Ongelmani on siis tälläinen:
Olen 26-vuotias nainen ja tällä hetkellä opiskelen. Olen köyhästä perheestä ja lapsuuteni oli paikoin ihan helvettiä. Vanhempani ovat olleet veloissaan koko elämänsä, äiti juo ja isä on vain ryssinyt raha-asiansa aina. Itse kuitenkin olen suht hyvässä asemassa, sillä minulla on hyvä mies ja itse opiskelen korkeakoulututkintoa ja valmistun hyväpalkkaiseen työhön.
Isäni pyytää minulta rahaaa lainaksi, ei mitään isoja summia (maks 100e), mutta kuuluuko minun lainata hänelle? En tiedä minne rahat menevät eli onko tarkoitettu ruokaan vai mihin. Emme ole olleet kovin läheisiä sen jälkeen kun muutin pois kotoa. Olen vieläkin katkera vanhemmilleni, että he tekivät minun ja sisarusteni lapsuudesta ja nuoruudesta yhtä painajaista, sillä meillä juotiin ja tapeltiin aina. Tunnen kuitenkin olevani vastuussa isästäni, sillä olenhan hänen tytär. Tiedän kylläkin, että en näe noita rahoja enää koskaan ja minulla olisi niille käyttöä itsellänikin.
Mutta mitä mieltä olette?
Olen 26-vuotias nainen ja tällä hetkellä opiskelen. Olen köyhästä perheestä ja lapsuuteni oli paikoin ihan helvettiä. Vanhempani ovat olleet veloissaan koko elämänsä, äiti juo ja isä on vain ryssinyt raha-asiansa aina. Itse kuitenkin olen suht hyvässä asemassa, sillä minulla on hyvä mies ja itse opiskelen korkeakoulututkintoa ja valmistun hyväpalkkaiseen työhön.
Isäni pyytää minulta rahaaa lainaksi, ei mitään isoja summia (maks 100e), mutta kuuluuko minun lainata hänelle? En tiedä minne rahat menevät eli onko tarkoitettu ruokaan vai mihin. Emme ole olleet kovin läheisiä sen jälkeen kun muutin pois kotoa. Olen vieläkin katkera vanhemmilleni, että he tekivät minun ja sisarusteni lapsuudesta ja nuoruudesta yhtä painajaista, sillä meillä juotiin ja tapeltiin aina. Tunnen kuitenkin olevani vastuussa isästäni, sillä olenhan hänen tytär. Tiedän kylläkin, että en näe noita rahoja enää koskaan ja minulla olisi niille käyttöä itsellänikin.
Mutta mitä mieltä olette?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voithan varmistua, että ne todella menevät tarpeeseen, käy isäsi kanssa kaupassa ja maksa ostokset, tai jos hän sanoo laskujen olevan syynä rahan lainaamiseen, voithan pyytää laskun itsellesi, että maksaisit sen itse omalta tililtäsi. Ehkä sitten itselläsikin olisi kuitenkin hieman parempi mieli, jos kuitenkin käy niin ettet saisikaan rahojasi takaisin, tiedät itse ainakin, että ne on "sijoitettu hyvin". Ja jos se ei käy isällesi, niin ehkä silloin on syytä epäillä, että rahat eivät oikeasti olisi menneet ruokaan tai laskuihin.
jos tarvitset itsekkin tuota rahaa niin miksi lainaisit, ta paremminkin antaisit rahaa? itsehän mainitsit että tuskin näkisit rahoja enää. kuulostaa ehkä ilkeältä, koska kyseessä oma isä mutta itsepähän on raha.asiansa sössinyt.
aina välillä äitini pyytää rahaa lainaan, ja tieän että useinkin se menisi viinaan, sanon vain että ei ole rahaa mitä lainata. en halua menettää välejä äitiini sen takia etten lainaa viinarahoja, joten kaunisteltu vastaus on usein "lainaisin mutta ei ole oikein mistä lainata", vaikka todellisuudessa pystyisinkin lainaamaan. enkä edes voi luottaa siihen että saisin rahat takaisin joskus.
kuten aiemmassa vastauksessa, niin ehdota että käytte yhdessä kaupassa ja maksat ruuat. tai maksat laskut.
En minäkään lähtisi rahaa niin vaan antamaan. Varsinkin jos on tiedossa, että isän omat rahat on mennyt alkoholiin ja tupakkaan. Tossa laskujen maksamisessa ja ruuan ostamisessakin on aina se kääntöpuoli, että isälle jää enemmän käyttörahaa alkoholiin ja muuhun turhuuteen. Viikon paasto kuun lopusta puhdistaa kummasti kehoa ja mieltä. Voisithan vaikka kutsua isäsi luoksesi syömään joku päivä, jos asutte samalla alueella ja isän nälkäkuolema huolestuttaa.
Ex-avokki sai olla lainaamassa rahaa sekä isälleen että äidilleen vaikka oltiin nuoria opiskelijoita molemmat. Äiti kyllä maksoi velkansa aina pois, vaikka se saattoikin aikaa viedä. Isästä olin enemmän harmia. Oli enemmän alkoholisoitunut kun äiti. Yleensä kuun loppupuolla tuli hänelle tarvetta ruokarahaan. Pyysi yleensä 20-40 euroa kerralla ja jossain vaiheessa taidettiin maksella hänen puhelinlaskujakin. Poikakaverin kävi niin isäänsä sääliksi, ettei raaskinut olla rahaa antamatta.
Minäkin tunsin nuorempana velvollisuutta lainata vanhemmilleni rahaa ja taata heidän lainojaan. Pikkulainoja joskus jopa maksoivat takaisin, eivät kuitenkaan kaikkiea. Elivät luksuselämää julkisesti, mutta todellisuudessa olivat velkaa joka suuntaan. Lopulta meni talot, autot, mökit, korut, mutta velkaa edelleen jäi runsaasti.
Olin itsekin tosi tiukoilla kahden lapsen yksinhuoltajana kun isäni pyysi minua jälleen takaamaan lainaansa. Summa oli reilut pari kymppitonnia. Suostuin, vaikka tiesin jo silloin, että minä sen lainan joudun takaisin maksamaan. Näin hallitseva voi suhde huonoonkin vanheempaan olla. Isä siis tietysti jätti lainansa hoitamatta ja maksut kaatuivat minulle. Minulta kului vuosikausia lainan maksamiseen pikkuhiljaa. Onneksi pankin kanssa sai sovittua siedettävän maksuohjelman.
Ikinä en tule senttiäkään saamaan takaisin. Mitään perintöäkään ei ole tulossa, vanhemmillani on pelkkää velkaa. Enää en anna rahaa, en lainaa rahaa enkä takaa lainoja heille.
Rahan menetys ei minua isommin heiluta, mutta vietävästi harmittaa vanhempieni asenne. He käyttäytyvät, kuin minun velvollisuuteni olisi edelleen rahoittaa heitä, pitävät esim. täysin luonnollisena, että lainaan heille autoani aina kun he tarvitsevat. Eivät ymmärrä, että tarvitsen sitä työssäni arkisin vaan loukkaantuvat kun en lainaa sitä heidän huviajeluihinsa. Itse eivät ole työelämässä, vaikka ikänsä puolesta vielä voisivat olla. Ei kuulemma kannata kun ulosottoon menee kuitenkin tienestit.
Ovat muutenkin itsekkäitä. Esim. olettivat automaattisesti tasavuosia täyttäessään, että minä järjestän ja maksan juhlat. No en tehnyt niin ja sain taas kuulla olevani huono tytär. Itse eivät lähetä edes korttia minulle tai lapsille syntymäpäivänä.
Eli annan neuvon: älä lainaa rahaa missään muodossa, jos oletat saavasi lainasi takaisin. Jos haluat avustaa vanhempiasi ilman takaisinmaksua, niin tee niin, jos se tuntuu sinusta hyvältä.
Aikuisten lasten velvollisuus ei ole rahoittaa vanhempiensa elämää. Tilapäisiä poikkeustilanteita voi tulla, mutta alkoholi ja tupakka ei kuulu niihin.
Lainaaatko muuten rahojasi tietämättä mihin tarkoitukseen ne menee? Miksi sitten vanhemmillesi?
Jos on tilanteensa sössinyt niin hoitakoot sen itse.