Mikä teidän mielestänne on rajana epänormaalille, tai "sairaalloiselle" mustasukkaisuudelle? Jos minkäänlaista agressiota tai väkivaltaiseen käytökseen viittaavaa ei esiinny, mutta kyttääminen on jatkuvaa esim. jos olen kaupungilla soittoja tulee noin kerran joka 45 minuutti. Kysymykset ovat aina samoja; missä olet, kenen kanssa, minne menet, ketä siellä on, mitä olet ostanut jne. jne. Ja sama joka tunti. Jos en vastaa puhelimeen, se soittaa sata kertaa peräkkäin. On jäänyt myös kiinni puhelimen tutkimisesta. Ei tykkää että käyn baarissa(hyvin harvoin), soittelee koko ajan jne. Tällainen käytös tekee todella hulluksi, eikä voi näin jatkua, käy työstä sen kestäminen. Muuten on hyvä. Mitä tehdä?
Missä menee mustasukkaisuuden raja?
*T*
102380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jätä se kännykkä himaan, ni ei soittele..
En mäkää muijalle kokoaika soittele.. Jos se välittää musta, ni kyl se takas tulee.. jos ei välitä, ni ei sille sit mitää mahda.. ei väkisin voi toisen kanssa olla..
Syytä voi olla toisessa, jos se on todella mustasukkainen, niin se saattaa ite tehä jotai "kiellettyä".. Mustasukkaisuus tappaa suhteen ennemmin tai myöhemmin..
Samaa olen ajatellut, että pettääköhän se itse, kun niin epäilee. Korostan siis, että en ole antanut minkäänlaista aihetta mustasukkaisuuteen, en pettänyt, flirttaillut tai edes puhunut muista miehistä, joten en ole mitenkään "lietsonut" tätä, päinvastoin, koska minusta on inhottavaa, loukkaavaa ja masentavaa ettei minuun luoteta. Oon samaa mieltä, ettei toisen kanssa väkisin voi olla ja jos yrittää, toimii se päinvastaiseen suuntaan. Mies ei sitä vaan ymmärrä ja suuttuu jos en vastaa puhelimeen ja sitten taas sitä s...tanan mökötystä ei kestä kukaan.
No se mustasukkaisuuden raja menee just tossa.
Jos itse tietää ettei ole tehnyt mitään "semmosta"
niin kyttiminen on hirrrveen kurjaa.
Masentaa todella. Jos ei voi luottaa toiseen sen vertaa että vois vapaasti liikkua, tuntee että on ulkonaliikkumiskielto.
T Eräs tommosta kokenut
Sinä olet se mustasukkaisuuden raja ja hyväksy se! Olet kamala.
Veikkaisin että hänellä on tosi huono itsetunto! Eli tuntee itsensä riittämättömänä sinulle. On tuttu juttu mulle, olin kaukosuhteessa kauniin naisen kanssa. Olin hirveän mustasukkainen, mutta tajusin että, teen vaan itselleen paha. Sen jälkeen kun lakkasin soittamiset ja tekstiviestien lähettämiset, rupesin ottamaan rennommin! Niin osat vaihtui aika pian!
Sitten kun hän tajuaa tämän, elämästä voi nauttia täysillä!
Mikä sinulla auttoi tajuamaan sen kyttäyksen järjettömyyden, jos siihen vaikutti joku erityinen tapahtuma tms.? En pysty keksimään, millä sen saisi lopettamaan, koska se tuntuu vaan niin järjettömältä koko toiminta. Olen itkenyt, raivonnut, huutanut, rukoillut ja yrittänyt olla huomioimatta, mutta mikään ei ole auttanut. Tietty itsestähän sen on lähdettävä. Tuntuu vaan kurjalta, jos mies tajuaa sen vasta kun ero on jo tullut. Kiva kuulla kuitenkin, että se muutos on mahdollinen :).
Se mustasukkaisuus meni siihen pisteeseen, että tajusin sen, että se SAIRAUS! Lähettelin koko ajan tekstareita, soitin koko ajan missä oot, mitä teet, kenen kanssa olit? Mulla alkoi kaikki maailman alkoholiongelmat, töissä meni huonosti, olin vainoharhainen. Elämälläni ei ollut päämäärä! Tyttö oli kovaluonteinen, häntä alussa se ei häirinnyt, mutta lopussa ero oli lähellä! Kerran loukkasin hänet niin pahasti että hän alkoi itkeä, mikä mulle oli uutta! Silloin tajusin itse, ettei tässä ole mitään järkeä! Pilaan paitsi oman elämän, myös hänen! Sairaalloisen mustasukkaisuuden hävittyä, elämäni palasi normaaliseksi, rupesin urheilemaan, laihduin 15 kg, itseluottamukseni kasvoi, tyttökin muutti erilaiseksi.
Sinun tapaus kuulostaa pikkaisen vakavammalta, koska asutte samassa asunnossa. Mulla oli kaukosuhde! Mä en usko, että mikään tapahtuma voi parantaa hänet, hänen on tajuttava se itse. Sen jälkeen elämä on paljon helpompaa. En tiedä, ehkä hän kaipaa enemmän läheisyyttä. En voi sanoa, koska en tunne tapausta!
Kaukosuhde tämäkin, on vaan ollut jaksoja kun on vähän pidempikin aika oltu saman katon alla. Sehän siinä niin järjetöntä onkin, että itse olen iloinen jos hän pitää hauskaa ja sitten toisesta on kiva jos minä olen vaan neljän seinän sisällä. Tuntuu, ettei hän pysty iloitsemaan puolestani, jos minulla on muiden (naispuolisten kavereiden tms.) kanssa hauskaa. Sinä sentään havahduit kun tyttöystäväsi itki, itse itken joka toinen päivä riitojen takia, enkä todellakaan ole mikään "hysteerikkoluonne"... Kiitos kun kerroit kokemuksistasi, hyvää jatkoa :).
Jos suhteenne on aina ollut avoin ja luotettava, niin tuollaista ongelmaa ei pitäisi olla.
Oma exäni valehteli ja kierteli totuutta, eikä koskaan pyytänyt minua reissuilleen mukaan...joten se aiheutti hieman mustasukkaisuutta minussa (juuri mainitsemasi laista soittelua ja olisin halunnut myös nähdä puhelimen...mutta en saanut). Tyhmää kun ajattelee näin jälkeenpäin, mutta niin ei todellakaan olisi käynyt, jos hän olisi ollut aina avoin ja rehellinen minulle.
Puhu kumppanisi kanssa! Kyllä asiat selviää, jos on järki ja tunteet mukana!
Minun mielestäni tuo on epänormaalia. Älä vain sorru siihen, että rupeat elämään vankilaelämää kotonasi. Tuollainen käytös on pelkoa, epävarmuutta, omistamisenhalua ja alistamisenhalua. Jos vielä muutat yhteen ennenkuin asia on korjaantunut, voitte molemmat huonosti.