honey, joko olet saanut tästä tarpeeksesi? Voitaisiinko me nyt laittaa tämä leikki pakettiin? Kaikella on alkunsa ja loppunsa...
Anna anteeksi, rakas. Äläkä ole vihainen.
Tai ole sitten, jos täytyy, mutta ethän ole surullinen, ei se ole sen arvoista.
(Tuottaisin kuitenkin vain lisää pettymyksiä.)
Eikä sinun tietenkään tarvitse vastata tähän mitään - tuskin voin sellaista vaatia, ja ehkä et edes lue tätä - mutta lupaan että pääset sillä tavalla minusta helpommin & nopeammin eroon. Usko huviksesi.
...Ja voihan olla että vain minulla on enää tämä ongelma, ja hyvä niin. Ihan olisi ansaittua, ja kai tästä joskus toipuu...
Enkä minä sillä tätä kirjoita, ettäkö oikeasti haluaisin laittaa oven kiinni, mutta se olisi nyt varmaan järkevintä - eli siihen tulisi ainakin pyrkiä. En usko että täällä notkuminen on kummallekaan meistä hyväksi.
Sinulla on se sähköpostiosoitteeni, jos haluat vielä jotain kirjoitella, mutta et varmaan ole kirjekaveria vailla. (Ja voin kuvitella, että kirjoitusteni aihepiiri varmaan jäisi aika rajatuksi, eli ei se varmaan olisi kovinkaan mielenkiintoista.) Haluaisin niin kovasti vielä pysyä ystävinä kanssasi, mutta se taitaa olla varma merkki siitä, ettei sellaisesta tulisi yhtään mitään, ainakaan minun puoleltani. (Ehkä voisit kehittää jotain vastenmielisiä ominaisuuksia, tai teeskennellä sellaisia?)
Pahoittelen aiheuttamaani häiriötä.
Parempaa jatkoa!
Anna anteeksi, rakas. Äläkä ole vihainen.
Tai ole sitten, jos täytyy, mutta ethän ole surullinen, ei se ole sen arvoista.
(Tuottaisin kuitenkin vain lisää pettymyksiä.)
Eikä sinun tietenkään tarvitse vastata tähän mitään - tuskin voin sellaista vaatia, ja ehkä et edes lue tätä - mutta lupaan että pääset sillä tavalla minusta helpommin & nopeammin eroon. Usko huviksesi.
...Ja voihan olla että vain minulla on enää tämä ongelma, ja hyvä niin. Ihan olisi ansaittua, ja kai tästä joskus toipuu...
Enkä minä sillä tätä kirjoita, ettäkö oikeasti haluaisin laittaa oven kiinni, mutta se olisi nyt varmaan järkevintä - eli siihen tulisi ainakin pyrkiä. En usko että täällä notkuminen on kummallekaan meistä hyväksi.
Sinulla on se sähköpostiosoitteeni, jos haluat vielä jotain kirjoitella, mutta et varmaan ole kirjekaveria vailla. (Ja voin kuvitella, että kirjoitusteni aihepiiri varmaan jäisi aika rajatuksi, eli ei se varmaan olisi kovinkaan mielenkiintoista.) Haluaisin niin kovasti vielä pysyä ystävinä kanssasi, mutta se taitaa olla varma merkki siitä, ettei sellaisesta tulisi yhtään mitään, ainakaan minun puoleltani. (Ehkä voisit kehittää jotain vastenmielisiä ominaisuuksia, tai teeskennellä sellaisia?)
Pahoittelen aiheuttamaani häiriötä.
Parempaa jatkoa!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei ollut minulle, koska minulla ei ole hänen sähköpostiosoitettaan. Minäkään en haluaisi kaipaamaani ihmistä unohtaa, mutta alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että ehkä se vaan on pakko. Hän ei vastaa viesteihinikään tuonne toiselle palstalle, ja alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että pää sekoaa täällä löysässä hirressä roikkuessa.
Hei, oletkos sä se Jennaa kaipaava? Tai jotain J:tä kuitenkin? Missä olet päässyt ihastumaan jos sulla ei oo mitään kohteen yhteystietoja?
Ihan arkisissa ympyröissä satunnaisia kohtaamisia silloin tällöin. Mutta enää ei sitäkään mahdollisuutta ole ollut, joskus keväällä viimeksi.
No just. Ja nyt tilanne on se, että minäkin "tiedän" sinut, mutta tietääkö se J sinusta mitään..?
Ei vaan, samassa veneessä tässä kai ollaan. Kirjoittelu tänne on vähän kuin juttelisi kaktukselle ikkunalaudallaan - se on hullua vasta sitten kun se kaktus alkaa vastailla.
Siis oletko alkuperäinen vai tuo toinen? Mitä tarkoitit sillä, että tiedät minut? Kyllä hän ainakin tietää minut, koska hän oli nimenomaan se, joka sen silmäpelinkin alunperin aloitti viime kesänä. Olenkin ajatellut, että jos en koskaan olisi huomannut hänen katselevan minua, elämä olisi nykyään paljon helpompaa. Jos en olisi alkanut kuvittelemaan että hän muka saattaisi olla kiinnostunut minusta, niin olisin aina hänet nähdessäni ajatellut vain että onpas siinä kaunis nuori nainen ja that's it, ihan niin kuin siihenkin asti. Totta kai sitä mielessään olisi silti kaivannut elämäänsä sitä puuttuvaa puolikasta, mutta jotenkin se vain olisi paljon helpompaa, jos sillä kaipauksella ei olisi nimeä eikä kasvoja. Olisi vain se pelkkä tunne joka sisimmässä kaihertaisi.
En ole Antti, mutta itsekin haluaisin kyllä lopettaa tämän ja
olen samaa mieltä, että se olisi järkevää.
Mulla on ihan riittävästi realiteetteja, joten siitä ei ole huolta...
Toivottavasti sullakin, koska haaveet ei oikein riitä korvaamaan
niitä realiteetteja. Olen mä itsekin miettinyt sitä, että voitaisiinko
olla vielä kavereita/tuttuja/ystäviä tai mitä tahansa ainakin sen aikaa,
että päästäisiin tästä suosta ylös. Mutta tiedän, että se on vaikeaa ja
että siinä on sitten iso riski, että se vaan pahentaisi asioita entisestään.
Kunhan tässä pääsen aiheuttamiesi häiriöiden (jos ne nyt on ohi) sokkivaiheesta yli, niin sen jälkeen toivottavasti pystyn olemaan todella raivona sinulle.
Jaa, mitähän tuohon sanoisi - "ei voittoa, kiitos osallistumisesta"... Kuka sinun pakkasi sotki, ja miten?
Sinä sen sotkit. Olet ihan oikeesti vainoharhaisin hullu, mitä olen tavannut. Sun epäluuloisuutesi hajottaa mun pään. Mutta ihan sama tässä vaiheessa. Mä ehdotin sitä tapaamista jo ajat sitten, että olisit voinut raivota kaiken ulos. Nyt mä ihan mielellään tekisin se itekin. Hyppää järveen, niin ehkä ne negatiiviset tunteet viilenee...
Anteeksi tämä. En ole ikinä pyrkinyt tahallaan satuttamaan paitsi kun on loukattu pahasti. En pidä toista huonona tai arvottomana, ehkä valitettavastikin tärkeä edelleen.
Ettei nyt olis taas pelkkää provoa lähes koko ketju?????
Ihan hyvin eläydyit.
Onks tää se Antti joka tekstailee alaikäisille.