2 kuukautta sitten nauroin, puhuin, olin iloinen, masennusta ei ollut näkyvissä reiluun vuoteen.
Jaksoin innostua asioista.
Olen 22v mies.
Muutin kesäkuussa omaan kotiin ja loman jälkeen kaikki romahti niskaani voimakkaampana kuin koskaan aikaisemmin.
Stressaan jokaisesta asiasta jota joudun elämässä tekemään, itseluottamus on täysin poissa, en pärjää töissä, pelkään, että saan potkut huonon työnteon takia.
Minulla ei ole kavereita yhtään, ainoat syyt elämääni on vanhemmat ja veljeni.
Toivon välillä, että heitä ei olisi, jotta voisin tappaa itseni.
Syön masennuslääkkeitä ja käyn psykiatrilla kerran kuukaudessa, mutta tuntuu, että en saa näistä mitään apua.
Makaan viikonloput kotona itkemässä, töissä vastuu painaa ja tuntuu, että olisi kaikkienkannalta parempi jos minua ei olisi.
Olen tyhmä, puhetaidoton joka ei yksinkertaisesti pärjää missään.
Jaksoin innostua asioista.
Olen 22v mies.
Muutin kesäkuussa omaan kotiin ja loman jälkeen kaikki romahti niskaani voimakkaampana kuin koskaan aikaisemmin.
Stressaan jokaisesta asiasta jota joudun elämässä tekemään, itseluottamus on täysin poissa, en pärjää töissä, pelkään, että saan potkut huonon työnteon takia.
Minulla ei ole kavereita yhtään, ainoat syyt elämääni on vanhemmat ja veljeni.
Toivon välillä, että heitä ei olisi, jotta voisin tappaa itseni.
Syön masennuslääkkeitä ja käyn psykiatrilla kerran kuukaudessa, mutta tuntuu, että en saa näistä mitään apua.
Makaan viikonloput kotona itkemässä, töissä vastuu painaa ja tuntuu, että olisi kaikkienkannalta parempi jos minua ei olisi.
Olen tyhmä, puhetaidoton joka ei yksinkertaisesti pärjää missään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Toihan kuulostaa tutulta osittain. En ite kuitenkaa asunu yksin, vaa vanhempien kans, joka helpotti oloa.
Mun mielest masentunu ei edes Pysty kuvitella onnellist elämää, eikä onnellinen ihmine osaa kuvitella masentunee oloa. Silti ne molemmat on olemas vaikka on vaikee uskoo. Joten säkin viel saavutat onnellisuuden ja osaat neuvoa silloisia masentuneita. (tai niin ainalin mä teen ku tiiän miten helvettiä se on)
Joten koita jaksaa, sillä säkin parannut vielä vaikket sitä usko. Et varmaa usko että parannut, mut mikset parantuis? Ei flunssakaan lopun ikää kestä.
Itse siis syöny Seromex 40mg/pv ja psykiatrin polilla kerran vko. Nyt elämä maittaa :) kaikki nuo on takaapäi ja todennäkösest viel edespäi.
En tiedä osusko tää "apu" ollenkaa oikei, enkä kunnolla tiiä tilannettas, mut anyways, mä halun auttaa parhaani.
Jaksamisii, T. 20v exmasis!!!!!!11
Kuulostaa todella tutulta. Itsekkin 22 vuotias mies paitsi että ei ole töitä enkä edes opiskele missää. Muutama kaveri on joita niitäkin näen todella harvoin. Tyttöystävää ei ole koskaan ollut koska oon pelkuri enkä usko sen takia että koskaan oliskaan. Elämässä ei ole mitään toivoa. Melkein joka päivä ahdistaa ja tekis mieli itkeä mutta en pysty kovin usein siihenkään. Ajattelen melkein joka päivä itsemurhaa. Syön myös masennuslääkkeitä mutta ajattelin luopua niistä kun siitäkin on melkein enemmän harmia kuin hyötyä omalla kohdalla. Terapiassa käyn mutta sekään ei ole auttanut ainakaan tähän mennessä. Elämä on pelkkää synkkää paskaa.
Sinua ei ole luotu turhaan. Olet ihan yhtä arvokas, ainutlaatuinen Jumalan luoma kuin kaikki muutkin ihmiset. Olet vain masentunut tällä hetkellä.
On järkeä.Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa. Mietipä asiaa siitä näkökulmasta, että jos odotit elämältä jotain mitä se ei todellisuudessa olekaan.Suurin osa elämästä on arkea.Parasta elämässä saattaakin olla jotku aivan pienet jutut. Rakastan elämää, vaikka se on minulla ollut vaikeaa.Anna itsellesi lupa onnistua, epäonnistua ja yrittää uudelleen. Voit epäonnistumisenkin jälkeen yrittää uudelleen.Elämä ei ole vasikan hännän varassa.
Toisaalta näen hyväksi sen , että kopio jonkin verran myös ympäriltä. Koska on paljon viisautta , joka on vuosien saatossa kertynyt. Kun otamme jotain vanhaa, mutta haluamme silti vielä uudistua ja pysyä jollakin tavalla ajassa mukana se on hyvä yhdistelmä. Itse näen, että uudistus voi joskus jopa tuoda jotain huonoa tullessaan.Otan esimerkiksi keskustelun ns. vihapuheista. Ehkä sen vois ajatella paraabelina.Eli siinä on se tietty lakipiste, minkäjälkeen uudistuksesta ei ole kuin haittaa. Niin sanotut uudistukset tuottavat vain hallaa ja lisää byrokratiaa.Koskaan ei voida luoda järjestelmää, jossa ei olisi ihmisen mentäviä aukkoja.
Olet kyllä oikeassa siinä että kopiointi on hyväksi. Se on lapsen luonnollinen tapa pyrkiä ymmärtämään ympäristönsä. Ongelma on se että lapsi oppii ajatuksia jotka alkavat ohjata hänen elämänsä suuntaa, sen sijaan että oppisi vain "käytännön" ajatuksia, ja siinä ei ole hitusenkan vertaa hyvää. Se johtaa siihen että lasta ohjaa ulkoiset ajatukset oman tahdon sijasta. Se tietenkin loppupäässä johtaa siihen että lapsi saa elämän jota ei tahdo, ja on siitä masentunut. Kaikki yhteiskuntajärjestelmät ovat itsessään täysin luonnonvastaisia ilmiöitä, sillä ne ovat rakennettu vallan periaatteelle, eli sille että toiset määrää puolestasi, siis toisin sanoen ne ovat vastoin jokaisen ihmisen luontaista omaa tahtoa. Voisiko maailma toimia paremmin ilman valtaa? Vai olisikohan valta se asia joka on aiheuttanut historiassamme tapahtuneet onnettomuudet? Mukaan ei lasketa luonnonkatastrofeja.
Liian nuori, mulla ollu täyttä helvettiä tähän saakka. Oon ite 29, kato 2-3 vuotta vielä. No niin mäkin aattelin ton ikäsenä...
Suhteissa, kuten elämässä yleensäkin, ongelma on se että opimme jo lapsuudesta lähtien ajatuksia mm siitä minkälaisia meidän tulisi olla ja miten meidän tulisi käyttäytyä. Kopioimme siis roolin jota alamme esittämään. Mutta koska se on vain rooli, niin myös suhteista tulee teatteri, eli epäaito, siis valhe. Tavallisesti tämä tapaoppi on tapahtunut jo niin nuoresta lähtien ja niin kauan, että ihminen uskoo olevansa se henkilö, joksi hänet on kasvatettu.
Suhteet eivät ole ainoa asia mihin ulkoiset ajatukset vaikuttavat, sillä nämä ulkoiset ajatukset alkavat ohjaamaan myös elämän suuntaa, ja vähitellen oma tahto vajoaa tiedottomuuteen. Ihminen huomaa jossakin vaiheessa elämänsä olevan sisällöltään tyhjää, ja etäisyys omaan tahtoon aiheuttaa mm masennusta.
Kompastuin sattumalta kirjaan, jonka avulla sain selkeyttä mieleeni, ja ymmärsin miten, niin suhteissa kuin elämässäkin, opitut ajatukset vaikuttavat meihin. Kirja kuvailee ajatusten ja mielen toiminnot todella tarkalla tavalla, ja antaa työkalut joiden avulla tulee tietoiseksi omasta itsestään, sekä omasta alkuperäisestä tahdostaan. Omalla kohdallani olen saanut aitoa toimivuutta elämääni. Se on kyllä vaatinut kovaa työtä itseni kanssa, mutta tuloksena on elämä jota tahdon. Kirjan nimi on Alkuajatus. Kannattaa lukea!
Tuntemuksesi ovat sinulle varmaan totta, mutta et ole niin toivoton, tyhmä ja kehno ja tarpeeton kuin uskot ja koet olevasi. Sinulla on ollut vasta kaksi kuukautta sitten asiat hyvin.
Kannattaahan toki veljesi ja vanhempiesikin vuoski elää. Ja olet itsekkin ainutlaatuinen yskilö - ei toista sinunlaistasi.