Vettä. Kylmää vettä. Se oli ensimmäinen asia jonka hän tajusi tullessaan tajuihinsa. Missä.. mitä.. hänen mielessään oli vain kysymyksiä. Seuraava vaihe oli kipu. Mies tunsi koko kehossaan aivan luonnotonta kipua, joka hyväili saatanallisesti hänen jokaisen hermonsa ytimiä. Liikkua hän ei voinut, sillä kipu ei antanut siihen lupaa. Ei voinut kuin odottaa..
Sekunttien muututtua minuuteiksi, ja minuuttien vaihduttua tunneiksi, mies kyyhöitti hämärässä ja märässä kuopassaan. Yltä päältä tuskan hiestä ja taivaalta satavasta kylmästä sateesta, hän alkoi hiljalleen saada voimaa kehoonsa. Kipu häilyi vielä, keskittyen pääosin vain hänen päähänsä. Pitkien tuskallisten hetkien päästä hän lopulta pystyi havaitsemaan ympärilleen.
Mutta jotain oli vialla. Hänellä ei ollut pienintäkään tietoa siitä missä hän oli, miten hän oli tänne joutunut, eikä ennenkaikkea tietoa siitä kuka ihme hän oli. Jotain käsittämättömiä ääniä ja kuvia liikkui hänen muistinsa laitamilla, mutta se oli jotain josta ei voinut saada kiinni. Vapisten pelosta ja tuskasta, mies jatkoi virumistaan.
Lopulta kun hämärä oli jo vaihtunut pimeään ja pimeä alkoi häipymään valon tieltä, hän alkoi katselemaan ympärilleen. Yllään hänellä oli osittain palaneet ja hyvin veriset haalarit mutta verestä vain pieni osa oli hänen omaansa. Jotain kamalaa oli tapahtunut ja se oli ainoa asia jonka hän pystyi tietämään varmaksi. Kipu miehen päässä alkoi hiljalleen hellittämään, mutta muistot ja muisti eivät palanneet.
Mies vailla nimeä nousi ylös talon raunioista.
Sekunttien muututtua minuuteiksi, ja minuuttien vaihduttua tunneiksi, mies kyyhöitti hämärässä ja märässä kuopassaan. Yltä päältä tuskan hiestä ja taivaalta satavasta kylmästä sateesta, hän alkoi hiljalleen saada voimaa kehoonsa. Kipu häilyi vielä, keskittyen pääosin vain hänen päähänsä. Pitkien tuskallisten hetkien päästä hän lopulta pystyi havaitsemaan ympärilleen.
Mutta jotain oli vialla. Hänellä ei ollut pienintäkään tietoa siitä missä hän oli, miten hän oli tänne joutunut, eikä ennenkaikkea tietoa siitä kuka ihme hän oli. Jotain käsittämättömiä ääniä ja kuvia liikkui hänen muistinsa laitamilla, mutta se oli jotain josta ei voinut saada kiinni. Vapisten pelosta ja tuskasta, mies jatkoi virumistaan.
Lopulta kun hämärä oli jo vaihtunut pimeään ja pimeä alkoi häipymään valon tieltä, hän alkoi katselemaan ympärilleen. Yllään hänellä oli osittain palaneet ja hyvin veriset haalarit mutta verestä vain pieni osa oli hänen omaansa. Jotain kamalaa oli tapahtunut ja se oli ainoa asia jonka hän pystyi tietämään varmaksi. Kipu miehen päässä alkoi hiljalleen hellittämään, mutta muistot ja muisti eivät palanneet.
Mies vailla nimeä nousi ylös talon raunioista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
OLI MAANANTAIN JA TIISTAIN VÄLINEN YÖ.
mies muisti selkeästi yhden ainoan asian- kesäisen sunnuntaipäivän. Hän oli meren rannalla, valkoinen hiekka poltti paljaita jalkoja, kuuma tuuli kutitti kasvoja. Lapsi- hänen lapsensa, sen hän muisti- juoksi pallon perässä rannalla.
Mutta siinä oli kaikki, mitä mise muisti. Kuka hän oli? Mikä lapsen nimi oli? Missä tuo ranta oli? Sitä hän ei tiennyt.