Tämä foorumi ei enää hyödytä yhtään ketään... Jonkun/joidenkin pilailijoiden takia täällä liikkuu tätä nykyä kovin vähän järjellistä ajatuksenvaihtoa. Kiitos Eräsmiehelle, Mersaultille ja Psykiatrille, jotka yhä yrittävät ylläpitää järjellistä, vakavamielistä, perusteltua ja tiedostavaa keskustelua. Vaikka edustatte erilaisia näkökantoja, käymänne keskustelu on sentään perusteltua, hyvien tapojen mukaista ja rakentavaa... Ja toivon mukaan myös asioita eteenpäin vievää. Älkää luovuttako.
Mielestäni on aika kummallista, että joku/jotkut tänne postittavat jatkuvalla syötöllä perustelemattomia salaliittoteorioita mielenterveystyöstä ja ehdotuksia koko psykiatrikunnan kollektiivisesta lopettamisesta. Kuitenkin joka kerta, kun olen pyytänyt näyttöä tai lähteitä näille väitteille, jään ilman vastauksia. Myöskään kertaakaan alkuperäisen viestin kirjoittaja ei ole vastannut esittämiini vasta-argumentteihin.
Ainakin minusta tuntuu, että tämän foorumin riesana on yksittäinen vainoharhaa levittävä tietämätön (ja mahdollisesti myös häiriintynyt) henkilö, joka luultavasti piloillaan lähettelee tänne viestejään, sillä hänellä ei tunnu olevan ainuttakaan argumenttia tai todistetta väitteidensä tueksi. Ainakaan hän ei ole niitä esittänyt, vaikka näin on pyydetty. Lisäksi epäilen, että näiden "vainoharhaviestien" takana on yksittäinen henkilö, sillä niissä on havaittavissa hyvin paljon tiettyjä yhtäläisyyksiä. Useimmissa viesteissä ilmoitetaan asiaa lainkaan perustelematta ja ilmiselvästi ilman minkäänlaista tietoa asiasta, kuinka "hoitomuoto x on perseestä, koska se kiduttaa ihmisiä/tekee heistä entistä hullumpia" ja että "psykiatrit ovat hulluja ja kaikki salaliitossa keskenään, mutta vielä heidän salakähmäilynsä selviävät". Sen lisäksi, että viestit muistuttavat toisiaan perusteeseiltään ja -rakenteeltaan, on niiden kirjoittajan kirjallinen ilmaisukyky yleensä melkoisen kehno, mistä seuraa, että viestit ovat useasti olleet vain juuri ja juuri ymmärrettävistä. Tästä voisi epäillä kirjoittajan olevan mahdollisesti joku pilailunhaluinen varhaisteini, jolla on liikaa aikaa ja joka on yleisesti vittuuntunut maailmaan.
Kaiken kaikkiaan viestit muistuttavat siis sekä perusteesiensä, rakenteensa että kehnon kirjoitusasunsa puolesta niin paljon toisiaan, että nimimerkkien vaihtelusta huolimatta pidän luultavana, että ne ovat saman henkilön kieroutuneita luomuksia.
Kaikista turhauttavinta minusta on, että vaikka olen useampaankin tällaiseen viestiin vastannut ja pyytänyt perusteluita/lisätietoja/näyttöä, en ole niitä kertaakaan saanut. Silti foorumille on vielä samana päivänä ilmaantunut lisää aivan samanlaisia viestejä. En jaksaisi kaikkiin lähettää sitä samaa vastaustakaan, se ei varmaankaan palvele ketään. Sitä paitsi on aika turhauttavaa lähettää vastauspyyntöjä, jos kuitenkin jää ilman vastauksia... luultavasti sen takia, että alkuperäisen väitteen esittäjä on joku pilailunhaluinen ja yleisesti vastuuton varhaisteini / ihan oikeasti häiriintynyt (tai molempia) eikä hänellä oikeasti ole yhtään todellista perustetta väitteilleen.
Ainakin itse voisin siirtyä tekemään jotain palkitsevampaa... Voisinpa vaikka soittaa autonasentajaystävälleni (itse en tiedä mekaniikasta yhtään mitään) ja valittaa, kuinka kamalaa on, että virranjakajan ja kampiakselin välillä on voimansiirtohihna, joka rikkoo auton, lisää kulutusta ja tekee ihmisistä onnettomia. Ja sanoi autonasentajaystäväni mitä tahansa vastaväitteitä, voin aina sanoa vastaan, että "niinhän te autonasentajat väitätte, mutta tehän olettekin salaliitossa keskenänne meitä vastaan!" Välillä niinkin päin...
Psykiatri (se oikea - ei feikki), Mersault ja Eräsmies... Kunnioitan asennettanne ja vaivannäköänne. Juuri tällaisella tiedostavalla ja perustellulla ajatustenvaihdolla voidaan saada jotain rakentavaa aikaan. Kiitos siis teille!
Te, jotka tältä foorumilta oikeasti olette hakemassa apua johonkin hätään... Etsiytykää ihmeessä toiselle foorumille. Jollekin, mikä edellyttää rekisteröitymistä, jotta tällaiset häiriköt eivät voi kymmentä salanimeä käyttäen terrorisoida koko foorumia. Täältä ei teille todellakaan apua löydy - ainakin itse vain pahoitan mieleni ja petyn yhä enemmän ihmiskuntaan joka kerta tätä foorumia lukiessani.
Ja sinä (tai te - luultavasti sinä häirikköviestien erehdyttävästä yhdenmukaisuudesta päätellen), joka ilmeisesti pilanpäiten väärinkäytät tätä tärkeää asiaa varten perustettua foorumia kaikkien hyvien tapojen ja terveen omantunnon vastaiseen mesoamiseen... säälin sinua. Todella. Toivottavasti löydät elämääsi muutakin sisältöä kuin muutenkin tarpeeksi kärsineiden ihmisten auttamiseksi kehitetyn foorumin häiriköiminen.
Ja aivan kaikkia pyytäisin tämän tärkeän asian puolesta toimivan foorumin pelastamiseksi kollektiivisesti jättävän huomiotta nämä kiihkoiluviestit, joissa ilman mitään perusteluita ja parannusehdotuksia julistetaan yleistä salaliittoa ja koko psykiatrian helvetillisyyttä. Kenties tällöin häirikkömme viimein kyllästyy ja lopettaa... Onneksi näin moni jo tuntuu tekevänkin päätellen siitä, kuinka vähän näihin vauhkoamisviesteihin on viime aikoina vastailtu.
Toinen vaihtoehto on pyytää foorumin ylläpitoa selvittämään IP-osoite/-osoitteet joista näitä häirikköviestejä lähetellään... Nykyään ei kuitenkaan noiden viestien alkuperää ole ollenkaan hankalaa ottaa selville.
Ja ennen kuin kukaan ehtii kirjoittaa, kuinka haluan suojella psykiatrien salaliittoa kehottamalla vaientamaan soraäänet, haluaisin painottaa, että rakentava, perusteltu, tiedostettu ja hyvien tapojen mukainen kritiikki on aina tervetullutta. Esimerkkinä tästä olkoon Eräsmies, joka kritisoi perinteistä psykiatriaa, mutta tekee sen sentään perustellen, rakentavasti ja hyvän käytöksen mukaisesti. Hän esittää myös parannusehdotuksia ja kaiken lisäksi on tutustunut asioihin, joista puhuu. Ja samaa ei todellakaan voi sanoa tämän foorumin häiriköstä, joka viesteillään on osoittanut vain oman tietämättömyytensä, vastuuttomuutensa ja typeryytensä.
En siis todellakaan halua meidän vaientavan rakentavaa kritiikkiä. Kuten ne, jotka ovat vaivautuneet lukemaan viestejäni (häirikkömme ilmeisesti ei ole, tai sitten hän ei niitä ymmärrä tai niistä välitä - luultavasti kaikkia näitä) ovat huomanneet, en itsekään kannata biomedikalistista lähestymistapaa mielenterveystyössä vaan eklektistä, biologisia, sosiaalisia ja psykologisia näkökulmia yhdistelevää sekä eri ammattialojen ja myös asiakkaan itsensä & hänen lähipiirinsä asiantuntemusta monipuolisesti hyödyntävää ihmisläheistä hoitoa.
Rakentava kritiikki on siis aina paikallaan. Mutta rakentava kritiikki edellyttää, että asioista on otettu selvää, ennen kuin niistä ryhdytään mesoamaan... Että näkökulmia perustellaan... Että noudatetaan yleisiä hyviä tapoja... Ja toivon mukaan vielä esitetään joitain tiedostavia parannusehdotuksiakin. Mitään näistä ei noudateta näissä häirikköviesteissä.
Mielestäni on aika kummallista, että joku/jotkut tänne postittavat jatkuvalla syötöllä perustelemattomia salaliittoteorioita mielenterveystyöstä ja ehdotuksia koko psykiatrikunnan kollektiivisesta lopettamisesta. Kuitenkin joka kerta, kun olen pyytänyt näyttöä tai lähteitä näille väitteille, jään ilman vastauksia. Myöskään kertaakaan alkuperäisen viestin kirjoittaja ei ole vastannut esittämiini vasta-argumentteihin.
Ainakin minusta tuntuu, että tämän foorumin riesana on yksittäinen vainoharhaa levittävä tietämätön (ja mahdollisesti myös häiriintynyt) henkilö, joka luultavasti piloillaan lähettelee tänne viestejään, sillä hänellä ei tunnu olevan ainuttakaan argumenttia tai todistetta väitteidensä tueksi. Ainakaan hän ei ole niitä esittänyt, vaikka näin on pyydetty. Lisäksi epäilen, että näiden "vainoharhaviestien" takana on yksittäinen henkilö, sillä niissä on havaittavissa hyvin paljon tiettyjä yhtäläisyyksiä. Useimmissa viesteissä ilmoitetaan asiaa lainkaan perustelematta ja ilmiselvästi ilman minkäänlaista tietoa asiasta, kuinka "hoitomuoto x on perseestä, koska se kiduttaa ihmisiä/tekee heistä entistä hullumpia" ja että "psykiatrit ovat hulluja ja kaikki salaliitossa keskenään, mutta vielä heidän salakähmäilynsä selviävät". Sen lisäksi, että viestit muistuttavat toisiaan perusteeseiltään ja -rakenteeltaan, on niiden kirjoittajan kirjallinen ilmaisukyky yleensä melkoisen kehno, mistä seuraa, että viestit ovat useasti olleet vain juuri ja juuri ymmärrettävistä. Tästä voisi epäillä kirjoittajan olevan mahdollisesti joku pilailunhaluinen varhaisteini, jolla on liikaa aikaa ja joka on yleisesti vittuuntunut maailmaan.
Kaiken kaikkiaan viestit muistuttavat siis sekä perusteesiensä, rakenteensa että kehnon kirjoitusasunsa puolesta niin paljon toisiaan, että nimimerkkien vaihtelusta huolimatta pidän luultavana, että ne ovat saman henkilön kieroutuneita luomuksia.
Kaikista turhauttavinta minusta on, että vaikka olen useampaankin tällaiseen viestiin vastannut ja pyytänyt perusteluita/lisätietoja/näyttöä, en ole niitä kertaakaan saanut. Silti foorumille on vielä samana päivänä ilmaantunut lisää aivan samanlaisia viestejä. En jaksaisi kaikkiin lähettää sitä samaa vastaustakaan, se ei varmaankaan palvele ketään. Sitä paitsi on aika turhauttavaa lähettää vastauspyyntöjä, jos kuitenkin jää ilman vastauksia... luultavasti sen takia, että alkuperäisen väitteen esittäjä on joku pilailunhaluinen ja yleisesti vastuuton varhaisteini / ihan oikeasti häiriintynyt (tai molempia) eikä hänellä oikeasti ole yhtään todellista perustetta väitteilleen.
Ainakin itse voisin siirtyä tekemään jotain palkitsevampaa... Voisinpa vaikka soittaa autonasentajaystävälleni (itse en tiedä mekaniikasta yhtään mitään) ja valittaa, kuinka kamalaa on, että virranjakajan ja kampiakselin välillä on voimansiirtohihna, joka rikkoo auton, lisää kulutusta ja tekee ihmisistä onnettomia. Ja sanoi autonasentajaystäväni mitä tahansa vastaväitteitä, voin aina sanoa vastaan, että "niinhän te autonasentajat väitätte, mutta tehän olettekin salaliitossa keskenänne meitä vastaan!" Välillä niinkin päin...
Psykiatri (se oikea - ei feikki), Mersault ja Eräsmies... Kunnioitan asennettanne ja vaivannäköänne. Juuri tällaisella tiedostavalla ja perustellulla ajatustenvaihdolla voidaan saada jotain rakentavaa aikaan. Kiitos siis teille!
Te, jotka tältä foorumilta oikeasti olette hakemassa apua johonkin hätään... Etsiytykää ihmeessä toiselle foorumille. Jollekin, mikä edellyttää rekisteröitymistä, jotta tällaiset häiriköt eivät voi kymmentä salanimeä käyttäen terrorisoida koko foorumia. Täältä ei teille todellakaan apua löydy - ainakin itse vain pahoitan mieleni ja petyn yhä enemmän ihmiskuntaan joka kerta tätä foorumia lukiessani.
Ja sinä (tai te - luultavasti sinä häirikköviestien erehdyttävästä yhdenmukaisuudesta päätellen), joka ilmeisesti pilanpäiten väärinkäytät tätä tärkeää asiaa varten perustettua foorumia kaikkien hyvien tapojen ja terveen omantunnon vastaiseen mesoamiseen... säälin sinua. Todella. Toivottavasti löydät elämääsi muutakin sisältöä kuin muutenkin tarpeeksi kärsineiden ihmisten auttamiseksi kehitetyn foorumin häiriköiminen.
Ja aivan kaikkia pyytäisin tämän tärkeän asian puolesta toimivan foorumin pelastamiseksi kollektiivisesti jättävän huomiotta nämä kiihkoiluviestit, joissa ilman mitään perusteluita ja parannusehdotuksia julistetaan yleistä salaliittoa ja koko psykiatrian helvetillisyyttä. Kenties tällöin häirikkömme viimein kyllästyy ja lopettaa... Onneksi näin moni jo tuntuu tekevänkin päätellen siitä, kuinka vähän näihin vauhkoamisviesteihin on viime aikoina vastailtu.
Toinen vaihtoehto on pyytää foorumin ylläpitoa selvittämään IP-osoite/-osoitteet joista näitä häirikköviestejä lähetellään... Nykyään ei kuitenkaan noiden viestien alkuperää ole ollenkaan hankalaa ottaa selville.
Ja ennen kuin kukaan ehtii kirjoittaa, kuinka haluan suojella psykiatrien salaliittoa kehottamalla vaientamaan soraäänet, haluaisin painottaa, että rakentava, perusteltu, tiedostettu ja hyvien tapojen mukainen kritiikki on aina tervetullutta. Esimerkkinä tästä olkoon Eräsmies, joka kritisoi perinteistä psykiatriaa, mutta tekee sen sentään perustellen, rakentavasti ja hyvän käytöksen mukaisesti. Hän esittää myös parannusehdotuksia ja kaiken lisäksi on tutustunut asioihin, joista puhuu. Ja samaa ei todellakaan voi sanoa tämän foorumin häiriköstä, joka viesteillään on osoittanut vain oman tietämättömyytensä, vastuuttomuutensa ja typeryytensä.
En siis todellakaan halua meidän vaientavan rakentavaa kritiikkiä. Kuten ne, jotka ovat vaivautuneet lukemaan viestejäni (häirikkömme ilmeisesti ei ole, tai sitten hän ei niitä ymmärrä tai niistä välitä - luultavasti kaikkia näitä) ovat huomanneet, en itsekään kannata biomedikalistista lähestymistapaa mielenterveystyössä vaan eklektistä, biologisia, sosiaalisia ja psykologisia näkökulmia yhdistelevää sekä eri ammattialojen ja myös asiakkaan itsensä & hänen lähipiirinsä asiantuntemusta monipuolisesti hyödyntävää ihmisläheistä hoitoa.
Rakentava kritiikki on siis aina paikallaan. Mutta rakentava kritiikki edellyttää, että asioista on otettu selvää, ennen kuin niistä ryhdytään mesoamaan... Että näkökulmia perustellaan... Että noudatetaan yleisiä hyviä tapoja... Ja toivon mukaan vielä esitetään joitain tiedostavia parannusehdotuksiakin. Mitään näistä ei noudateta näissä häirikköviesteissä.
Vastaukset 21
Vanhimmat
toimii kuitenkin ehkä tärkeänä purkautumiskanavana noille häiriköille, tätä kautta heillä on mahdollisuus saada "sanomansa" ainakin jonkinlaiseen julkiseen tietoisuuteen ... turhauttavaltahan nuo tuntuvat mutta ... pitäisi kai vain jaksaa ymmärtää ja osata olla ottamatta itseensä ... nehän ovat, ainakin minun mielestäni, myös ymmärrettävissä jonkinlaisina hätähuutoina.
Olen kyllä kanssasi samoilla linjoilla siitä, että asioiden esitystapa on varmasti se ratkaiseva tekijä ajatustenvaihdossa ihmisten välillä.
Täällä näyttää olevan paljon epäluottamuslauseita psykiatriaa ja heidän tarjoamiaan hoitoja kohtaan. Se on totta, että monet viestit ovat varsin hyökkääviä. On näistä viesteistä silti jotain yhteistä havaittavissa, vaikka ne ovatkin aggressiivisia. Niissä kaikissa on saman tyyppinen viesti. Ja minä ainakin luen sen niin, että koko psykiatrian toimiakin on pystyttävä kyseenalaistamaan niiden tuloksien valossa, jota se on saanut aikaan ympäri maailmaa.
Ehkä meidän olisi sittenkin otettava oikeasti selvää, onko maailmalla tosiaan tapahtunut jotain asiatonta psykiatrien toimesta, mihin näissä agressiivisissa viesteissä kyllä viitataan. On sekin nimittäin elämässä totta, että olemalla liian sinisilmäinen tulee välillä turpiin ja kunnolla.
Mutta tuli vielä filosofisena ajatuksena mieleen tämä mielen tasapainon horjuminen. Siitähän joku on heittänyt täällä palstoillakin sellaisen kysymyksen, että mitä mielisairaus on ja mistä se oikein tulee.
Ihmisen mielelle tapahtuu jotain matkan varrella, näin järjellisesti ajatellen. Mitä sille sitten tapahtuu? Mielihän koostuu mieleemme tallentuneista kuvista eli siitä mitä meille on tapahtunut elämämme aikana.
Mehän havainnoimme ja analysoimme koko ajan mitä ympärillämme tapahtuu (eli olemme täysin tietoisia meille tapahtuneista asioista). Eli aistikanaviemme kautta saamme koko ajan informaatiota ympäristöstämme. No mehän myöskin suodatamme tätä informaatiota, jota ulkoapäin tulee meidän tietoisuutemme käsiteltäväksi. Tässä vaiheessahan kaikki on tietysti hyvin, edellyttäen tietenkin, että elämme normaalisti käyttäytyvien ihmisten parissa. Tämä normaalisti käyttäytyvien ihmisten parissa eläminen on myös hyvin olennainen asia ihmisen hyvinvoinnille.
Mutta sitten kuvaan astuu mielenkiintoinen tekijä, tietoisuuden totaalinen katoaminen tai sen laskeminen (esim. tajuttomuus). Nythän meidän tietoisuus ei ole enää mukana suodattamassa ympäristöstä tulevaa tietoa/informaatiota vaan ne tallentuvat suoraan mieleemme sellaisenaan. Nyt mielessämme on tallentuneena asiaa mistä tietoisuudellamme ei ole mitään tietoakaan (mieli kun tallentaa koko ajan vaikka ihminen olisi tajutonkin, se on nimittäin käytännössäkin todistettu asia). Nyt mielellämme on siis mahdollisuus sairastuakkin!
Eli tietoisuutemme ei ymmärrä miten jokin tuntematon tulee sisältämme. EIHÄN SE VOIKKAAN YMMÄRTÄÄ SITÄ KOSKA SE EI TIEDÄ MITÄ KAIKKEA MIELESSÄ EDES ON !
Sait ajatukseni ja tuntemukseni sanoiksi ihmisille, minä vaan yritän värssyä vääntää.
Tuo loppuosa oli upea, monen ihmisen "käsittämätön", "tajuton" (juuri sitä) paha olo...
Ja on monta tapaa "olla poissa", etenkin kun on kyse lapsesta; lapsuudessahan tapahtuu tärkeitäkin asioita-nyt joku jo repii siellä pelihousujaan...ok, mutta-onko jokainen oman onnensa seppä ihan 100%:sti!?
"Mutta sitten kuvaan astuu mielenkiintoinen tekijä, tietoisuuden totaalinen katoaminen tai sen laskeminen (esim. tajuttomuus). Nythän meidän tietoisuus ei ole enää mukana suodattamassa ympäristöstä tulevaa tietoa/informaatiota vaan ne tallentuvat suoraan mieleemme sellaisenaan. Nyt mielessämme on tallentuneena asiaa mistä tietoisuudellamme ei ole mitään tietoakaan (mieli kun tallentaa koko ajan vaikka ihminen olisi tajutonkin, se on nimittäin käytännössäkin todistettu asia). Nyt mielellämme on siis mahdollisuus sairastuakkin!
Eli tietoisuutemme ei ymmärrä miten jokin tuntematon tulee sisältämme. EIHÄN SE VOIKKAAN YMMÄRTÄÄ SITÄ KOSKA SE EI TIEDÄ MITÄ KAIKKEA MIELESSÄ EDES ON !"
Tuo viimeinen osa auttoi valaisemaan omaa käsitystäni asiasta ratkaisevasti. Kiitos siitä.
Käsitän tämän asian niin, että puhut itse asiassa piilotajunnasta, jossa nämä "tuntemattomat" asiat ovat. Osa mielen sairauksista voi johtua siitä, että mielen tiedostetun ja tiedostamattoman puolen välillä tulee jokin ristiriita.
"Suodattamattomat" muistot ja kuvat tiedostamattomassa mielessä voivat myös esiin tullessaan aiheuttaa ahdistusta mikäli ne eivät mene yhteen persoonallisuuden maailmankuvan ja moraalikäsityksen kanssa. Usein tälle ahdistukselle etsitään syytä ulkopuolelta, asioista jotka näyttivät aiheuttavan pahan olon. Kun todellista syytä ei löydetä, keskitytään yleensä vain oireiden lievittämiseen, mikä ei ole paras ratkaisu pitkällä aikavälillä. Esimerkkinä vaihtoehdoista on alkoholismi, toisten syytteleminen, lääkitys...
Mielisairaudet kokonaisuudessaan ovat juuri tätä. Tietoisuutemme takana olevia asioita, joista meillä ei ole harmainta aavistustakaan!
Keräämme eri aistihavaintoja eri tilanteista (missä ollaan oltu esim. tekemisissä kehon satuttamisen kanssa ja välillä rajunkin satuttamisen). Et välttämättä ja sanoisinko jopa todennäköisesti edes huomaa tietoisuustasosi laskeneen sellaisissa tilanteissa, mutta näin vaan käytännössä tapahtuu. Ja silloin tietoisuuden taakse todellakin on "avoimet ovet". Se on ihmiseen luotu "sulakejärjestelmä" jolla kestetään kovaakin kipua, mutta siinä on tämä mainittu heikkous. Kuvaan astuu tuntemattomia muuttujia!
Olisikohan se rekisteröityminen aiheellista tälläkin palstalla? Karsisi pois pelkästään provosoivat yksilöt. Ja jäisi tilaa asiallisille viesteille. Nykyisellään tämä karkottaa pois ihmisiä, vaikka tarkoitus lienee ollut joskus päinvastainen.
"Ajatus" ja "Selvittäjä" ovat ilmeisesti tutustuneet psykoanalyyttiseen traditioon... Ainakin näin äkkiseltään tämä kuulosti hyvin paljon perinteiseltä freudilaiselta selitykseltä mielenterveydenhäiriön synnystä...
Ongelma vaan on, että on paha mennä sanomaan, mitä mielisairaudet "oikeasti ovat" - useammastakin kuin yhdestä syystä. Ensinnäkin, "mielisairaudet" ovat melko laaja ryhmä. Perinteisesti mielisairauksiin luetaan kaikki psykoosit (neuroottistasoiset häiriöt luetaan mielenterveyden häiriöiksi, ei mielisairauksiksi) - siis skitsofrenian lisäksi mielisairauksiin kuuluisi myös joukko elimellisiä psykooseja, päihteiden käytön aiheuttamia psykoottisia tiloja, harhaluuloisuushäiriöitä... Näin laajan häiriökirjon selittämisessä yhdellä tekijällä otetaan melkoinen yleistyksen riski...
Toisekseen... Teorioitahan löytyy maailmasta joka kädelle ja jalalle. Nimimerkkien "Ajatus" ja "Selvittäjä" esitykset muistuttivat minusta freudilaisen psykoanalyysin tapaa selittää mielenterveyden häiriön syntyä - hieman eri käsitteillä ilmaistuna tosin. Sen sijaan itse ymmärsin nimimerkin "TheMan" viestin muistuttavan kovasti eräiden nykyisten kognitiivisen psykologian edustajien teorioita skitsofreniasta.
Eräät nykyisistä teoreetikoista ovat "TheManin" tapaan arvelleet skitsofrenian (siis skitsofrenian, ei mielisairauksien/psykoosien yleensä) olevan seurausta aivojen valikoivan tarkkaavaisuuden järjestelmän romahtamisesta. Normaalisti valikoiva tarkkaavaisuutemme suodattaa (Anne Treismanin mukaan) sensoristen hermoratojen kautta aivoihin tulevaa informaatiota siten, että tietoisuuteen (tässä on tehtävä ero käsitteiden "tietoisuus" ja "tarkkaavaisuus" välillä) pääsee lähinnä informaatio, johon on kiinnitetty huomiota (sekä tietty määrä muuta, henkilökohtaisesti merkityksellistä tai erityisen "läpitunkevaa" informaatiota). Samalla tapaa tarkkaavaisuus voidaan suunnata "mielen sisällä" tiettyihin muistoihin yms. Eräiden uudempien teorioiden mukaan skitsofreniassa tämä mekanismi häiriintyy, jolloin aivot eivät enää pysty valikoimaan tietoa, jota ne ottavat käsiteltäväkseen. Seuraa ylikuormittuminen, havaintojen ja muistojen tulva, joka ilmenee käytännössä harhaisuutena, keskittymiskyvyttömyytenä ja epäloogisena ajatteluna kaiken ympäristössä ja mielessä tapahtuvan pyrkiessä yhtä aikaa tietoisuuteen.
Mielestäni nimimerkki "TheManin" ajatukset muistuttivat melkoisesti tätä teoriaa... Edelleen hieman eri käsitteillä.
Teoriat eivät kuitenkaan rajoitu näihin kahteen... Psykoottisten oireiden synnystä on esitetty monia muitakin teorioita ja monille näistä teorioista on löydetty tukeakin. Esimerkkinä mainittakoon Gregory Batesonin mainetta saavuttanut kaksoissidosteoria, joka etsii skitsofrenian syntyä perhesuhteista. Toisaalta - eihän tieteessä koskaan voida osoittaa minkään olevan 100% varmasti totta...
Nämä teoriat myös jättävät vastaamatta siihen, kuinka nämä "valikoivan tarkkaavaisuuden häiriöt" tai "piilotajuntaan repressoidut (torjutut) muistot" pohjimmiltaan syntyvät. Kaksostutkimukset (identtisten kaksosten skitsofreniariskin vertailu erimunaisten kaksosten skitsofreniariskiin) viittaavat siihen, että skitsofrenian syntyyn vaikuttaa jokin biologisesti periytyvä komponentti. Eli jokin biologinen prosessi saattaisi vaikuttaa tällaiseen valikoivan tarkkaavaisuusprosessin vaurioitumiseen tms. Siitäkin huolimatta toisen identtisistä kaksosista ollessa skitsofreenikko toinen on terve noin 50% tapauksista, joten vaikka sairauteen ilmeisesti liittyy jokin geneettinen osatekijä, näyttäisi ympäristötekijöilläkin olevan vaikutusta sen puhkeamiseen.
Näin pääsemmekin nykyisen kliinisen psykologian kenties keskeisimpään periaatteeseen: mielenterveydenhäiriöillä ei lähes koskaan voida osoittaa olevan vain yhtä tiettyä syytä. Koko ihmisen elämän ajan hänen biologiset, sosiaaliset ja psykologiset prosessinsa kietoutuvat yhteen niin, ettei lopulta voida enää erottaa, mikä alunperin johtuu biologisista ja mikä taas sosiaalisista tai psykologisista syistä. Oikeastaan näitä kolmea ei voida edes käsitellä toisistaan erillään, sillä ne ovat niin tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään. Tästä syystä useimmilla mielenterveydenhäiriöilläkin lienee sekä biologista, sosiaalista että psykologista syytaustaa - ja niitä olisi siis myös tehokkainta hoitaa sekä biologisin, sosiaalisin että psykologisin keinoin. Tämä periaate on niin tärkeä ja keskeinen, että toivon kaikkien miettivän tätä kunnolla. Kyseessä nimittäin on melkoisen monimutkainen ilmiö. Jos joku kaipaa selvennystä tähän biologisten, sosiaalisten ja psykologisten prosessien yhteenkietoutumiseen, voin kyllä antaa jonkinlaisen yksinkertaistetun esimerkin asiasta.
Ihan vain kysyäkseni, että mikä auktoritetti sen on määrännyt, että aivojen täytyy olla mukana mielisairaudessa ja sen tulemisessa ihmiselle?
Näyttäväthän (tai meille ainakin sanotaan) tavatkin usein olevan periytymiä vanhammiltamme, mutta missä on todisteet siitä, että kysymys on aivoista tai fyysisestä perimästä.
Sanotaan, että mielisairauksissa on monenlaisia oireita, se pitää varmasti paikkansa. Kuka määrittelee sitten sen, että mielisairauden syntymekanismeja olisi tuhat ja yksi erinlaista?
Onko näiden syntymekanismien määritteleminen ja päättäminen vain auktoriteettitasolla tapahtuvaa päättämistä?
Hyvä! Kysyä pitääkin, jos jostain on epävarma. Ja tämä jos mikä on monimutkainen asia. Olen oikein iloinen, että kysyit!
Ensinnäkin, kuinka aivot voisivat olla olematta mukana mielisairaudessa! Kaikki ajattelusi, kaikki tuntemuksesi, kaikki muistosi, kaikki tietämisesi, kaikki puhumisesi, tekemisesi ja aistimisesi tapahtuu aivoissa sähkökemiallisina reaktioina. Joka ikinen tietämäsi asia ja muistosi löytyy aivoistasi hermosolujen välisistä kytköksistä. Kuinka siis mikään muistoihin, ajatteluun, tunteisiin, aisteihin, puheeseen tms. liittyvä voisi tapahtua niin, ettei siihen liittyisi aivoja? Mitä muistosi sitten olisivat, elleivät hermokytköksiin perustuvia muistijälkiä - avaruudesta päähäsi tulevaa säteilyä? Kuinka tällöin esim. päävamma voisi aiheuttaa muistinmenetyksen?
Ympäristötekijät aiheuttavat kyllä muutoksia aivoissa... Niitä tapahtuu koko ajan. Esimerkiksi lukiessasi kirjaa (tai vaikkapa tätä viestiäni), silmistäsi kulkee aivoihisi hermoimpulsseja näköhermoratoja myöten. Nämä hermoimpulssit aiheuttavat aivoissasi uusia hermoimpulsseja, jotka puolestaan aiheuttavat aivoissasi toiminnan uudelleenjärjestymistä (Hah! Aiheutinpas aivoissasi muutoksia sinulta mitään kysymättä! ;) Näin aivosi muuttavat itseään ja toimintaansa siten, että niiden toiminnassa otetaan huomioon uusi tieto.
Tätä kautta myös vanhempien, perheen ja ystävien vaikutus ulottuu käyttäytymiseen. Näemme ja kuulemme heidän toimintaansa, mikä puolestaan aiheuttaa aivoissamme omaan toimintaamme vaikuttavia muutoksia, esim. muistijälkiä.
Halusimme tai emme, aivomme ovat mukana kaikessa mitä teemme. Aivot antavat jokaisen toimintakäskyn ja käsittelevät jokaisen aistimuksen. Eikä tämä ei ole yhdenkään auktoriteetin määräämää vaan kognitiiviseen neurotieteeseen, neurobiologiaan, neuropsykologiaan ja neurokemiaan liittyviä tutkimustuloksia, joita on saatu esim. aivojen rakenteen ja toiminnan kuvauksilla erilaisten tehtävien aikana.
Ja se mitä sanoit mielisairauden syntymekanismien määrittelystä ja päättämisestä... Kukaan ei ole päättänyt yhtään mitään niitä koskevaa, koska loppujen lopuksi kukaan ei aivan varmasti tiedä. Kuten ei missään tieteessä ikinä aivan varmasti tiedetä yhtään mitään. On vain teorioita, joista toisilla on enemmän tieteellisestä tutkimuksesta saatua tukea kuin toisilla. Silti teorioita on monta eikä kukaan voi varmasti sanoa, mikä niistä on se oikea. Luultavasti yhtä oikeaa ei olekaan, vaan totuus löytyy jostain teorioiden välistä ja niiden yhdistelmistä. Tästä syystä on olemassa niin monenlaisia käsityksiä mielisairauksien synnystä.
Tiede on ikävää: koskaan ei voi olla mistään 100% varma.
Ja mikäli sinua kiinnostaa esim. näyttö, jota on saatu skitsofrenian biologisesta periytymisestä, vilkaisepa viestini "Tieteentekemisestä ja skitsofreniasta." "Skitsofreniasta"-viestin alta. Selitän siinä vähän kaksostutkimusten ideaa...
Ja ennen kuin kukaan ehtii tulkita sanojani väärin: ei, minulla ei todellakaan ole mekanistista/biomedikalistista käsitystä ihmisestä. Se, että kokemuksemme, muistomme ja ajattelumme tapahtuvat aivoissa, ei yhtään vähennä sosiaalisten ja psykologisten tekijöiden merkitystä. Tieto aivojen toiminnasta saattaa kylläkin auttaa paljon ymmärtämään näiden tekijöiden ERITTÄIN kiinteää vuorovaikutusta ja siten esim. mielenterveyden häiriöiden monimutkaisuutta sekä välttämään yleistäviä ja äkkinäisiä johtopäätöksiä.
Itse en ole psykiatri, mutta tiedän psykiatrikoulutuksesta sen verran, että pidän sen erittäin huonona puolena sairauksiin ja häiriöihin keskittymistä. Jos ei tiedä normaaleista psykologisista prosesseista ja siitä, miten normaali ihminen toimii, syntyy helposti hyvin sairauskeskeinen ja biomedikalistinen näkemys ihmisyyteen. Itse toivoisinkin aimo annosta yleistä psykologiaa psykiatrikoulutuksen osaksi...
Mutta no, eihän kaikkea ehdi opiskella...
Ei ehkä kaikkein toimivin idea tuo rekisteröityminen... nimenomaan mielenterveysaiheisella palstalla.... >;D
"Eräät nykyisistä teoreetikoista ovat "TheManin" tapaan arvelleet skitsofrenian (siis skitsofrenian, ei mielisairauksien/psykoosien yleensä) olevan seurausta aivojen valikoivan tarkkaavaisuuden järjestelmän romahtamisesta. Normaalisti valikoiva tarkkaavaisuutemme suodattaa (Anne Treismanin mukaan) sensoristen hermoratojen kautta aivoihin tulevaa informaatiota siten, että tietoisuuteen (tässä on tehtävä ero käsitteiden "tietoisuus" ja "tarkkaavaisuus" välillä) pääsee lähinnä informaatio, johon on kiinnitetty huomiota (sekä tietty määrä muuta, henkilökohtaisesti merkityksellistä tai erityisen "läpitunkevaa" informaatiota). Samalla tapaa tarkkaavaisuus voidaan suunnata "mielen sisällä" tiettyihin muistoihin yms. Eräiden uudempien teorioiden mukaan skitsofreniassa tämä mekanismi häiriintyy, jolloin aivot eivät enää pysty valikoimaan tietoa, jota ne ottavat käsiteltäväkseen. Seuraa ylikuormittuminen, havaintojen ja muistojen tulva, joka ilmenee käytännössä harhaisuutena, keskittymiskyvyttömyytenä ja epäloogisena ajatteluna kaiken ympäristössä ja mielessä tapahtuvan pyrkiessä yhtä aikaa tietoisuuteen."
Kuullostaa hyvinkin loogiselta, vaikken ole tainnut koskaan tavata skitsofreenistä ihmistä. Ja ilmeisesti suurin haasta olisi löytää niitä tekijöitä, jotka edesauttavat tätä "valikoivan tarkkaavaisuuden häiriintymistä", niin kuin taisit todettakkin hetkeä myöhemmin...
Tämä voi olla hieman hakuammuntaa, mutta kertoessasi häiriöihin vaikuttavista biologisista, sosiaalisista ja psykologisista tekijöistä, mieleeni tuli ajatus siitä, että biologiset tekijät, kuten perimä, voivat määrittää sen miten altis ja vastustuskykyinen yksilö on häiriöille. Sosiaalinen ja psykologinen puoli taas määrää ne keinot, joilla häiriöitä voidaan yrittää vastustaa ja ratkaista. Jos nämä keinot osoittautuvat riittämättömiksi, seuraa ongelmia.
Mutta tuo eri prosessien yhteenkietoutuminen vaikuttaa mielenkiintoiselta. Pystytkö kertomaan siitä lisää?
Olemmeko me todellakin todistetusti aivot? Missäs se meidän tietoisuutemme muuten luuraa?
Jos me olemme aivomme, niin milläs sitten perustelet sen dokumenttiohjelman (johon joku jo viittasi aikaisemmin jossain viestissä täällä palstalla),joka tuli jokin aika sitten televisiosta. Näin sen ohjelman itse ja niin on moni muukin nähnyt.
Siinähän naisihmiselle tosiaan tehtiin sellainen leikkaus missä hän oli kliinisesti kuollut. Eli sekä hänen sydämensä oli pysähdyksissä että aivotoiminta sammutettu täysin. Korvissa oli vielä jotkin skannerit jotka pitivät niin äänekästä meteliä, että olisi ollut mahdotonta kuulla niiden läpi. Tämä kyseinen nainen pystyi kuitenkin kertomaan herättyään tarkastikkin mitä lääkärit olivat keskustelleet leikkauksen aikana (AIVOTOIMINTA OLI TÄYSIN PYSÄHDYKSISSÄ SEKÄ SYDÄN TÄYSIN PYSÄYTETTYNÄ). Hän pystyi myös kuvailemaan leikkauksessa käytettyjä välineitä kiitettävällä tarkkuudella. Lääkärit totesivat tästä asiasta, että mielenkiintoinen juttu, mutta heidän tiede ei pysty selittämään millään kyseistä asiaa. Kuinka siis voidaan rehellisesti ja silmää räpäyttämättä todeta, että aivoista löytyy kaikki edellä luettelemasi toiminnot/asiat ja pääpiirteissään koko vastaus ihmisestä ja hänen olemuksestaan? Ei todella mitenkään !
Kuules Ajatus, teit minut juuri hyvin iloiseksi. :) Kiitos siitä.
>>>niks, naks>niks, naks
Tämä selvitys oli hyvin kattava ja asiaa selkeyttävä. Kiitos.
Tuo ajatus kolmen eri tekijän vaikutuksesta oli ollut mielessäni vasta vähän aikaa, kun ryhdyin pohtimaan niiden vaikutusta ihmisen yleiseen käyttäytymiseen. Tämä mielenterveyshäiriötä koskeva keskustelu on toistaiseksi auttanut selvittämään paljon omia ongelmakohtia... Täytyy tutustua tarkemmin tuohon kliiniseen psykologiaan. Toistaiseksi olen selaillut tosiaan vain Jungin ja Freudin teorioita ja yrittänyt löytää niistä käyttökelpoisia ideoita.
Hyvä, jos sait tuosta jotain irti. Ilo on kokonaan minun puolellani.
Ja jos et ole perehtynyt psykologiaan Freudia ja Jungia kummemmin (jotka tosin molemmat olivat lääkäreitä), suosittelen aloittamista ihan jostain alan laajasta yleisteoksesta. Atkinsonin ja kumppaneiden "Introduction to psychology" (tai "Hilgard's introduction to psychology") on erittäin hyvä yleisteos, joka auttaa paljon hahmottamaan psykologiaa yleisesti. Varo kuitenkin hankkimasta 13. painosta varhaisempia painoksia - ne alkavat olla jo auttamattoman vanhentuneita.
Suomen kielellä tehty Anneli Vilkko-Riihelän "Psyyke: psykologian käsikirja" on suppeampi, mutta ihan hyvä alku psykologiaan tutustumiseen.
Molemmat kirjat lähtevät ihan perusteista, mutta sisältävät varsin paljon perustietoa psykologian eri osa-alueilta. Ja etenkin suhteellisen tuoretta tietoa - Psyyke alkaa olla jo vähän vanha, mutta Atkinsonin 14. painos on vielä oikein ajantasainen.
Suosittelen nimenomaan tutustumista johonkin psykologian yleisteokseen (esim. juuri edellämainittuihin) ennen kuin perehdyt kliiniseen tarkemmin (kummassakin edessämainituista, etenkin Atkinsonin teoksessa, on toki jonkin verran myös kliinistä puolta). Tämä siksi, että minusta pitäisi ehdottomasti aivan ensimmäisenä tietää, kuinka ihmismieli normaalisti toimii. Vasta sitten pitäisi tutustua siihen, kuinka ihmismielen toiminta voi häiriintyä tai järkkyä. Kliinisestä psykologiasta saa paljon enemmän irtikin, kun ensin tietää ihmismielen normaalin toiminnan perusteet.
Jotain tällaista yleisteosta suosittelen myös siksi, että ihmismieltä ei voi ymmärtää kovin laajalti esim. pelkän neuropsykologian pohjalta. Kokonaiskuvan muodostamiseen tarvitaan tietoja myös esim. sosiaali-, persoonallisuus-, kehitys- ja kognitiivisesta psykologiasta.
Psykologia myös etenee aivan hirvittävää vauhtia ja uutta tietoa syntyy kaiken aikaa... Tämän takia kannattaa etsiä uusimmat saatavilla olevat painokset. Vuonna -96 julkaistu 12. painos Atkinsonista on jo auttamattomasti aikaansa jäljessä. Psykologian opiskelu Freudin tai Jungin teoksista on vähän sama kuin opiskelisi astrofysiikkaa Kopernikuksen kirjoista.
Myöntää tosin täytyy, että löytyy minunkin hyllystäni suurin osa Freudin tuotannosta... Tosin lähinnä historiallisesta mielenkiinnosta...
Ohjelma on kieltämättä ollut hyvin mielenkiintoinen.Mitäs te tämän palstan ammattilaiset muuten tuumaatte tästä asiasta?
Tämän keskustelun pohjalta syntyi foorumille uusi viesti, jonne vastasin... Mikäli tätä joku ei vielä huomannut...
7-vuotta menee nopeasti.
Nyt meni vähän ohi...?