Tuli mieleen seuraava kysymyssarja liittyen
isyyden kumoamiseen ja perintöön.
Pitääkö perintö palauttaa kuolinpesälle/muille perillisille jos perijän isän isyys kumotaan?
Oletetaan siis seuraava tilanne. Henkilö A kuolee ja häneltä jää lapset B ja C. Perintö jaetaan normaalisti ja kuolinpesä lakkaa. Tämän jälkeen
A:n isyys C:n kohdalla kumotaan ja C:lle vahvistetaan isäksi vahvistetaan toinen mies X.
Tässä tilanteessa normaalisti (jos A olisi elossa) C:n oikeus A:n tulevaan perintöön lakkaa ja hänelle tulisi oikeus X:n perintöön. Kun A on kuitenkin jo kuollut ja perintö jaettu joutuuko C maksamaan A:n perinnön B:lle?
Pitääkö hänen maksaa siitä korkoa B:lle?
Pitääkö pitää täydennys perunkirjoitus jossa nyt varsinaiset pesän osakkaat todetaan?
Saako C perintöveron palautusta ja maksetaanko siihen korkoa?
isyyden kumoamiseen ja perintöön.
Pitääkö perintö palauttaa kuolinpesälle/muille perillisille jos perijän isän isyys kumotaan?
Oletetaan siis seuraava tilanne. Henkilö A kuolee ja häneltä jää lapset B ja C. Perintö jaetaan normaalisti ja kuolinpesä lakkaa. Tämän jälkeen
A:n isyys C:n kohdalla kumotaan ja C:lle vahvistetaan isäksi vahvistetaan toinen mies X.
Tässä tilanteessa normaalisti (jos A olisi elossa) C:n oikeus A:n tulevaan perintöön lakkaa ja hänelle tulisi oikeus X:n perintöön. Kun A on kuitenkin jo kuollut ja perintö jaettu joutuuko C maksamaan A:n perinnön B:lle?
Pitääkö hänen maksaa siitä korkoa B:lle?
Pitääkö pitää täydennys perunkirjoitus jossa nyt varsinaiset pesän osakkaat todetaan?
Saako C perintöveron palautusta ja maksetaanko siihen korkoa?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Jos olisin ollut pesänselvittäjänä tai pesän jakajana tuossa kuolinpessä, niin asian tullessa tietooni perilliaseman muutoksesta, pitäisin täydennysperunkirjoituksen ehdottomasti. Perintö palautettaisiin saajalle ja tämä C joutui sitten vahvistuttamaan iyyden X:ään, mikäli C:tä ei ole tunnustettu X:n taholta.
Muistan kyllä jonkun kertoneen tällä palstalla, että hän tietää tapauksen henkilöstä, joka on saanut kahdelta isältä perinnön.
Tiedän myös tapauksen, että täydennysperunkirjoitusta ei ole selvittäjä suostunut pitämään, kun pesään on ilmestynyt edesmenneen jälkeen rintaperillinen. Sitä en tiedä miten perinnöt on jaettu, vai onko niitä jaettu lainkaan.
Lain mukaan isyyden kumoaminen aiheuttaa sen, että perintöoikeus menetetään. Muistelen myös lukeneeni, että isyyttä ei voida kumota enää isän kuoleman jälkeen - ei myöskään isyyttä vaivistaa kuoleman jälkeen (Isl 37 ja 7 2§:lä).
Tuomioistuimet voivat kyllä tulkita ja jopa harkita tapauskohtaisesti, mutta maalaisjärellä ajateltuna, miten jollekin voidaan isyys vahvistaa harkiten. Eikö tapausta voida verrata harkittuun murhaan.
Näitä isyysasioita ei ole varmaan suomalaiset vieneet ihmisoikeustuomioistuimeen - se olisi ehkä tarpeen, jotta tuomioistuinten tulkinnat olisivat selvempiä eli lain mukaisia ja että kuolleet jätettäisiin rauhaan.
Etsin pari sivua sitten olleen viestiketjun jossa
käsiteltiin isyyden vahvistamista kuolleelle.
Nimimerkki Laki kuin luetaan kertoi asiasta tällä tavoin:
"Jos olet syntynyt ennen 1.10.1976 ja äitisi on syntyessäsi ollut naimaton eikä ole ollut kihloissa isäsi kanssa, ei ole mahdollista saada isyyttä vahvistettua millään keinolla.
Kahdessa tapauksessa kuitenkin isyyden vahvistaminen on mehdoliista.
1) Jos biologinen isäsi oli kihloissa äitisi kanssa, kun synnyit, voit nostaa ns. kihlalapsikanteen, jonka perusteella isyys voidaan vahvistaa. Pitävän näytön saaminen kihlauksesta voi olla vaikeaa.
2) Jos äitisi oli avioliitossa jonkun muun miehen kuin biologisen isäsi kanssa syntyessäsi ja sen jälkeenkin niin kauan, että avioliitto on kestänyt ainakin 1.10.1981 saakka, voit nostaa kanteen isyyden vahvistamiseksi, koska isyyskanteen nostamisen on estänyt se, että olet luullut äitisi aviomiestä isäksesi (virallinen isyys on ollut toinen kuin se biologisesti on)."
Lisäksi myöhemmässä keskustelussa viitataan asiassa ennakkotapaukseen KKO 1993:58 saman nimimerkin toimesta:
"Asian tiimoilta ei löydy mitään sitä tukevaa pykälää.
Jos lapsi on syntynyt avioliitossa ja isyys myöhemmin todetaan vääräksi, voidaan aviomiehen isyys kumota ja oikea biologinen isyys vahvistaa perustuen korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen vuodelta 1993. Näin vaikka biologinen isä olisi jo kuollutkin.
KKO 1993:58
"A oli syntynyt aviolapsena ennen isyyslain voimaantuloa. Lain voimaantulon jälkeen vahvistettiin, ettei A:n äidin silloinen aviomies ollut A:n isä. A:n isyyden vahvistamista koskeva kanne tutkittiin, vaikka se oli nostettu myöhemmin kuin viiden vuoden kuluessa isyyslain voimaantulosta ja mies oli kuollut." "
Koko viestiketju löytyy osoitteesta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=123&conference=4500000000000082&posting=22000000003060515
Asiaa on käsitelty myös seuraavassa viestiketjussa jonka kiinnostuneiden kannattaa käydä katsomassa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=123&conference=4500000000000082&posting=22000000001988900
Viestiketjuissa ilmenee, että isää haetaan kuoleman jälkeen ja mitäs merkitystä silloin enää on isällä.
Perintöjen hausta todellisuudessa on kyse ja nekin asiat olisi pitänyt hoitaa ennen kuin mahdollinen "biologinen" isä on mullan alla.
Tapauksessa 1993:58 on tehty tulkiten päätös ja se ei sovi muuta kuin tuohon ainoaan tapaukseen ja isyyden vahvistusta hakeva on ollut vielä alaikäinen. Näyttö on ollut myös luotettava isyyden vahvistamiseksi. Dna-testit on voitu tehdä verestä, niinkuin isyyslaki edellyttää. Äiti on myös ollut elossa ja häntä on voitu kuulla oikeudessa.
Ei isyys ole harkittavissa oleva asia, sen käsittää vähemällä älylläkin varustettu.
Vastauksia:
1. C joutuu antamaan perinnön B:lle.
2. C on velvollinen maksamaan korkoa suoritukselle siitä lukien, kun isyyden kumoamispäätös sai lainvoiman.
3. Täydennysperunkirjoitusta ei tarvitse toimittaa. Sen sijaan liian vähän veroa maksanut (B) on velvollinen kolmessa kuukaudessa lainvoimaisesta isyyden kumoamispäätöksestä lukien ilmoittamaan asiasta verotoimistolle, ellei C ole omasta puolestaan jo ilmoitusta tehnyt. Verotus voidaan toimittaa uudelleen 10 vuoden kuluessa perintöverovelvollisuuden alkamisesta.
4. C saa maksamansa perintöveron takaisin. Palautukselle maksetaan korkoa.
Eikö perukirja ole verottajalle pesän veroilmoitus ja jakokirjan pitäisi kaiken järjen mukaan olla yhteneväinen perukirjan kanssa.
Jos verotusta ei ole perinnöistä peritty, niin eikö silloin pitäisi oikaista verottajaa varten perunkirjoitusta eli suorittaa se täydennysperunkirjoitus. Sehän tehdään jos pesään ilmaantuu uusia varoja tai velkoja, niin miksei myös silloin, kun pesään ilmaantuu tai poistuu lisäperillisiä.
Mitenkäs vakuutuskorvausten suhteen, jos ne on jaettu ennen kuin uusi perillisasema selviää, joutuuko palauttamaan ja mihin silloin ohjataan peritty vero joka on mm. toissijaisilla perillisillä 29 %
"Sehän tehdään jos pesään ilmaantuu uusia varoja tai velkoja, niin miksei myös silloin, kun pesään ilmaantuu tai poistuu lisäperillisiä."
Siksi, että lain mukaan täydennysperunkirjoitus on tehtävä nimenomaan silloin, kun pesään ilmaantuu uusia varoja tai velkoja. (PK 20:10).
"Tieto perintöverotukseen vaikuttavista muista kuin varojen ja velkojen muutoksista voidaan aina toimittaa verottajalle turvautumatta täydennysperunkirjoitusta koskevaan menettelyyn. Jos perunkirjoituksen jälkeen esimerkiksi selviää, että perittävä on tehnyt testamentin tai joku perillisistä on luopunut perinnöstä, muutoksen johdosta ei ole tarpeen tehdä erityistä täydennysperunkirjoitusta." (Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, Helsinki 1999, s. 149) Ks. perintö- ja lahjaverolain 38 §:n 3 mom.
Mikään ei tietenkään estä toimittamasta täydennysperunkirjoitusta. Ja kyllähän se muutoksen paremmin dokumentoi kuin pelkkä vapaamuotoinen ilmoitus verottajalle.
Perunkirjoituksen jälkeen ilmaantui rintaperillinen eli sai isyyden ja esim. vakuutuskorvaukset oli jo maksettu omaisille määräyksen mukaan.
Tämä rintaperillinen vie pesästä puolet, vaikka omaisille oli myös testamentti (sisaria).
Perukirja menee todennäköisesti aivan uusiksi, joten eikö tarvitse toimittaa tätä täydennysperunkirjoitusta? Ja kenen velvollisuus on ilmoittaa verottajalle, sillä pesää ei ole jaettu eikä muutoin verotettu. Vain vakuutukorvauksista on peritty omaisilta vero jo vakuutuyhtiössä?
Pesäänkin tuli yhden osakkaan palauttamna 3 500 euroa rahaa, jota tämä ei ollut ilmoittanut perunkirjoituksessa.
Sitten omaisuuden arvostus on perukirjassa aivan minimi, joten eikö perintövero tule olemaan huikea näiden toissijaisten saajien kohdalla?
"Perukirja menee todennäköisesti aivan uusiksi, joten eikö tarvitse toimittaa tätä täydennysperunkirjoitusta?"
Tuntuisi aika luontevalta, että perukirja "menisi uusiksi", jos löytyy perillinen, josta perunkirjoitusta toimitettaessa ei ole ollut tietoa. Sama tilanne on, jos perunkirjoituksen jälkeen löytyy testamentti, jossa perittävä on määrännyt vaikkapa koko jäämistönsä muulle kuin lakimääräiselle perilliselle (ns. yleistestamentti).
Viimeksimainitusta tilanteesta (testamentti) lainaamassani professoreiden Aarnio ja Kangas kirjoituksessa todetaan, että täydennysperunkirjoitusta ei tällöin ole tarpeen toimittaa; toki silloin ei kokonaan uusikaan perunkirjoitus ole välttämätön.
Tämä asiantila voidaan päätellä myös perintökaaren säännöksistä. PK 20 luvun 2 §:n 1 momentissä säädetään: "Jollei osakas, pesänselvittäjä tai testamentin toimeenpanija ole ottanut pesän omaisuutta haltuunsa, tulee MUUN HENKILÖN, jolla, sen mukaan kuin 18 luvun 4 §:ssä sanotaan, on omaisuus hoidettavanaan, toimituttaa perunkirjoitus." Pykälän 2 momentissa säädetään siitä, kenelle perunkirjoituksen ajasta ja paikasta on ilmoitettava: "Perunkirjoituksen ajasta ja paikasta on, milloin se voi SANOTTAVAA HANKALUUTTA TUOTTAMATTA tapahtua, hyvissä ajoin sitä ennen annettava tieto osakkaille ja ..."
Edellä olevan mukaisesti perunkirjoitus siis on voitu toimittaa pätevästi, vaikka sen on toimituttanut muu kuin osakas, ja vaikka osakasta ei ole kutsuttu (voitu kutsua) toimitukseen. (Perunkirjoitusta varten ei tietymättömissä olevalle osakkaalle ole tarpeen määrätä edunvalvojaa.)
Myöhemmin ilmaantuvan perillisen / testamentinsaajan etu on turvattu siten, että tämä halutessaan voi vaatia pesän ilmoittajan oikeudessa valallaan vahvistamaan perukirjassa antamansa vakuutuksen, jonka mukaan hänen perunkirjoitusta varten antamansa tiedot ovat oikeat ja ettei hän ole jättänyt mitään ilmoittamatta. Valantekovelvollisuus on muullakin henkilöllä, joka on ryhtynyt pesän omaisuutta koskeviin toimiin.
Edellisessä vastauksessani jo totesin, kuka on asiasta ilmoitusvelvollinen verottajalle.
Pesänselvittäjä on ilmoittanut ettei ole tarpeen suorittaa täydennysperunkirjoitusta, mutta on kehoittanut että kuka hyvänsä oikeudenomistajista voi ilmoittaa "uusioperillisestä" verottajalle.
Vetääkö pesänselvittäjä oikeudenomistajia nenästä ja haalii vain itselleen ja ehkä asianajajille työtä sekä toimeentuloa? Selvitystyö on kestänyt jo melkein viisi vuotta.
Mitä pirua tuon selvittäjän suhteen pitäisi tehdä?
Voivatko ulkopuoliset ihmiset saada kuolleen miehen isyyden kumottua? Tästä oli jossain juttua, mutta en löytänyt enää.
Täysin ulkopuoliset ihmiset eivät voi isyyttä kumota sillä isyyden kumoamista koskevan kanteen voi isyyslain 35§ mukaan nostaa vain aviomies, äiti tai lapsi. Aviomiehen ja äidin tapauksessa kanneoikeus on voimassa vain 5 vuotta lapsen syntymästä. Näin siis nykyisen voimassa olevan lainsäädännön mukaan.
Kuolleen oikeudenomistajilla on vain oikeus, mutta kuolleen isyytä ei lain mukaan voi kumota, eikä vahvistaa.
Eri asia on jos tulkitaan lakia tai peräti harkitaan eli tehdään oikeusmurha.
Isyyslain 36 §:n nojalla aviomiehen kuoltua tämän oikeudenomistajat voivat tietyin edellytyksin nostaa kanteen. Näihin "ulkopuolisiin" oikeudenomistajiin kuuluvat mm. miehen sisarukset tai kuolleiden sisarusten jälkeläiset.
Oikeudenkäyntiä ei voida panna vireille, jos myös lapsi tai äiti ovat kuolleet.
"35 §
Kanneoikeus
Isyyden kumoamista koskevan kanteen voi nostaa aviomies, äiti tai lapsi.
Aviomiehen ja äidin on pantava kanne vireille viiden vuoden kuluessa lapsen syntymästä.
Jos aviomiehellä tai äidillä on ollut laillinen este tai hän näyttää muun erittäin painavan syyn, minkä vuoksi kannetta ei ole aikaisemmin nostettu, voi hän panna kanteen vireille 2 momentissa säädetyn määräajan kuluttuakin.
Aviomiehellä ei ole oikeutta nostaa kannetta, jos hän, saatuaan tietää toisen maanneen äidin lapsen siittämisaikana, on lapsen syntymän jälkeen kirjallisesti selittänyt lapsen omakseen.
36 §
Aviomiehen oikeudenomistajien kanneoikeus
Jos aviomies on kuollut menettämättä oikeuttaan kanteen nostamiseen, on eloon jääneellä puolisolla sekä jokaisella, joka lapsen ohella tai lapsen jälkeen on miehen lähin perillinen, oikeus nostaa kanne vuoden kuluessa miehen kuolemasta tai, jos miehellä vielä olisi ollut käytettävänään pitempi aika, tuon ajan kuluessa. Ellei mies ole asunut pysyvästi lapsen kanssa, ei puoliso tai perillinen kuitenkaan ole menettänyt kannevaltaansa ennen kuin vuoden kuluttua siitä, kun heihin on kohdistettu vaatimus, joka perustuu siihen, että mies on lapsen isä."
Ei ulkopuoliset, tarkoitettaneen muita kuin lähisukua, voi nostaa mitään isyyskanteita esim. kumota jonkun isyyttä.
Vastaus oli kommentti edellisiin vastauksiin, joissa mm. todettiin (Maanmittari), että kanteeseen oikeutettuja ovat ainoastaan lapsi, äiti ja aviomies. Kun kanteeseen oikeutettuja tietyin edellytyksin ovat esimerkiksi kuolleen aviomiehen sisarusten lapset, niin eivätköhän he tavallaan ole tämän ydinperheen ulkopuolisia. Voihan olla niin, että he ovat äidille ja lapselle täysin tuntemattomia henkilöitä. Lopultahan "ulkopuolinen" on tietysti määrittelykysymys.
Voiko ulkopuolinen kumota isyyden?
Maanmittari on viestittänyt aivan oikein. Ei kukaan ulkopuolinen voi isyyksiä kumota.
Jos isä on kuollut, niin isyyttä ei voi lain mukaan - huom! isyyslain mukaan kumota, eikä myöskään isyyttä kuolleelle vahvistaa.
Tulkinnat ja harkinta on sitten aivan eriasia.
Laki on kaikille sama - pitäisi olla kaikille sama!
>>Jos isä on kuollut, niin isyyttä ei voi lain mukaan - huom! isyyslain mukaan kumota,>>
Väärä käsitys. Isyyslain 37 §:n nojalla isyys voidaan kumota, jos lapsi tai jompikumpi vanhemmista on elossa.
Isyyslaki 37 §
"Isyyden kumoamista koskevaa oikeudenkäyntiä ei voida panna vireille, jos lapsi on kuollut, eikä myöskään, milloin sekä aviomies että äiti ovat kuolleet."
>>eikä myöskään isyyttä kuolleelle vahvistaa.>>
Väärin tämänkin. Isyys voidaan vahvistaa niin kauan kuin lapsi elää.
Isyyslaki 23 §: "Isyyden vahvistamista koskevaa oikeudenkäyntiä ei voida panna vireille eikä oikeudenkäyntiä jatkaa, jos lapsi on kuollut."
Vääristynyt käsityksesi lain sisällöstä johtunee isyyslain voimaanpanosta annetun lain 7 §:stä, jota TULKITSET väärin.
Sanotun lain 7 § 2 mom kuuluu:
"Isyyden vahvistamista koskeva kanne on pantava vireille viiden vuoden kuluessa isyyslain voimaantulosta. Kannetta ei kuitenkaan voida nostaa, jos mies on kuollut."
Kyseessä on määräaikaa koskeva säännös niihin tapauksiin, joissa A) lapsi on syntynyt ennen 1.10.1976 ja B) lapsi on ollut ilman virallista isää, ts. ilman että kukaan mies on lasta tunnustanut omakseen tai ilman että lapsella on syntyessään ollut avioliiton perusteella isää (eli että lapsen äiti oli tällöin naimaton).
KANNE SIIS VOIDAAN NOSTAA ESIM. 90-VUOTIAANA KUOLLUTTA MIESTÄ VASTAAN, JOLLA EI VIRALLISESTI OLE LAPSIA.
Tämä on mahdollista tapauksessa, jossa ko. 90-vuotiaan miehen biologisen lapsen "virallinen isä" on tämän lapsen äidin aviomies. Tällöin isyyslain ja isyyslain voimaanpanosta annetun lain mukaan aviomiehen isyys voidaan kumota ja 90-vuotiaana kuolleen miehen isyys voidaan vahvistaa, vaikka määräaika kanteen nostamiselle on kulunut ja mies on kuollut. Isyyslain voimaanpanosta annetun lain 7,2 § ei koske tällaista tapausta, koska LAPSI EI OLLUT ILMAN VIRALLISTA ISÄÄ ko. pykälän määräajan mennessä umpeen.
>>Isyyslain 37 §:n nojalla isyys voidaan kumota, jos lapsi tai jompikumpi vanhemmista on elossa.>>
Piti olla: Isyyslain 37 §:n nojalla isyys voidaan kumota, jos lapsi JA jompikumpi vanhemmista on elossa.
Kuolleen miehen kohdalla laki vaikenee periaatteessa täysin näytön hankkimisesta. Näin prof. Kangas. Isyyslaki vaatii näytön hankkimisen ja dna-testi tulee tehdä verestä. Makaamisnäyttö on se kaikkein tärkein isyyden vahvistamisessa ja kumoamisessa.
Ei tarvitse mennä v. 1976.
Laki ei aseta erityisehtoja kuollutta koskevan näytön osalta. Totta.
>>Makaamisnäyttö on se kaikkein tärkein isyyden vahvistamisessa ja kumoamisessa.>>
Makaamisnäyttö vaaditaan kyllä laissa, mutta oikeuskäytännössä tällä ei ole juuri merkitystä, jos DNA-tulos osoittaa hyvin suurella todennäköisyydellä miehen isäksi tai kumoten isyyden.
Aikarajaa 1.10.1976 et tainnut oikein ymmärtää??
Uusi isyyslaki astui voimaan 1.10.1976. Ennen vuotta -76 syntyneillä on ollut viisi vuotta aikaa vahvistuttaa isyytensä ellei lasta ole tunnustettu. Määräaika meni umpeen 1.10.1981 ja sen jälkeen ei ole isyyslain mukaan voinut isyyttä lapsi eikä kukaan muukaan vahvistuttaa. Tämä koskee kaikkia "lapsia" ennen vuotta 1976 syntyneitä.
Missä lainpykälässä erotellaan esim. kuollut isä, naimissa ollut isä kun lapsi syntyi, tai 50. vuotta sitten syntynyt lapsi, isä joka ei itse voi lasua asiaan onko siittänyt lapsen vai ei. Sanotaanko jossain lakipykälässä, että isyyden voi vahvistaa ja kumota kuulematta asinomaista itseään?
Voitko hyväksyä isyyteesi liittyen tulkintaan ja harkintaan kuolemasi jäkeen. Eikö miehellä tule olla sananvalta, se, mitä hän ennen kuolemaansa on asialle tehnyt tai jättänyt tekemättä!?
"Jos isä on kuollut, niin isyyttä ei voi lain mukaan - huom! isyyslain mukaan kumota, eikä myöskään isyyttä kuolleelle vahvistaa."
Huom! isyyslain mukaan isyys voidaan kumota, vaikka isä on kuollut, jos lapsi ja äiti elävät - tietyin ehdoin. Lue, ja yritä ymmärtää, ei sen nyt niin vaikeaa pitäisi olla. Laki on tässä selkeä eikä jätä tulkinnan varaa.
"35 §
Kanneoikeus
Isyyden kumoamista koskevan kanteen voi nostaa aviomies, äiti tai lapsi.
Aviomiehen ja äidin on pantava kanne vireille viiden vuoden kuluessa lapsen syntymästä.
Jos aviomiehellä tai äidillä on ollut laillinen este tai hän näyttää muun erittäin painavan syyn, minkä vuoksi kannetta ei ole aikaisemmin nostettu, voi hän panna kanteen vireille 2 momentissa säädetyn määräajan kuluttuakin.
Aviomiehellä ei ole oikeutta nostaa kannetta, jos hän, saatuaan tietää toisen maanneen äidin lapsen siittämisaikana, on lapsen syntymän jälkeen kirjallisesti selittänyt lapsen omakseen.
36 §
Aviomiehen oikeudenomistajien kanneoikeus
Jos aviomies on kuollut menettämättä oikeuttaan kanteen nostamiseen, on eloon jääneellä puolisolla sekä jokaisella, joka lapsen ohella tai lapsen jälkeen on miehen lähin perillinen, oikeus nostaa kanne vuoden kuluessa miehen kuolemasta tai, jos miehellä vielä olisi ollut käytettävänään pitempi aika, tuon ajan kuluessa. Ellei mies ole asunut pysyvästi lapsen kanssa, ei puoliso tai perillinen kuitenkaan ole menettänyt kannevaltaansa ennen kuin vuoden kuluttua siitä, kun heihin on kohdistettu vaatimus, joka perustuu siihen, että mies on lapsen isä.
37 §
Kanneoikeuden lakkaaminen kuoleman johdosta
Isyyden kumoamista koskevaa oikeudenkäyntiä ei voida panna vireille, jos lapsi on kuollut, eikä myöskään, milloin sekä aviomies että äiti ovat kuolleet."
>>Määräaika meni umpeen 1.10.1981 ja sen jälkeen ei ole isyyslain mukaan voinut isyyttä lapsi eikä kukaan muukaan vahvistuttaa. Tämä koskee kaikkia "lapsia" ennen vuotta 1976 syntyneitä.>>
Lakitekstiä joudutaan aina tulkitsemaan. Pelkkä sanamuoto ei kerro, mikä on lain sisältö. Sinä esität tulkinnan, että kaikkia ennen 1.10.1976 syntyneitä koskien sovelletaan isyyslain voimaanpanosta annetun lain 7 §:ää. Korkein oikeus on esittänyt toisenlaisen tulkinnan.
>>Sanotaanko jossain lakipykälässä, että isyyden voi vahvistaa ja kumota kuulematta asinomaista itseään?>>
Kyllä. Isyyslain 23 ja 37 §:ssä säädetään isyyden kumoamisesta silloin kuin ainoastaan lapsi ja jompikumpi vanhemmista elää sekä vahvistamisesta silloin, kun ainoastaan lapsi elää.
>>Voitko hyväksyä isyyteesi liittyen tulkintaan ja harkintaan kuolemasi jäkeen.>>
Minulle henkilökohtaisesti on ihan yhdentekevää, mitä tapahtuu kuolemani jälkeen. En usko jälleensyntymiseen.
Mikähän mahtaa olla se oikea lain tulkinta?
Olen samaa mieltä kanssasi, että kanne oikeutta ei ole 37 §:lään vedoten.
Tiedän tapauksen, että äiti oli kuollut ja isän tietämättä isyys kumottiin aikamiespojan toimin. Tehtiinkö oikein ja salliiko laki tällaisenkin menettelyn?
Olen loppujen lopuksi samaa mieltä kuin Oka, että kuollelle ei pidä isyyttä vahvistaa eikä kumota. Ja lisään vielä, että lastenvalvojan tulee asia hoitaa. Perintöjen himossa ei isyyttä pidä kumota eikä vahvistaa.
Tulkintaa pitää käyttää järkikädessä ja järkipäässä.
Onko mahdollista isyyden kumoaminen hakemuksesta käräjäoikeuteen, jotta isä ei tietäisi mitään? Vai onko käytävä prosessi kuten isyyden vahvistamisessakin.
Isäni ei nimittäin tiedä, että tiedän ettei hän ole biologinen isäni. Miten saisin hänet mahdolliseen DNA-testiin?
Niin isyyden vahvistamisessa kuin kumoamisessa on asianosaisia miehiä kuultava.
Isäsi saat DNA-testiin helpoiten isyyden tunnustamisen yhteydessä. Tällöin testauksenn osallistuminen on vapaaehtoista.
Testiin voi pakottaa sakon uhalla ainoastaan tuomioistuin isyysoikeudenkäynnin aikana. Oikeusprosessi on siis välttämätön, jos isäsi ei suostu tunnustamaan.
Jos olet syntynyt ennen 1.10.1976, voi isyyden vahvistaminen oikeusteitse olla mahdotonta, kuten muissa viesteissäni olen kertonut. Siinä tapauksessa vapaehtoinen isyyden tunnustaminen on ainoa keino.