Kirjoitin ensin melko pitkän selostuksen tilanteestani, mutta sitten päätin kertoa vain olennaisen ja jättää kertomatta liian henkilökohtaisia asioita itsestäni, tyttöystävästäni ja suhteestamme.En voi olla varma, etteikö hän voisi lukea tätä.Hän saakin tunnistaa, mutta en halua loukata tai suututtaa häntä kertomalla häntä koskevia asioita, joita te saattaisitte kommentoida ilkeästi tai vain spekuloida.
No vaikka poistin kirjoitukseni, sen jäsentäminen ikäänkuin "paperille" helpotti vietävästi kuitenkin:)
Ehkä ette tästä saa ihan oikeaa kuvaa miten ikävä tilanne on, mutta kyse on siitä, että haluan erota ja tyttöystäväni ei halua päästää irti.Hän uhkaa tekevänsä itselleen jotain, jos jätän hänet.Hänellä on myös muitakin kiristämisen aiheita, jotka koskee nimenomaan seksuaalista suuntautumistani(olen osittain kaapissa).Myös joitakin taloudellisia kiristämisen "kohteita" on.Mutta nämä muut kiristämisen aiheet hän on ottanut puheeksi vasta nyt kun en enää jaksa ottaa kantaa hänen itsemurha puheisiinsa.Olen ihan loppu!
Olen mielessäni jo "järjestellyt" asioita ja elämääni sen jälkeen, kun ja jos tyttöystäväni toteuttaa uhkauksensa.MUTTA, vain nuo muut uhkaukset!EI tätä itsemurhan toteuttamista tai että hän vahingoittaa itseään!En kestä ajatella sitä.Se onkin se ainoa syy miksen vielä ole eronnut!En tiedä mitä tehdä.Olen jopa ehdottanut valheellisesti "vain väliaikaista pesäeroa" ja että "palaamme hengähdystauon jälkeen yhteen".Elättelin toiveita, että hän olisi tuona aikana huomannut, ettei elämä lopu vaikkemme yhdessä elä.Haluaisin olla hänen kanssaan eronkin jälkeen ystävä.
Olen kuin vankina tässä suhteessa.Sydämenikin sykkii jo toiselle...Mitään suhdetta ei kuitenkaan kenenkään toisen kanssa ole!Olen ihastunut ja hän on ajatuksissani, mutta mitään ei ole tekeillä.
No vaikka poistin kirjoitukseni, sen jäsentäminen ikäänkuin "paperille" helpotti vietävästi kuitenkin:)
Ehkä ette tästä saa ihan oikeaa kuvaa miten ikävä tilanne on, mutta kyse on siitä, että haluan erota ja tyttöystäväni ei halua päästää irti.Hän uhkaa tekevänsä itselleen jotain, jos jätän hänet.Hänellä on myös muitakin kiristämisen aiheita, jotka koskee nimenomaan seksuaalista suuntautumistani(olen osittain kaapissa).Myös joitakin taloudellisia kiristämisen "kohteita" on.Mutta nämä muut kiristämisen aiheet hän on ottanut puheeksi vasta nyt kun en enää jaksa ottaa kantaa hänen itsemurha puheisiinsa.Olen ihan loppu!
Olen mielessäni jo "järjestellyt" asioita ja elämääni sen jälkeen, kun ja jos tyttöystäväni toteuttaa uhkauksensa.MUTTA, vain nuo muut uhkaukset!EI tätä itsemurhan toteuttamista tai että hän vahingoittaa itseään!En kestä ajatella sitä.Se onkin se ainoa syy miksen vielä ole eronnut!En tiedä mitä tehdä.Olen jopa ehdottanut valheellisesti "vain väliaikaista pesäeroa" ja että "palaamme hengähdystauon jälkeen yhteen".Elättelin toiveita, että hän olisi tuona aikana huomannut, ettei elämä lopu vaikkemme yhdessä elä.Haluaisin olla hänen kanssaan eronkin jälkeen ystävä.
Olen kuin vankina tässä suhteessa.Sydämenikin sykkii jo toiselle...Mitään suhdetta ei kuitenkaan kenenkään toisen kanssa ole!Olen ihastunut ja hän on ajatuksissani, mutta mitään ei ole tekeillä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eikö ole parempi ajatella niin, että kun Suomi kerran on niin täynnä naisensa puukottavia hulluja, on hyvä vain jos joku ottaa hengiltä ainoastaan itsensä. Saattaa olla tylysti sanottu, mutta lesbojen keskuudessakaan ei toisen osapuolen pahoinpitely ole mikään tuntematon ilmiö.
Lemppaa siis jo se kaheli äläkä ainakaan elättele kaveritoiveita, ellei hän suostu menemään hoitoon. (Siinäkin tapauksessa on parasta pitää etäisyyttä, kunnes olette molemmat saaneet asianne kuntoon.) Yleensä tuolla kannalla oleva ihminen menee jatketusta kaveruudesta vain pahemmin sekaisin eikä pysty edelleenkään päästämään irti, koska romanttinen suhde kummittelee taustalla.
Itselläni ei ole tyttöystävätasolla tullut tällaista vastaan, mutta kavereilta olen saanut kestää kaikenlaista - enää en suostu kestämään. Älä anna epätasapainoisten kiduttaa itseäsi noin, mielenterveytesi kiittää sinua myöhemmin.
Muista, ettet TODELLAKAAN ole vastuussa aikuisen ihmisen tekemisistä. Kuvauksesi perusteella tyttöystävälläsi on pahoja ongelmia, jotka tarvitsisi ammatti-ihmisen apua. Tyttöystäväsi ongelmat eivät ratkea sillä, että pitkität suhdettanne, joka on erittäin epätasapainoinen.
Ehdottaisin, että keskustelisit asiallisesti tyttöystäväsi kanssa, että hän tarvitsee apua. Mutta älä ihmeessä jää noin kammottavaan suhteeseen roikkumaan. Siinä saavat kärsiä sekä sinä, että tyttöystäväsi. Eikä eroaminen tietenkään sitä tarkoita, ettet voisi olla tukena tämän ihmisen ongelmissa.
Voi, että :/ Ehkä puhdasta manipulointia ja huomionhakuisuutta, kenties narsismia tai epävakaata persoonaa. Tai sitten todella kova hätähuuto siitä, että henkilö todella on vaipunut syvään epätoivoon. Oli miten oli, fakta on se, että ei tuollainen suhde toimi ja hän tarvitsee ulkopuolisen apua. Yritä keskustella siitä asiallisesti. Ota vaikka kontakti hänen perheeseensä ja keskustelkaa miten auttaisitte häntä. On myös kriisipuhelimia josta voit saada ammattilaisten neuvoja.
Itselläni on vastaavia kokemuksia. Pahin lienee masentunut narsisti, joka "rakastui" muhun epätoivoisesti. Kun hän ei saanut tunteilleen vastakaikua, alkoi uhkailu: jos en ryhdy suhteeseen hän tappaa itsensä. Apua ei ottanut vastaan. Uhkailujen tavoite oli saada mut tuntemaan itseni syylliseksi, pelokkaaksi ja niin avuttomaksi, että pelastaisin hänet parisuhteella, muu ei kelvannut. Kysyinkin, että mikä sua auttaa. Ainut vastaus oli parisuhde mun kanssa.
Hän laittoi välit poikki, mutta lähetti uhkauksia ja tietoa sanojensa mukaan jo tapahtuneista yrityksistä. Kaveruus sekoitti häntä, hän jopa kuvitteli että olisin ihastunut. Lopulta päätin auttaa itseäni sanomalla viimeisen kerran, että hän tarvitsee apua ja minä en enää voi kantaa tätä ja auttaa häntä, jos hän ei ota apua. Vaihtamalla salaiset numerot yms. toivoin, että se olisi molemmille parempi ratkaisu. Oli se.
Koin, että mä voin yrittää parhaani mukaan ohjata häntä avun piiriin, jos se ei riittäisi, en voisi kantaa vastuuta hänen toimistaan, vaan mun pitäis auttaa itseäni siinä tilanteessa. Niin oli hankala ajatella, mutta pakko.
Lupauduin seuraksi lääkäriin tai viemään hänet sinne. Lupasin puhua vanhempiensa kanssa hoidosta, ystäviä hänellä ei juuri ollut. Mihinkään hän ei suostunut, pakkohoitoon en häntä saisi itse, päivästä toiseen en voisi soitella hätänumeroon itsemurhakandidaatista tai juoksennella hänen perässään, eikä antanut vanhempien yhteystietoja. Mitä siinä voisi.
Pisti vain silmään "diagnoosisi" masentunut narsisti. Nimittäin narsisti ei masennu. Tuntuu, että narsisti-nimikettä käytetään nykyään turhan helposti.
Eihän narsistinen persoonallisuushäiriö ja masennus sulje pois toisiaan tai vahvat narsististiset piirteet masennus eivät sulje toisiaan pois. Aika usein noissa psyykkisissä häiriöissä yhdistyy monien oireiden piirteitä ja ammattilaisetkin pohtivat häiriöiden yhdessä esiintymistä.
Jotkut tutkijat uskovat, että lapsuuden traumaperäisen masennuksen aiheuttamat itsetunto-ongelmat voivat myöhemmin näkyä narisismina tietyillä ihmisillä. Narsistihan on myös riippuvainen toisten huomiosta ja kiintymyksestä, ja kun hän ei saa huomiota hän voi masentua. Jne, jne. (Nämä eivät ole minun mielipiteitäni, vaan alan ammttilaisten pohdintoja.)
Narsismi sana on vain arkipäiväistynyt niin ihan kuin sana neuroottinen. Jos halutaan olla korrekteja niin voihan sitä tietty sanoa narsistinen henkilö, jolloin ei varmasti viitata diagnoosin olemassaoloon vaan narsistisiin piirteisiin.
korjaus alkuun: monien häiriöiden piirteitä*
sä taidat kiristää ittees tolla asialla iha yhtä paljo. Sä laitat ittes vastuuseen asioista jotka ei oo sun vallassa yhtää. Miks? Sulla on sutinaa jo muualla ni ota tavaras ja mene.
Sä olet vähä samanlainen ku sun tää itsemurhakanditaatti, uhkailet asioilla mutta sä uhkailet ittees ja se taas sua. Jos se haluaa tappaa ittensä se ois se jon tehny, se haluaa leikkiä kissaa ja sä oot sen hiiri.
Älä vastaa osastoon ja jos voit ni vaihda numero. Aloitat elämäs uuden ihmisen kaa ja opi sellanen asia ku paskan huuhtelu. Se yks on paska sun elämässä ja sitä ei tarvi sääli ei millää mittapuulla. Jotkut ihmiset on vaa ihan epäkelpoja, siin ei tarvi leikkii inhimillistä ja antaa niiden rääkätä sua ett niillä ois jotain tekemistä täss elämässä.
Osoitit jälleen kirjoituksellasi olevasi yhtä epäkelpo kuin kuka tahansa muukin. Sä et itse voi edes yrittää leikkiä inhimillistä, kun sussa ei mitään inhimillistä selvästikään ole. Missään tilanteessa.
en mä ala leikkii ett en pala jos kävelen palavaan taloon. Jos jää tuollaiseen suhteesee siinä ei vaa se toinen kiristä vaa itekki asettaa itellee jotain esteitä miksi ei voi lähtee. Totta vitussa voi lähtee ja jättää. Ellei halua olla jonku hullun leikkikalu. Jos se tappais ittensä aina ku se jätetää ni eiköhä se ois jo mullat päällä. Tuskin tää ap sen eka rakkaus on.
Mitä inhimillistä täs nyt sitten pitäis tehdä? Ap:n jäädä hoitamaan sekopäätä ja antaa uuden suhteensa mennä menojaa ku tää reppana haluaa äidin ja isin ja hoitsun ja leikkikalun. Ap:n pitäis uhrautua inhimillisyyden nimissä hullulle?
Mä en vaa sääli, musta se on aivan turhaa kuvitella ett täällä kaikilla on kaikki kotona ja niil ois joku sauma hyvään elämään, ei ole. Ap:n tyttis on seko ja ap ei sitä enää rakasta muuteha se kai ei itkis että voiko hän lähtee. Miks sen pitäis tuntee syyllisyyttä siit että toinen on sekopää? Toi inhimillisyys ja naisen usko ja toivo sitä ett kaikki joskus muuttuu kuin taikaiskusta paremmaks hullujen kohdalla on sitä miks naiset jää kotiin hakattavaks uudellee ja uudellee. Se ei ole inhimillistä.
Ja sulla on kaikki kotona?
on, sulla?
Inhimillistä siis jäädä huonoon suhteeseen jonkun hullun kanssa ? Valehdella päin naamaa, että tykkää ja välittää, vaikka ei välitäkään ? Inhimillistä jäädä jonkun epätoivoisen, roikkuvan ja yksin olemista pelkäävän kanssa ?
Kyseessä saattaa myös olla todella epätoivoinen tyyppi, jolle kelpaa ihan kuka vaan, joka ei jätä. Eli yksin oleminen voi olla tosi mörkö. Täälainen tyyppi voi tehdä tuota samalla tavalla muillekin naisille.
Ja niin, ap et todellakaan ole vastuussa toisten tekemisestä. Jos tuntuu, että haluat lähteä, niin lähde. Et voi elää toisten puolesta elämää etkä aina miellyttää muita. Sinulla on oma elämä.
Itse vastaavaan tilanteeseen joutuneena voin sanoa, että valehtelu on viimeinen niitti.. Sano suoraan miten asiat ovat. Et ole vastuussa kenenkään muun tekemisistä. Oma suhteeni hajosi jo vuosi sitten, yhdessä kituutettiin tämän vuoden kevääseen.. Itse olisin halunnut yrittää paikata ja korjata viat yms. muttei toista puoliskoa juuri kiinnostanut. Asumusero tuli, luulin sen korjaanneen osittain kaiken, kun molemmilla oli aikaa miettiä omaa elämää. Nyt jälkeenpäin tajuan, että hän oli jo kaiken päättänyt valmiiksi jo pois muuttaessaan.. Minä puolestani elättelin toiveita koko ajan yhteenpaluusta ja yhteisestä elämästä. Sanoin kuvaamaton viha tällä hetkellä koko ihmistä kohtaan.
Viha kuuluu asiaan yleensä eroissa kaikki tuntee vihaa. Mutta se menee ohi tai pitäisi ainakin mennä ja itsellänikin on mennyt vaikka luulin, ettei mene :) Sitä näkee asiat pidemmän ajan kuluttua erilailla ja jos ylipäätää eroista aletaan puhumaan useampaan otteeseen suhteessa niin suhde ei ole kunnossa ja jos toisella ei ole tai kummallakaan ei ole haluja korjata niitä asioita niin varmasti on turha jatkaa. Se suhde ei ole tarkoitettu jatkumaan.
Itse en ainakaan haluaisi olla toisen kanssa jos huomaan, että hän ei halua olla minun kanssa. Sellaista roikkumista.
Mutta kukaan ei ole vastuussa kenenkään itsemurhalla uhkailusta. Mielestäni minkäänlainen uhkailu ei kuulu rakkauteen millään lailla.
Ymmärrät varmaan ettet voi kantaa häntä. Ystäväni oli samantapaisessa suhteessa, jossa toinen osapuoli sekosi täysin ja vaipui psykoosiin. Psykiatrisella lääkäreiden virallinen ohje ystävälleni oli, että välit täytyy katkaista toistaiseksi täysin. Näin tapahtui ja kummatkin jatkoi omaa elämäänsä. Se oli parasta kaikille. Mielenterveys on hirveän tärkeä asia. Lupaa että pidät siitä ja muutenkin itsestäsi huolta.
Vaihda numerosi pian salaiseksi ja ota yhteyttä johonkin sosiaali/terveysalan viranomaiseen, joka valvoo osaksi omalta osaltaan toisen vointia. Rohkeutta ja voimia oman tien kulkemiseen.