Minulla on siis 5 vuotias kääpiövillakoirauros. Koira on tullut minulle ihan pentuna, ja olen aina ollut sen "ainoa ihminen". Pienestä asti koira on seurannut minua joka paikkaan, tulisi mukaan vessaankin jos ottaisin.
Esimerkiksi jos kaverini/siskoni/poikaystäväni taluttaa koiraa, ja kävelee minusta metrinkin edellä, koira ei liiku mihinkään vaan vahtii minun liikkumistani ja sitä että tulen varmasti perässä.
Jos lähden kotoa pois, koira kököttää vaikka sen 12 h ( ei tietenkään ole näin pitkiä aikoja yksin kotona) eteisessä ulko-oven edessä ja odottaa minua. Tuona aikana ei syö eikä juo, ei leiki tai mitään muutakaan.
Koira on myös pennusta asti elänyt kissojen kanssa. Näin ollen se pesee kuonoaan niinkuin kissat, eli nuolee ensin tassuaan ja sitten hinkkaa sitä naamaan. Molemmat kissani ovat nyt kuolleet, jälkimmäinen viime syksynä, noin vuosi sitten. Nuoleminen on nyt viime kuukausina pahentunut, se jatkuujatkuujatkuujajatkuu. Eniten häiritsee kun herään siihen öisin, koira tietää käskyn " ei nuole", ja lopettaakinsen, vain jatkaakseen uudelleen hetken kuluttua. Viime yönä koira aloitti taas nuolemisen ja laitoin sen toiseen huoneeseen. Tietenkään se ei siellä pysynyt, vaan vinkui ja raapi ovea.
Tilanne on se, että koska olen raskaana ja koiraa on pakko alkaa hieman vieroittaa minusta. Koirasta en aio luopua lapsen takia, mutta tällä menolla se on välttämätöntä jos en saa koiran käytöstä muuttumaan. Tiedän että vika on lähtöisin minusta eikä koirasta.
Kysymykset siis kuuluukin :
Miten saan koirastani itsenäisemmän ja sellaisen joka nauttii myös muiden ihmisten seurasta?
Kuinka saada nuolemista pois?
Miten totuttaa lapsiin joita normaalisti pelkää kuollakseen?
Esimerkiksi jos kaverini/siskoni/poikaystäväni taluttaa koiraa, ja kävelee minusta metrinkin edellä, koira ei liiku mihinkään vaan vahtii minun liikkumistani ja sitä että tulen varmasti perässä.
Jos lähden kotoa pois, koira kököttää vaikka sen 12 h ( ei tietenkään ole näin pitkiä aikoja yksin kotona) eteisessä ulko-oven edessä ja odottaa minua. Tuona aikana ei syö eikä juo, ei leiki tai mitään muutakaan.
Koira on myös pennusta asti elänyt kissojen kanssa. Näin ollen se pesee kuonoaan niinkuin kissat, eli nuolee ensin tassuaan ja sitten hinkkaa sitä naamaan. Molemmat kissani ovat nyt kuolleet, jälkimmäinen viime syksynä, noin vuosi sitten. Nuoleminen on nyt viime kuukausina pahentunut, se jatkuujatkuujatkuujajatkuu. Eniten häiritsee kun herään siihen öisin, koira tietää käskyn " ei nuole", ja lopettaakinsen, vain jatkaakseen uudelleen hetken kuluttua. Viime yönä koira aloitti taas nuolemisen ja laitoin sen toiseen huoneeseen. Tietenkään se ei siellä pysynyt, vaan vinkui ja raapi ovea.
Tilanne on se, että koska olen raskaana ja koiraa on pakko alkaa hieman vieroittaa minusta. Koirasta en aio luopua lapsen takia, mutta tällä menolla se on välttämätöntä jos en saa koiran käytöstä muuttumaan. Tiedän että vika on lähtöisin minusta eikä koirasta.
Kysymykset siis kuuluukin :
Miten saan koirastani itsenäisemmän ja sellaisen joka nauttii myös muiden ihmisten seurasta?
Kuinka saada nuolemista pois?
Miten totuttaa lapsiin joita normaalisti pelkää kuollakseen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Suosittelen menemään sivuille www.koirataito.net. Koirataidon omistaja on ongelmakoirakouluttaja ja kouluttaa muutenkin koiria työkseen, joten häneltä saisit varmasti paremmin apua kuin täältä :) Tunnen henkilökohtaisesti tuon naisen ja hän on myös erittäin mukava ja kiinnostunut työstään :)
Lisään vielä sen verran, että vaikka hän tuolla sivuillaan kirjoittaa, että mieluummin näkisi sinut ja koiran, kannattaa silti soittaa ja ihan vaan rupatella asiasta hänen kanssaan. Hän saattaa vaikkapa tuntea jonkun vastaavan henkilön lähempää sinua (en tosin tiedä, missä asut, voithan asua lähelläkin ko. paikkaa). Tai sitten ongelmaasi on yksinkertaisia pikkuratkaisuja, niinkuin itse ainakin koko elämäni koiran/koiria omistaneena olettaisin...
Kiitos!
Täytyy koittaa ehtiä töiden lomasta soittamaan :)
ota yhteyttä koirakouluttajiin esim koira koulu homeetta kouvolassa aivan sairaan hyvä paikka, ja asiantunteva palvelu. sinne voi myös laittaa s.postilla ongelman johon haluaa apua.
Onko muuten koirasi tullut sinulle ennen sallittua luovutusikään? Tuli vain mieleen kysyä, kun se on noin voimakkaasti sinuun leimautunut. Toivottavasti ongelmaan löytyy ratkaisu, varmasti kokeneilta kouluttajilta saa hyviä vinkkejä!
meillä koira tuli 12vkoisena ja yhtä leimautunut on, eroahdistus vaivaa ja kaikkialle pitäisi tulla mukaan. Toisaalta koira on ihana sylikaveri (toyterrieri 2kg) mutta vauvan tulo jännittää että mitenkähän sitä sitten kun koira ei olekaan huomion keskipiste eikä todellakaan kaikkialle vain voi tulla mukaan.
Toinen ongelma on toinen koiramme. Se pelkää muita ihmisiä, etenkin lapsia, lastenrattaita ja kaikkea hälinää. Se myös riehaantuu leikkiessään ja repii kissaa esim hännästä (en tietenkään salli!)..surullista jos joudun koiralle etsimään uden kodin tämän käytöksen takia. Koira on myös hirveä syöppö, se syö kaiken, omat ruoat, koirakaverin ruoat, kissojen ruoat ja varastaa pöydältä ja kaapeista ja menee roskikseen...Ällöttää ajatuskin jossa se kakkavaippoja kaivelis ja repis roskiksesta=(
tämä toinen koira on mittelspitz seropi.
moi.meillä on myös "pieni" koira pulma.meillä on 2 kääpiöpinseriä jotka ovat luonteeltaan todella "hermoheikkoja" eli haukkuvat pienintäkin asiaa ja vaikka miten komentaisi niin ne haukkuvat oman aikansa yleensä hetken aikaa ja sitten rauhoittuvat.. toinen 14.v ja toinen 1,5 vuotias. pinserit ovat muutenkin todella adhd koiria ja nuorempi koirista on todella paljon minun perääni... uskon kyllä että koirat tottuvat vauvaan ,mutta haukkuminen tuskin ikinä loppuu. mahtaakohan koirat haukkua esim. yöllä kun vaavin huoneesta kuuluu itkua tai kolinaa???? mitenkäs muilla joilla on haukkuvia koiria?????
Meillä 2 toyvillakoiraa ja toinen on myös hirveästi minun perääni. Lenkillä pitää kävellä minun kanssani tai uikuttaa ja vetä luokseni. Koko ajan on vieressä ja mukana ihan kaikessa, mitä teen ja minne menen. Nukkuu ihan kiinni minussa. Toinen on itsenäisempi, mutta tykkää silti olla mukana kaikessa puuhailussa ja aina se on suht lähellä myös touhuamassa. Villikset ovat aika yhden ihmisen koiria ja kiintyvät lähes aina tosi kovasti omistajaansa. Monesti ihmiset hermostuvat tähän piirteeseen villakoirassa ja siksi usein tämä asia otetaan esille, kun koiraa ollaa pentuna myymässä.
Pentua pitäisi viedä hirveästi jo ihan pentuna kaikkii erillaisiin tilanteisiin, toki voit aloittaa sen jo nyt. Tämä toinen koiramme tuli meille vasta vähän vanhempana joten uskon, että sille on sen takia tullut niin hirveä kiintymys minuun ja tavallaan eräänlainen hylkäämisen pelko. Tämä pennusta asti ollut koira on paljon rohkeampi ja itsenäisepi, koska vein sitä pienenä mitä ihmeellisempiin paikkoihin ja on muutenkin ollut kaikessa mukana. Tällä nuoremmalla on taas tosi huono itsetunto. Varmaan sinun kanssattaa ottaa koiraa enemmän mukaan kaikkialle, esimerkiski kauppakeskuksiin, julkisiin ym, että se huomaa, että pärjää ihan hyvin erillaisissakin tilanteissa, se on ainakin auttanut tuohon minun nuorempaan koiraan ja tietenkin sen kanssa pitää olla tosi kärsivällinen ja kannustava, koska koira aistii missä mielen tilassa olet. Jos olet itsekkin hermostunut, niin kyllä koirasi aistii sen ja on vielä enemmän sinussa kiinni.
Totuta koira rauhassa vauvaan hermostumatta ja palkitsemalla koira kaikissa tilanteissa, missä se osoittaa rohkeuden merkkejä. Älä hermostu koiraan tai pakota sitä missään tilanteessa mihinkään sille epämieluisaan, koska se hakee rohkeutta sinusta ja tulee entistä aremmaksi ja riippuvaisemmaksi. Ole ennemminkin huomioimatta millään lailla koiran epämieluisaa käytöstä.
Koirani on kasvattajalta ostettu, ja tuli luovutusikäisenä.
Koiran ollessa pentu, matkustin sen kanssa heti metroissa, raitiovaunuissa ja junissa pitkiäkin matkoja. Asuin tuolloin kauppakeskuksen lähellä, ja sinnekin vein sen kävelemään muuten vaan. Ja tosiaan koiralla on ollut muitakin hoitajia tms.. Että ei se vika ainakaan siinä ole ettei sitä olisi totutettu. :(