me tykättiin toisistamme. Oltiin vaan liian ujoja ja samanlaisia. :)
Kyllä
oon varma siitä
17232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kuinka kauan jaksat selitellä itsellesi? Tuleeko siitä jotenkin parempi mieli kun kuvittelet että hänkin tykkäsi?
Rauhoitu. Kyllä hän varmaan vähän tykkäsi kun otti yhteyttäkin, mahdollisuus olisi ollut jättää ottamattakin. Mutta nyt kaikki ohi, eli älä murehdi jos oli vaikka sulle.
Niin eli taisit olla sinä sitten vaan liian ujo. Itsekin olen mutta jos tosissani jotain haluan niin uskallan myös.
Selvä, olin minä sitten vaan liian ujo.
ei hän kovin ujolta vaikuttanut?
Mä olen arka tai sydämeni on
Ihminen voi olla samalla rohkea ja ujo, ulospäinsuuntautunut ja itseensäkäpertynyt.
Itse en ole ujo muuten kuin kertomaan sisimpiä tunteitani. Ne olen pakastanut syvälle sisimpääni paksun kristallijään peittoon.
Rakastan, ikävöin ja kaipaan vain itsekseni. kenellekään en kerro edes pienessä sievässä noista tunteista.
Ja jos kertoisin tämän tuttavilleni, he todennäköisesti heittäytyisivät lattialle nauramaan katketakseen -yllätyksestä!!!
itsessäni paljon samaa, mutta joskus on vaan pakko uskaltaa.
Hyvä että ymmärrät...:)! Ja nii-iin, jos on pakko. Mutta se pakko ei kovin usein loppuviimeksi ole pakko vaan silloinkin voi valita. Säästyy monelta sydänsurulta kun ei kerrokaan eikä uskalla.
Samalla säästyy myös suurelta onnelta, parisuhteelta ja rakkaudelta.
Juuri noin -valitettavasti. Sitten pitää vaan tehdä työtä hullun laille, harrastaa pää kolmantena jalkana ja panostaa itseensä täysillä. Elää lieskoin leimuavin viimeiseen hengenvetoon asti sata lasissa ja poistua näyttämöltä kun aika on...
toiset ovat valmiimpia ottamaan takkiinsa, kuin toiset.
Joskus tulee tunti turpaan, toisinaan enemmänkin.
Ei se mitn, ollaan sitten vähän aikaa tosi huonona, ja yritetään hetken kuluttua taas uudestaan.
Jossain elokuvassa sanottiin, että sankarit eivät ole niitä, jotka evät koskaan pelkää, vaan niitä, jotka yrittävät peloistaan huolimatta.
Kitchiä, tiedän, mutta myös totta.
Life is sh*t, the u die. Mitä sulla siis menetettävää?
Paitsi jotain hyvää ja kaunista, jotain, mikä on ehkä jopa elämän tarkoitus?
Elämätön elämä?
Sinulla on minunkin mielestäni paljolti oikea asenne -siis tuo yrittäminen uudestaan ja uudestaan, vaikka aina ei onnistuisi. Siis ei pidä lannistua.
Mutta kun sitä vaan lannistuu ja vielä hyvinkin pienestä.
Elämätön elämä? Tuohan on jo suorastaan paradoksi. Tajuan toki mitä tarkoitat, että siis ei juurikaan tee, koe, näe eikä tunne elämässään.
vain elää ja hengittää omissa (pienissä) ympyröissään.
Aamulla työhön tai opiskelemaan, illalla kaupan kautta kotiin. Samaa "tylsyyttä" päivästä toiseen...
Mutta... Näennäisesti elämä ilman taphtumia voi SISÄISESTI olla hyvinkin tyydyttävää. Onhan kirjat, musiikki, taiteet, kesä, liikunta jne. Ainakin mulla on juuri noin.
voi itselleen selittää.. :)
Varo huijaamasta itseäsi.
Mä olen puolestani kertonut totuuden tänä iltana jo useammalla palstalla. Niin se vaan on: minut saa se, joka antaa mun olla nainen. Ja helppoa se ei varmasti ole.
Mutta enemmittä selityksittä. Hyvää yötä, rauhaisaa unta ja hyvää mieltä. niitä toivon ma sulle.
Ei pitänyt enää kirj. tänne mutta tämä vielä-Ei ole mun aloitus,en kirjoittaisi menneessä muodossa vaan että tykätään ja vielä me...siis minä saan sen suuni auki :o Kaikenlaista olen kirjoittanut,paljon askaakin ja pakko myöntää että olen vähän testannutkin ja tunnut olevan tosissasi,etkä minkään muun perässä kuin just mun itseni.Sydämmessä tuntuu,siis oikeesti rytmi heittää miten sattuu ja tiedän että olet just se mun, jota olen etsinytkin.Vielä me pullot korkkaamme juhlan kunniaksi :P Ei enää tänne mitään,nähdään :) ja öitä
myös varma että tykättiin toisistamme. Ja mä tykkään susta vieläkin.
Ja ujojako...? No, sä olit ujo ja mä saamaton, en uskaltanut tehdä aloitetta kunnolla. Ja kun sä olet nainen jonka ei sovi tehdä aloitetta missään nimessä ettei olisi liian tyrkky ja mä mies. Siinä se ja onhan se hyvin surullista kun oikein ajattelee...:(
Ei oo vielä menetetty mitään. Tykkäsin susta oikeesti, ei oo toista samanlaista tullut ikinä vastaan, sehän tässä kummallista onkin :).
Varmaan joku sielunyhteys meillä oli ja on.
Eli pidän edelleen siitä ohuesta langasta kiinni :)