei loppuisi niin lapsi/lapset pääsisivät turvalliseen paikkaan.

.,-.,-.,- kirjoitti:

Meillä (enkä ole lestadiolainen, jos se vaikuttaa mielipiteeseesi) kaksivuotias aikoinaan leikki kotona ihan normaalisti vanhempien ollessa kotona. Itse olimme eri huoneessa ja lapsi juoksenteli vähän siellä sun täällä. Jossain vaiheessa oli käynyt laittamassa hellan levyn päälle. Käynti keittiössä ei koskaan kestänyt kerrallaan montaakaan sekuntia, joten kukaan ei juossut hänen perässään sinne eikä tiennyt siis asiasta. Jonkin ajan kuluttua lapsi juoksi uudestaan keittiöön ja seuraavassa hetkessä kuului valtava huuto. Levy oli kuumentunut ja lapsi läntännyt koko kätensä siihen ja käsi oli palanut pahasti. Menimme tietysti lääkärille (jäähdyttelyn ja ensiapusoiton jälkeen) ja saimme valtavat kuulustelut, jossa väitettiin meidän polttaneen lapsen käden tahallaan. Olimme lastensuojelun piirissä monta kuukautta, meillä ramppasi jatkuvasti joku lastensuojelija, joka kyttäsi meidän tekemisiämme ja kyseenalaisti ihan kaiken. Itse olin aivan totaaliset stressissä, eikä asiaa yhtään helpottanut se, että toinen lapsi oli tuloillaan ja pelkäsin molempien huostaanottoa, mikä otettiin puheeksi moneen kertaan.

Ehkä sinun mielestäsi tällaisten tilanteiden välttäminen on vain oman itsensä suojelua, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että meidän lapsiemme etu ei missään tapauksessa ollut tämä syynäys, eikä varsinkaan olisi ollut huostaanotto, jos sellainen olisi tapahtunut. Me kun emme todellaaan ole pahoinpidelleet lapsiamme ja muutenkin hoidamme heitä parhaamme mukaan. Katson siis suojelevani itseni lisäksi myös lasta turhalta huostaanotolta, jos en jatkossa (mikäli tarvetta ilmenisi) vie häntä lääkärille palovamman takia, koska lääkärihän ei lopulta edes voi asialle paljoa mitään tehdä, kuten tuolloin opimme. Pienen vamma hieman hitaampi tai ehkä hieman kivuliaampikin toipuminen on mielestäni lapselle pienempi juttu kuin omasta perheestään eroon joutuminen ILMAN SYYTÄ.

Lue lisää

herramunjee!! aika huonosti kaksivuotiasta vahditte joa ensin saa hellan päälle ja sitten viel polttaa ittensa??? mitä teitte sen ajan?? varmasti samaa kun kaikki sadan lapsen äidit..istuitte koneella!!! minusta alkaa jo tuntumaan siltä että kaikki akat pitäs joko salvaa tai niille ei saa antaa tietokonetta! facebook ja lasten teko on nykyään ammattina suurimmalle osalle!

.,-.,-.,- kirjoitti:

Meillä (enkä ole lestadiolainen, jos se vaikuttaa mielipiteeseesi) kaksivuotias aikoinaan leikki kotona ihan normaalisti vanhempien ollessa kotona. Itse olimme eri huoneessa ja lapsi juoksenteli vähän siellä sun täällä. Jossain vaiheessa oli käynyt laittamassa hellan levyn päälle. Käynti keittiössä ei koskaan kestänyt kerrallaan montaakaan sekuntia, joten kukaan ei juossut hänen perässään sinne eikä tiennyt siis asiasta. Jonkin ajan kuluttua lapsi juoksi uudestaan keittiöön ja seuraavassa hetkessä kuului valtava huuto. Levy oli kuumentunut ja lapsi läntännyt koko kätensä siihen ja käsi oli palanut pahasti. Menimme tietysti lääkärille (jäähdyttelyn ja ensiapusoiton jälkeen) ja saimme valtavat kuulustelut, jossa väitettiin meidän polttaneen lapsen käden tahallaan. Olimme lastensuojelun piirissä monta kuukautta, meillä ramppasi jatkuvasti joku lastensuojelija, joka kyttäsi meidän tekemisiämme ja kyseenalaisti ihan kaiken. Itse olin aivan totaaliset stressissä, eikä asiaa yhtään helpottanut se, että toinen lapsi oli tuloillaan ja pelkäsin molempien huostaanottoa, mikä otettiin puheeksi moneen kertaan.

Ehkä sinun mielestäsi tällaisten tilanteiden välttäminen on vain oman itsensä suojelua, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että meidän lapsiemme etu ei missään tapauksessa ollut tämä syynäys, eikä varsinkaan olisi ollut huostaanotto, jos sellainen olisi tapahtunut. Me kun emme todellaaan ole pahoinpidelleet lapsiamme ja muutenkin hoidamme heitä parhaamme mukaan. Katson siis suojelevani itseni lisäksi myös lasta turhalta huostaanotolta, jos en jatkossa (mikäli tarvetta ilmenisi) vie häntä lääkärille palovamman takia, koska lääkärihän ei lopulta edes voi asialle paljoa mitään tehdä, kuten tuolloin opimme. Pienen vamma hieman hitaampi tai ehkä hieman kivuliaampikin toipuminen on mielestäni lapselle pienempi juttu kuin omasta perheestään eroon joutuminen ILMAN SYYTÄ.

Lue lisää

Kyllä pienen lapsen palovamma täytyy lääkärille näyttää. Pienellä lapsella kämmenen alueen kokoinen palovamma voi olla jo todella vakava! Oletko sinä tarpeeksi pätevä määrittämään lapsesi palovamman laajuuden ja syvyysasteen? Määrittämään tarvitaanko ihosiirteitä? Tai muuta vaativampaa hoitoa?

Meillä vuoden ikäinen lapsi poltti kerran kätensä, ei tosin liedellä, vaan kotikuntolaiteeseen. (Laitteen alla oli eräänlainen vastus, joka kuntoillessa kuumeni polttavaksi, laite ei ollut meidän emmekä siitä tienneet) Lääkäri arvioi tilanteen ja laittoi käden asianmukaiseen pakettiin. Omatoimisesti "hoitamalla" olisimme voineet saada pahaa jälkeä, turhia arpia, pahimmillaan pahan tulehduksen. Ja vesikelloja tuli sen verran että vamma olisi saattanut olla syvä.

Kyllä lääkärit osaavat pääsääntöisesti tulkita lasten vammoja. Kyllä pahoinpitelyt yleensä poikkeavat normaali vahingoista. Täytyyhän lääkärin kysellä ja vanhempien vastata, että asiat saadaan hoitoon.Tälläiset turhaan kyttäämiset ja tarkkailut ovat varmasti harmittavia, mutta väitän että aika harvinaisia.

Sitä paitsi eräs opettajanani toiminut sosiaalityöntekijä kertoi, että ilmoitusten jälkeen käydään KERRAN kylässä ja jos mitään kummallista ei ole ja vanhempien kertomia asioita ei ole syytä epäillä, tarkkailu jää siihen.

sgriiiifffffhhh kirjoitti:

herramunjee!! aika huonosti kaksivuotiasta vahditte joa ensin saa hellan päälle ja sitten viel polttaa ittensa??? mitä teitte sen ajan?? varmasti samaa kun kaikki sadan lapsen äidit..istuitte koneella!!! minusta alkaa jo tuntumaan siltä että kaikki akat pitäs joko salvaa tai niille ei saa antaa tietokonetta! facebook ja lasten teko on nykyään ammattina suurimmalle osalle!

Lue lisää

vähän asian vierestä, mutta: Kirjoituksessa luki VANHEMPIEN ollessa kotona.
Ja sinä paapatat vain äidin sen vahingon aikaisesta tekemisestä?

Itse ymmärrän kyllä että vahinkoja sattuu, eikä lasten perässä tosiaan voi koko aikaa juosta, varsinkaan jos niitä on enemmän kuin yksi. Joskus täytyy laittaa pyykkejä kuivimaan ja tehdä ruokaa jne. Ja kun kaikki lapset eivät nuku enään päikkäreitä, ei touhuja voi siihen väliinkään ajoittaa. Tietysti vahinkoja täytyy yrittää ennakkoon välttää vahtimalla, opettamalla ja käytännöllä; keittiön ovi kiinni, lapsilukkoja kaappeihin, vaaralliset tavarat pois lasten ulottuvilta, isot kaapit seinään pultattu, etteivät kaadu päälle jne. Mutta kaikkea ei voi ennakoida.

Eri mieltä olen kuitenkin siitä, että lapsi täytyy viedä tarvittaessa lääkärille. Tuli sitten sata viranomaista jälkipyykissä kotiin tutkimaan tai ei.

.,-.,-.,- kirjoitti:

Meillä (enkä ole lestadiolainen, jos se vaikuttaa mielipiteeseesi) kaksivuotias aikoinaan leikki kotona ihan normaalisti vanhempien ollessa kotona. Itse olimme eri huoneessa ja lapsi juoksenteli vähän siellä sun täällä. Jossain vaiheessa oli käynyt laittamassa hellan levyn päälle. Käynti keittiössä ei koskaan kestänyt kerrallaan montaakaan sekuntia, joten kukaan ei juossut hänen perässään sinne eikä tiennyt siis asiasta. Jonkin ajan kuluttua lapsi juoksi uudestaan keittiöön ja seuraavassa hetkessä kuului valtava huuto. Levy oli kuumentunut ja lapsi läntännyt koko kätensä siihen ja käsi oli palanut pahasti. Menimme tietysti lääkärille (jäähdyttelyn ja ensiapusoiton jälkeen) ja saimme valtavat kuulustelut, jossa väitettiin meidän polttaneen lapsen käden tahallaan. Olimme lastensuojelun piirissä monta kuukautta, meillä ramppasi jatkuvasti joku lastensuojelija, joka kyttäsi meidän tekemisiämme ja kyseenalaisti ihan kaiken. Itse olin aivan totaaliset stressissä, eikä asiaa yhtään helpottanut se, että toinen lapsi oli tuloillaan ja pelkäsin molempien huostaanottoa, mikä otettiin puheeksi moneen kertaan.

Ehkä sinun mielestäsi tällaisten tilanteiden välttäminen on vain oman itsensä suojelua, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että meidän lapsiemme etu ei missään tapauksessa ollut tämä syynäys, eikä varsinkaan olisi ollut huostaanotto, jos sellainen olisi tapahtunut. Me kun emme todellaaan ole pahoinpidelleet lapsiamme ja muutenkin hoidamme heitä parhaamme mukaan. Katson siis suojelevani itseni lisäksi myös lasta turhalta huostaanotolta, jos en jatkossa (mikäli tarvetta ilmenisi) vie häntä lääkärille palovamman takia, koska lääkärihän ei lopulta edes voi asialle paljoa mitään tehdä, kuten tuolloin opimme. Pienen vamma hieman hitaampi tai ehkä hieman kivuliaampikin toipuminen on mielestäni lapselle pienempi juttu kuin omasta perheestään eroon joutuminen ILMAN SYYTÄ.

Lue lisää

Tietenkin lapsille sattuu jotain koko ajan ja vanhemmillekin tulee vahinkoja! Onnettomuuksia sattuu joka päivä. Kyse on nyt siitä, että miksi salata asioita ja varsinkin kun on kyseessä lapsen terveys ja evätä lapselta hoito oman maallikkonäkemyksen perusteella - kun ei tajua mitä vammoja lapsella voi oikeasti olla.

Jos joku viranomainen tai kuka tahansa epäilee että lasta laiminlyödään, on velvollisuuskin tehdä lastensuojeluilmoitus. Kuten tässä ketjussa todettiinkin jo, kyllä perheen tilanne näkyy sitten semmoisena kuin se on, eikä aiheettomia huostaanottoja esim, jonkun palovamman perusteella tehdä, jos ei ole syytä epäillä jotain muutakin. Viranomaiset näkevät, miten asiat ovat. Juuri salailukulttuuri panee epäilemään, että näkyvissä oleva tapaus on vain jäävuoren huippu. Näin minä ainakin itse ajattelen.

Tietysti ihmettelen tuossa palovammatapauksessa, että miksei teillä ole hellassanne mitään turvasysteemiä, jotka ovat välttämättömiä pienten lasten kanssa asuessa. Lapset voi kaataa uunista kuumat ruuat päälleen jne. Kotihan ei ole turvallinen paikka, jos pikkulapset voivat loukata itsensä noin pahasti. Jo siinä on yksi käynnin syy eli että lapsia ei valvota asianmukaisesti, koska tämmöistä tapahtuu.

Vaikka lapsia ei pahoinpideltäisikään aktiivisesti, niin välinpitämättömyys ja valvonnan puute on yhtä paha asia, kun tietää miten helposti kohtalokkaita vahinkoja sattuu. Pitää ymmärtää pienen lapsen halu tutkia kaikki ja varustaa koti sen mukaisesti.

Jos sinulla on ollut joskus pienikin palovamma, niin tiedät, mikä helvetillinen kipu siitä tulee - saati kun palaa koko käsi! Täytyyhän lapsen saada nopeasti kipuhoitoa, vaikka paraneminen tapahtuu itsestään. Minusta on aivan järkyttävää, että mielestäsi lapsen palovamma on asia, jonka voi hoitaa kotona ja sivuuttaa lapsen kärsimyksen ja hirveät kivut noin kevyesti.

Jos lastensuojeluviranomaiset ovat rampanneet kotonanne "jatkuvasti" ja monta kuukautta, niin silloin ilmoitus on ollut täysin aiheellinen. Millään lastensuojeluviranomaisella ei ole halua eikä resursseja lähteä tekemään turhaa työtä jos ei aihetta ole.

sgriiiifffffhhh kirjoitti:

herramunjee!! aika huonosti kaksivuotiasta vahditte joa ensin saa hellan päälle ja sitten viel polttaa ittensa??? mitä teitte sen ajan?? varmasti samaa kun kaikki sadan lapsen äidit..istuitte koneella!!! minusta alkaa jo tuntumaan siltä että kaikki akat pitäs joko salvaa tai niille ei saa antaa tietokonetta! facebook ja lasten teko on nykyään ammattina suurimmalle osalle!

Lue lisää

Meillä oli tuolloin sellainen asunto, missä keittiön ja olohuoneen välillä oli sellainen seinä, jonka ympäri lapset mielellään kulkevat leikkiessään. Kaikki, joilla tuollainen asunto on tietävät, että lapset juoksevat siinä ympyrää jatkuvasti. En usko, että kukaan vanhempi kulkee koko ajan perässä sitä samaa ympyrää, ei vaikka lapsia olisi vain se yksi. Eikä keittiössä tosiaan ollut mitään levyjä tai uunia tai kattiloita tai muuta kuumaa tai vaarallista päällä silloin, eikä meillä ollut mitään ajatusta, että lapsi voisi osata tai pystyä sellaista laittamaan päälle. Itse olimme olohuoneessa, eli aivan vieressä, mutta seinän takana molemmat miehemme kanssa ja tietokonetta ei taloudessamme edes ollut vielä tuolloin. Se yksi kierros keittiön puolella ei myöskään kestänyt niin kauaa, että siitä olisi voinut ajatella jotain tapahtuvaksi keittiön puolella.

Ja joku tuolla epäili, että syy käynteihin olisi epäturvallinen koti. Tuota ei kertaakaan (ainakaan ääneen) epäilty, vaan koko ajan epäiltiin vain ja ainoastaan sitä, että lapsen käsi olisi tahallaan poltettu hellalla. Meillä toki on kaikki uunisuojat ja muut, ettei kattiloita putoile hellalta jne, mutta kun hellalla ei ollut mitään kattiloita tai kuumia levyjä meidän jäljiltämme eikä uuni ollut päällä, niin eivät nuo suojatkaan olleet edessä eikä meille käynyt mielessäkään, että niitä voisi tarvita siinä edessä silloin.

Lapselle ei lääkärissä annettu minkäänlaista kipu- tai muuta hoitoa ja ensiapuun soittaessammekin sanottiin vain, että ensin pitää pitää mahdollisimman pitkään kylmässä vedessä ja näin tehtiin. Soitimme ensiapuun useamman kerran ja kysyimme, pitääkö jo tulla vai vieläkö pidämme kättä vedessä ja aina sieltä sanottiin, että pitää tulla näyttämään vasta sitten kun on ollut vedessä niin kauan, että kipu lakkaa (vedessähän se ei ollut kipeä, mutta sattui heti kun otti kylmästä vedestä pois). Kun viimeisen kerran soitimme, niin oli jo yö ja lapsi vihdoin nukkui eikä herännyt siihen, kun käden otti pois. Silloin sanoivat ensiavussa, että tulkaa aamulla näyttämään. Aamulla tulimme ja lääkäri vilkaisi kättä, alkoi tenttiä meitä ja teki lastensuojeluilmoituksen. Mitään apua lapsi ei siis saanut.

Tuosta on nyt aikaa 12 vuotta ja meillä on tuon esikoisen lisäksi jo neljä muutakin lasta, joita ketään emme koskaan ole pahoinpidelleet eikä mitään naarmuja vakavampia tapaturmia, pahoinpitelyistä puhumattakaan, ole tapahtunut koskaan. Mihinkään toimenpiteisiin ei ryhdytty eikä mitään konkreettista apua annettu tai yritetty antaa koko sen prosessin aikana, jolloin meillä rampattiin välillä useammankin kerran viikossa. Ehkä sitten vain tuntuu niin vaikealta uskoa, että kaksivuotias voi ITSE laittaa käden levylle ja vielä levyn päälle (vaikka minä pitäisi ihan vahinkona jo sitäkin, jos vanhempi olisi itse unohtanut levyn päälle).

Ja ei, lapsia ei huostaanotettu. Minä pelkäsin sitä kuitenkin aktiivisesti koko sen ajan kun meillä kytättiin ja paljon sen jälkeenkin. Valvoin yöni ja pelkäsin ja itkin, että lapset viedään johonkin laitokseen. Mietin, miten lapset siitä selviävät, saanko heitä koskaan takaisin ja jos saan, niin voinko edes ottaa enää, jos ovat jo kotiutuneet esimerkiksi sijaisperheeseen. Ja uskovatko lapset koskaan, että en tahallani heistä ole luopunut enkä heitä ole koskaan pahoinpidellyt tai tahallani tehnyt mitään pahaa, vai tulevatko he koko elämänsä kuvittelemaan, että ovat vanhempiensa niin pahoinpitelemiä, että heidät piti viedä meiltä pois. Miten tuo kaikki vaikuttaisi heidän tulevaisuuteensa ja onnellisuuteensa.

Voi olla, että meidän tapaus oli joku virkailijan päähänpisto, joka ei toivottavasti ole arkipäivää, mutta meille se jätti valtavan kammon lastensuojelua kohtaan.

lapsensuojeluilmoitus tehdään tieyin kriteerein (lapsen ikä, vamman laatu, jne.). Ei siinä hoitohenkilökunta vaiston varassa toimi vaan annettujen ohjeiden mukaan.

jhjlhdfl ah fhjkhhl kirjoitti:

lapsensuojeluilmoitus tehdään tieyin kriteerein (lapsen ikä, vamman laatu, jne.). Ei siinä hoitohenkilökunta vaiston varassa toimi vaan annettujen ohjeiden mukaan.

Ei välttämättä tehdä ilmoitusta tietyin kriteerein.tiedän tapauksia, missä pienelle lapselle on sattunut pahakin onnettomuus, joka ei ole vanhempien tahallisesti aiheuttamaa,niin ei ole tehty mitään ilmoituksia!paremminkin oltu sairaalassa hyvin ymmärtäväisiä.eli kyllä ne hoitohlökunta vähän arvioi ja katsoo, kenestä tekee sen ilmoituksen!

Miten todistat esimerkiksi, että lapsi kaatui ja sen käsi murtui etkä sinä tönäissyt ja käsi murtui? Itse olen elänyt koko lapsuuteni ihan oikeasti pahoinpideltynä eikä kukaan sitä koskaan huomannut, vaikka yritin sanoakin asiasta.