Olin liitossa yli 30 vuotta. Sinä aikana en tuntenut koskaan oloani yksinäiseksi, koska tavallaan elin perheelle ja tunsin olevani läheisten ja ystävienkin ympäröimä. Meillä oli muutama perhetuttu, joiden kanssa vietimme silloin tällöin aikaamme. Matkustelimme ja kävimme elokuvissa ja teatterissa.
En ollut valmistautunut eroon ja se tulikin aivan yllättäen. Tuntui, että seinät kaatuu päälle. Ei ole ketään tuttua ihmistä, jonka kanssa voisi mennä jonnekin. Yksin on kurja käydä missään. Jopa kirjan lukeminen tuntuu tylsältä, kun ei voi jutella kirjan juonesta tai tunnelmista kenenkään kanssa. Entiset perhetutut eivät halua joukkoonsa "kolmatta" pyörää. En kuitenkaan haluaisi uskoa, että he pelkäisivät minun yrittävän iskeä heidän miehensä.
Joku voi ajatella, että yksinäisyyteni on oma vika. Ja niinhän se oikeastaan onkin, mutta se ei lohduta yhtään. Olisi todella pitänyt liitossakin pitää yhteyttä enemmän ihmisiin, myös perheettömiin. Onkohan muilla samanlaisia kokemuksia. Olisi mukava vaihtaa mielipiteitä.
En ollut valmistautunut eroon ja se tulikin aivan yllättäen. Tuntui, että seinät kaatuu päälle. Ei ole ketään tuttua ihmistä, jonka kanssa voisi mennä jonnekin. Yksin on kurja käydä missään. Jopa kirjan lukeminen tuntuu tylsältä, kun ei voi jutella kirjan juonesta tai tunnelmista kenenkään kanssa. Entiset perhetutut eivät halua joukkoonsa "kolmatta" pyörää. En kuitenkaan haluaisi uskoa, että he pelkäisivät minun yrittävän iskeä heidän miehensä.
Joku voi ajatella, että yksinäisyyteni on oma vika. Ja niinhän se oikeastaan onkin, mutta se ei lohduta yhtään. Olisi todella pitänyt liitossakin pitää yhteyttä enemmän ihmisiin, myös perheettömiin. Onkohan muilla samanlaisia kokemuksia. Olisi mukava vaihtaa mielipiteitä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yksinäiselle Lahesta. Aivan kuin olisin lukenut omasta elämästäni. Olin myös yli 30 vuotta saman miehen kanssa yhessä ja sitten tuli ero, hän löysi mielenkiintoisemmanän naisen. Yksin oleminen on todella kurjaa, kyllähän se on vähä omaaki syytä, en vaan jaksa katella enkä metästää miehiä enää, olen kyllä yrittänyt jos jonnilaiset treffipalstat, suurin osa tyssää heti siihen jos mies alkaa melkeen eka kerralla kysellä seksijuttuja! Jotenki vaan niitä miehiä tuntuu olevan aika paljo! Todella viksun olosia on aika harvassa, jotenka menny mielenkiinto. Ja muutkin ihmissuhteet meni todella sen eron myötä, olis pitänyt tosiaan hankkia omia ystäviä aikoinaan! nyt sekin tuntuu niin vaikeelta! enää en tunnu olevan aamuisin mitään syytä nousta edes ylös! Todella masentavaa kun ei voi tosiaan vaihtaa mielipiteitä toisen kans, ei mistään, yksin on turhauttavaa, mekin käytiin ennen matkoilla ja silleen. Pitäs vaan vissiin ottaa itteensä niskasta kiinni, mut miten?