Marsu ja kissanpentu...

Itse hankin kissanpennun tänäkesänä, kotona ennestään 3 naarasmarsua. Toivoin että kissa tulisi tutummaksi marsujen kanssa ollessaan niiden kanssa tekemisissä pienestä asti, mutta kissa on aina peto. Pienenä se pelkäsi marsuja, ja marsut vain tykkäsivät kissasta. Nyt kun kissa on isompi kuin marsut, se on välillä liiankin kiinnostunut niistä, ja esim. kiivennyt häkkiin kerran niin että oli jahdannut yhden marsun (luojankiitos) heinäverkon sisälle turvaan. Sitä se sitten läppi siellä kun mies huomasi asian ja meni ajamaan kissan pois. Lattialla juoksevia marsuja kissa ajaa takaa minkä kerkeää, ei käytä kynsiä tai hampaita (vielä ainakaan), mutta hyökkii päin ja läppii tassulla. Ilman valvontaa en uskalla jättää näitä eläimiä keskenään, siitä voi seurata -ja todennäköisesti seuraakin- ruumiita. Nopealiikkeiset ja äänekkäät marsut kiinnostavat kuitenkin petoeläintä sen verran että pakko on kokeilla... Ja joskus se kokeilu voi pääyytä hyvin huonosti. Vaikka meidän kissa on saanut kyytiä aina marsuja luvatta ahdistellessaan, se mielii silti uudestaan häkkiin. Tämä kertoo minulle aika paljon, kissa ei ajattele marsuja kaverina ja perheenjäsenenä, vaan leluna tai saaliinakin.
Meillä marsut asuvat 50cm korkean kaapin päällä 3-kerroksisessa 150cm korkeassa itsetehdyssä häkissä, eikä kissan pitäisi sinne hyppäämällä päästä tai mahtuakkaan kerrosten ilmaraoista, mutta piru, aina se sieltä löytyy jos unohtaa häkinedustan suojata kunnolla. Monta unetonta yötä on tullut vietettyä kuunnellessa kiipeääkö kissa häkkiin vai ei, silloin kun en vielä ollut keksinyt estettä häkkiinmenolle.
Sinuna en ottaisi kissaa jos marsut asuvat yhtään vapaahkosti, vain jos niillä on tehdashäkki, eli kansi, tai häkki niin korkealla ettei kissa sinne hyppäämällä/kiipeämällä pääse. Vaikka kissa on pennusta asti marsujen seurassa ja vahtiessasi käyttäytyy hyvin, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu kun käännät selkäsi. En menisi riskeeraamaan marsun henkeä.