uskokaa tai älkää niin oon varmaan 5 tuntia tänää istunu koneella ja kauhistellu ja lukenu juttuja synnytyksestä ja katellu ruutu.fin synnytysklippejä. Nyt tuli mieleen että näkeekö synnyttäneen naisen alapäästä aina että joo tää on ihan selvästi synnyttänyt. eli voiko se synnytyksen jälkee palautua ennalleen ulkonäöltään? Tietenkin se vie paljo aikaa, useita kuukausia, mutta tapahtuuko se kuitenkin? Oon lukenu kommentteja että sieltä roikkuu limakalvosuikaleita ja ties mitä eikä ne palaudu: ( Eihän se pimpsi mikään kaunis synnyttämättömälläkään ole niin kuinkaha hirveeltä se pian näyttää : S
värkin ulkonäkö
29+1
20558
0Äänestä
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ja niin muuten, nyt kun raskaus on näinkin pitkällä, pitäisi varmaan kohta alkaa jumppaamaan lantiopohjalihaksia oikein kunnolla. Kannattaako käyttää jotain ceridal-intime öljyä vai onko öljyt ihan turhia? luin jostain että ihan sormin voi alkaa venyttelemään välilihaa? antakaa jotain vinkkejä, tai laittakaa linkkiä hyviin ohjeisiin. kiitos etukäteen jo
Useiden kätilöiden mukaan mistään öljyilystä tai venyttelystä ei oikeasti ole yhtään mitään hyötyä synnytyksessä. Kudosten joustavuudesta ja mm vauvan koosta ja synnytysasennosta riippuu, tuleeko repeämiä tai muita seuraamuksia alapäähän.
Itse tiesin jo etukäteen, ettei mikään kudos kropassani tule joustamaan tai ainakaan palautumaan, ja näin kävikin. Repeämiä ei tullut, eli periaatteessa jousti hyvin, muttei sitten palautunutkaan, vaan seuraamuksena juuri noita ylimääräisiä kudosvenykkeitä ja lisäksi vielä emättimen laskeumaa joka suunnasta. Kudosten heikkouksien takia myös tissit roikahtivat ja vatsanpeitteet pysyvästi repesivät.
Kuten kaikki muukin elämässä, synnytyksestä toipuminen on yksilöllistä. Toisilla ei ulkoisesti alapäästä huomaa ollenkaan vaikka kuusi lasta olisi saanut, ja toisilla näkee tuhot jo yhden jälkeen. Näin se vaan menee.
Ajan kanssa tilanne normaalisti paranee hieman, mutta esim itselläni laskeumat ilmestyivät vasta 3-4 kk synnytyksen jälkeen. näinkin voi käydä siis.
Toistaisesti pärjään, vaikka laskeumat hieman tuntuvat välillä ja esim tamponin käyttö on välillä hankalaa, mutta leikkaukseen haluan jossain vaiheessa, ja epäilemättä helposti pääsenkin näillä vaivoilla. Sitä, mitä mieheni tuumaa värkkini ulkonäöstä, en osaa sanoa, kun ei ole sitä katsellut synnytyksen jälkeen =( Tai kokeillut edes...
Viisi tuntia laitokselta paluun jälkeen vaimon alapäässä ei ollut mitään merkkejä paitsi kaksi tikkiä. Siis ei edes mustelmia! Oli sikäli "pettymys", koska olin kuullut hurjia juttuja ja valmistauduin jo pahimpaan. En keksinyt mitään eroa, vaikka tuota maisemaa olin tuijotellut ennenkin.
Tiukkana pysyi, tosin sekstattiin ensimmäisen kerran vasta kuukausien päästä.
Oli normaali alatiesynnytys.
Kokeilimme me 1 kk synnytyksen jälkeen sellaisilla treenisauvoilla ja pari pienintä meni ihan ok sisään, mutta isoin (normivehjettä pienempi) pisti jo hanttiin. Tiukka oli jo silloin.
Siis sä pian kotiin palattuanne katsoit aiheelliseksi tarkastaa vaimon värkin kunnon?!!! Voi hyvänen aika!
No mun miestä ei oo kiinnostanut nyt edes raskausaikana paljoa niin se kiinnostus ei kyllä varmaan palaa synnytyksen jälkeen. itseni takia tätä kysyin lähinnä :D Mutta niinhän se on ettei etukäteen kannata pelätä, sillä ei se ainakaan yhtään auta.. Kiitos vastauksista
Enpä ainakaan itse tiedä, että värkkiin olisi mitään pysyviä jälkiä jäänyt. Tosin enpä ole juurikaan sitä värkin ulkonäköä tiiraillut ennen enkä jälkeen synnytyksen. Neljä repeämää sain synnytyksessä (kaksi emättimessä, kaksi ulkopuolella) ja kaikki parantui hyvin. Ensimmäiset päivät synnytyksen jälkeen oli alapää tosi turvoksissa eli silloin oli melkoisen karun näköinen ja vessassa käydessä pystyi vain varovaisesti painella paperilla. Kuitenkin seksiä harrastettiin jo 2 viikkoa synnytyksen jälkeen.
Kysyin joskus mieheltäni, että onko se värkki muuttunut ja rumentunut kauheasti synnytysten jälkeen. En siis ollut koko asiaa suuremmin edes ajatellut ennen kuin täältä jostain luin kauhutarinoita. Mieheni vähän huvittuneena kommentoi, ettei ole asiaan kiinnittänyt mitään huomiota, joten kaipa se samanlainen on kuin ennenkin. Jossain vaiheessa aihe tuli mieleen illalla sängyssä ja hän päätti tarkastaa asian, jolloin löysi sieltä pienen arven, joka oli episiotomiasta lähtöisin. Eli jälki oli jäänyt, muttei siihen kukaan ollut kiinnittänyt huomiota. Tuskin siis suurempia traumoja on aiheuttanut meille kummallekaan.
Tänään oli jälkitarkastus ja 6 viikkoa synnytyksestä. Lekurin mukaan kaikki ihan ok. Tikkejä ei tullut ja jälkivuotoakin vain viikon verran oli. Seksiä harrastettiin 12 pv synnytyksestä eka kerran ja sain silloin (ja sen jälkeen tullut monesti) jo orgasmin. Olin hieman hämilläni kun aiemmin se oli ollut harvinaista.
Häpyhuulet ja oikeastaan koko häpyalue tummempi kuin ennen. Huomaan sen kun ajelen karvat säännöllisesti. Lantionpohjaa ja emätintä olen alkanut jumpata geishakuulilla ny parin viikon ajan. Sellainen tehojumppa onkin jo alkanut tuottaa tuloksia(( Kaikenkaikkiaan hyvin vähin vaurioin olen selvinnyt, vaikka synnytys kesti 11 tuntia.
miten onnistuit välttämään episiotomian? synnytyksee menen ja pelottaa :D
ei sitä mitenkään voi välttää, tai voi jos sanoo ettei halua sitä mutta silloin paikat saattavat revetä pahemmin. episotomiallahan koitetaan välttää sitä holtitonta repeämistä ja se tehdään VAIN jos kätilö huomaa etteivät paikat anna tarpeeksi periksi. itse otan mieluummin episotomian kuin repeämät sinnetänne :D välilihan venyttely on aivan turhaa, et kuitenkaan saa venytettyä kudoksia niin paljon kuin ne joutuvat venymään synnytyksessä. pitää vain toivoa parasta :)
no kai se nyt vähän saattaa auttaa jos itse venyttelee :D ainakin pahimpien repeämien kannalta... ? aion ainakin yrittää xD
No en ole IKINÄ kuullut että KUKAAN synnyttämään menevä olis venytelly itse paikkojaan valmiiksi :D :D Tulet yllättymään paljonko se alakerta venyy, niin siinä, jos saat sormilla venytettyä paikkoja niin ei ole minkään laista merkitystä :D Se tulee kuule venymään niin paljon ettet uskokkaan. Meinaatko, että jos venytät välilihaasi tai muita osia edes niin että saat nyrkin pimpsaan, riittää? Kuule ei riitä :P
Luulisin, että välilihan repeämistä voisi välttää avautumisvaiheessa pystyssä olemisella ja lantion keinuttelua, jotta vauvan pää asettuisi hyvään asentoon. Ponnistusvaiheessa kannattaa myös yrittää olla pystyasennossa esim. kontilllaan tai jakkaralla ja hyödyntää näin painovoima, jolloin vauvan pää venyttää välilihaa pikkuhiljaa "itsekseen". Sängyssä selällään maatessa häntäluu ei pysty avautumaan luonnollisesti ja hankaloittaa ponnistamista.
Kätilöthän myös ilmeisestikin tukevat välilihaa ponnistusvaiheessa, tai niin ainakin luulen, että minun kätilöni taisi tehdä (en kyllä nyt ihan varma ole, sen verran olin keskittynyt vain siihen ponnistamiseen).
Itse ainakin selvisin synnytyksestäni näin eikä väliliha revennyt.
Paitsi että tutkimusten mukaan pystyssä ponnistaen repeämien ja suurten verenvuotojen riski on suurempi... pystyssä ponnistamisessa on kyllä paljon muita etuja, eikä tuo repeämä-/verenvuotoriski ole merkittävä jos on hyvä tilannetta seuraava kätilö. Välilihan tukemisen hyödyistä on ristiriitaista mielipiteitä, mut ei se ainakaan oikein tehtynä haittaa.
ei mulla oo leikattu välilihaa enkä sinne suuntaan edes revennyt. ainoastaan nirhauma häpyhuulessa. Olen synnyttänyt 2lasti kolmas kohta syntyy. Mies ei ole valittanut ulkonäöstä muuta kuin nyt loppu ajasta sanonut et on turvoksissa... niinkuin onkin muuten kuulemma ihan saman näkönen/kokonen /värinen/makunen/hajunen/tuntunen kun aina ennenkin. ollaan oltu 10v yhdessä ja 06 syntyi esikoinen.
Sama täällä. Ei leikattu välilihaa ja vaikka repeämiä tuli niin ei ollut yksikään siellä välilihan tuntumassa. Yksi synnytys takana, toinen edessä.
Kukaan tässä ketjussa ei ole vielä vastannut aloittajan esittämään kysymykseen, eli "näkeekö synnyttäneen naisen alapäästä aina että joo tää on ihan selvästi synnyttänyt?"
Vastaus tähän on, että kyllä näkee ja tuntee myös. On turhaa hurskastelua väittää, että kaikki on synnytyksen jälkeen ennallaan, eikä mikään ole muuttunut. Kaikki on muuttunut ja tulee muuttumaan ajan kuluessa edelleen. Nämä vain ovat muutoksia, joihin omaa lasta haluavien on tavalla tai toisella pakko sopeutua.
En silti sano, että kaikki edellä mainittu olisi välttämättä ikävää. Monet naiset eimerkiksi kokevat seksuaalisuutensa puhkeavan kukkaan vasta äidiksi tultuaan. Omalta kohdaltani olen sainakin kokenut seksin laadullisesti parantuneen lasten tulon jälkeen - valitettavasti tosin määrän kustannuksella.
En halua kehuskella (osaa en edes haluaisi tunnustaa), mutta edellisen väitteen tueksi on olemassa vertailupohjaa,eikä yksikään synnyttänyt ole ollut yhtä tiukka kuin synnyttämättöneet.
et sitten vaivautunut lukemaan ketjun alun vastauksia. Minä vastasin.
Fakta on, että ei kaikilla naisilla ulkonäöstä tai edes tiukkuudesta voi päätellä, onko synnyttänyt On monta synnyttämätöntä naista, joilla valmiiksi ns löysät paikat, jolloin monenkin lapsen äiti voi hyvinkin tiukalta tuntua.. Ainoa, mikä paljastaasynnytykset satavarmasti, on kohdunkaulan aukko, jonka muodosta voi päätellä asian. Mutta tätähän ei näe kuin lääkärit.
Ainahan on niitä poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. .